Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte negatiivisia ihmisiä? Masennun itsekin ikimasentuneen seurassa!
23.06.2013 |
Läheinen ystäväni on masentunut. Tai ainakin hänellä on murheita, aina jotain. Masennusdoagnoosia ei ole tai määkitystä, tietenkän, mutta aina on murhetta ja huolta ja silloin hän aina muistaa soittaa ja vatvoa ongelmiaan. Jos joskus jotain kivaa sattuu, niistä ei raportoida. Sivulauseessa kuukauden päästä kuulen ylennyksestä tms. Olen aivan kypsä olemaan likasanko, johon kaadetaan kaikki loputon valitus ja sitten pitää jaksaa rohkaista ja tsempata, ja vastaus on yleensä syvä huokaus ja legendaarinen: no ei tämä tästä mihinkään muutu / parane. No miksi sitten käytit aikaani kaksi tuntia jos kuuntelevalla korvalla ja lohdullisilla sanoilla ei ole kertakaikkiaan mitään merkitystä, tai edes kiitos kun kuuntelit ei tule mieleen. EN JAKSA ENÄÄ! Näen vaan punaista, kun alatimasentuneen nimi näkyy luurissa. Huokaukset ja "päivä kerrallaan" kun oikeasti ei ole mitään mullistavan kamalaa tapahtunut, grrr. Katkaisenko välit vai teeskentelenkö kiinnostunutta? Kamalinta on kun pitää viettää tämän ihmisen kanssa aikaa puhelinsoittoja enemmän. Joskus olimme oikeasti ystviä, nyt en vaan enää jaksa näin. Tämä ystävä (?) imee minusta kaiken positiivisen energian.
Kommentit (20)
Vissiin voisi ottaa puheeksi? Mutta puhu sinä hänestä pahaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa luovuttaa. Negatiivinen ihminen vie äärettömän paljon energiaa... Ystävyyssuhteen pitää toimia molempiin suuntiin, sinunkin kuuluu saada siltä jotain!
No älä sitten leiki enää sen kaa: Niin helppoa se on. Vastaisen varalle sinun kannattaa selvittää masennuksen tunteen ja masennus-sairauden ero.
Ehkä ystäväsi odottaa, että sinäkin kertoisit hänelle jotakin omia asioita, jotka mättää? Hän sitten voisi tsempata.
Ja olet ehkä tän ihmisen ainoa henkilö, johon hän luottaa sen verran, että uskaltaa kertoa ja kaataa sinun niskaasi omia juttujaan.
Tuskin kellekään muulle mitään kertookaan.
Sun ystävä tarvitsee mun mielestä vaan vähän tsemppausta. Oisko se liikaa vaadittu?
Hah, mä oon itse masentunut. Mutta ei sitä moni tiedä / uskoisi. Monet terveen kirjoissa kulkevat ovat ankean negatiivisia. Oikeita ankeuttajia. Muutamien sellaisten mielestä mä olen suorastaan riehakas ja positiivinen... Lääkkeillä tai ilman. Nautin elämästä masentuneenakin ja sen kestäminen ilman mustaa huuomoria ei lie mahdollistakaan. Oma masennukseni oireilee lähinnä fyysisesti: en syö, en nuku, maha menee sekaisin, käyn ylikierroksilla ja nauran tyhjääkin. Ja ajattellen kuolemaa yksin ollessani, valvon aamuöisin levottomana ja ahdistaa. Päivisin nautin ihmisten seurasta, lapsestani ja kesästä, kun voin. Monilla muilla on paljon huonommin, se juuri masentaa ja ahdistaa: maailman pahuus. Mutta valittaminen ei auta eikä turha pelkääminen.
Kun olen menossa rannalle, jotkut sanoo (siis ihan totta sanoo!), että kohta tulee sade, on sinilevää, vesi on kylmää, aurinko polttaa, on vaarallista jne. Nauran niille ja uin lapseni kanssa, kun muutamat ruikuttaa kotona. Joskus pyydän ruikuttajia mukaan, ei ne lähde ja parempi kai niin :)
Kun olen masentunein, olen laiha (koska en syö), virkeä ja peitän valvomiseni hyvällä meikillä: kukaan ei huomaa masentuneeksi, lääkäritkään ei heti usko. Onneks on ymmärtävä lääkäri, joka kuuntelee, kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa miettiä miksi tämä ihminen puhuu juuri sinulle nämä negatiiviset asiat. oletko sellainen ihminen jolle on helppo avautua, hän on ehkä saanut jopa tukea johonkin ongelmaan sinulta? jollekin toiselle ihmiselle hän ei ehkä pui ongelmiaan. jos olet oikea ystävä ala olemaan se dominoivampi osapuoli ja ala oikein tekemällä tekemään positiivisia juttuja hänen kanssaan. jos sinulle on koko ihminen lähinnä yhdentekevä niin ota etäisyyttä.
No älä ainakaan teeskentele kiinnostunutta, se on huonoa käytöstä ja loukkaavaa. Minusta sinun kannattaa jotenkin päästä hänestä eroon, ei kuulosta siltä, että hän kauheasti tuosta muuttuisi.
Älä enää vastaa joka kerta, ja sano edes joskus aidosti, ettet jaksa nyt kuunnella. Katsotaan, ymmärtääkö tämä ihminen itse jättä sinut rauhaan. Jos ei, niin jotenkin siitä on sitten vain irti riuhtaistava ja itket itkut ja sitten eteenpäin.
Surullistahan se on, hylätä toinen, mutta eipä hänkään sinusta paljon piittaa, jos kuormittaa ihan yhteen suuntaan. Tai kolmas vaihtoehto on nostaa kissa pöydälle ja kertoa, että hän kuormittaa sinua liikaa ja haluat että asia muuttuu tai sitten sinulla ei ole hänelle enää voimia/aikaa. Sano, että et itsekään voi niin mahtavasti (?) mutta haluat silti olla positiivinen, etkä valittaa. Jos hän vetää siitä herneet nenään, niin kysyt, että eikös teidän pitänyt olla ystäviä? Kuka ystävä vetää herneet nenuun sen jälkeen, kun ensin kuormittaa ystävänsä uuvuksiin ja sitten toinen kertoo tämän tosiasian hänelle? Anteeksi vaan.
Kun pysyt tosiasioissa, et voi mennä täysin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin aloittajan tunnelmia. Minulla on yksi ystävä, joka oikeasti on masentunut, sis ihan diagnoosin kanssa ja hänellä pyörii levy paikallaan. Ei osaa nähdä elämänsä hyviä asioita eikä mennä eteenpäin. On juuttunut vanhaan. Jollain oudolla tavalla hän mielestäni haluaakin pitää kiinni siitä, että mikään ei mene hyvin ja kohta tulee loppu. Olen yrittänyt niinikään kannustaa, kuunnella, ymmärtää. Ja oikeasti kyllä välitän hänestä, mutta olen joskus noiden tapaamisten jälkeen todella väsynyt, kuin minusta olisi imetty kaikki veri pois.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 00:47"]
No älä sitten leiki enää sen kaa: Niin helppoa se on. Vastaisen varalle sinun kannattaa selvittää masennuksen tunteen ja masennus-sairauden ero.
[/quote]Olisikin niin helppoa. Ei ole. Olemme tunteneet ihmiselämän, omamme verran. On todella vaikeaa katkaista välit ja ystävä luottaa minuun paljossa. Minä en vaan enää jaksa. Tiedän että on alhaista haukkua häntä edes anonyyminä, mutta kuppi meni nurin kun taas kerran minulle oli varattu vaan ne huokailut ja päivä kerrallaan masistelut ja tiedän että muiden kavereiden kanssa vetää iloista roolia ja juhlii ylennyksiään ja muuta. Mulla on itselläni haastava elämäntilanne meneillään mutta eihän se mitään ole, hänen ongelmansa ovat aina ne pahimmat ja huokaus vaan, eipä se taas tästäkään ilmaisesta terapiasessiosta parantunut, mrrrrrr.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 00:52"]
kannattaa miettiä miksi tämä ihminen puhuu juuri sinulle nämä negatiiviset asiat. oletko sellainen ihminen jolle on helppo avautua, hän on ehkä saanut jopa tukea johonkin ongelmaan sinulta? jollekin toiselle ihmiselle hän ei ehkä pui ongelmiaan. jos olet oikea ystävä ala olemaan se dominoivampi osapuoli ja ala oikein tekemällä tekemään positiivisia juttuja hänen kanssaan. jos sinulle on koko ihminen lähinnä yhdentekevä niin ota etäisyyttä.
[/quote]
Tässä oli hyviä oivalluksia. Mulle tulee aloittajasta mieleen äitini, ja hän ainakin sai kiltteyttään erään masentuneen kimppuunsa. Kuvitteli siis tekevänsä hyvää, kun kuunteli, vaikka olikin loppujen lopuksi vain liian kiltti sanoakseen ei. Eli ystävä luulee, että toiselle voi kertoa kaikenlaista, kun hän kuuntelee, eikä ystävä osaa olla terveellä tavalla itsekäs ja sanoa, missä kulkevat hänen rajansa.
Tuo ehdotus oli myös hyvä, että vetää ystävää johtajana kohti jotain muita juttuja, mutta jos ap:llä ei ole siihen voimia, niin sitten kannattaa olla myös itselleen armollinen ja ennemmin vain rajoittaa yhteydenpitoa.
Ai sulla on haastava elämäntilanne?
Ehkä häpeää menestystään ja ylennystään ja pelkää, että sinulle tulee paha mieli, jos hänellä on kaikki niin paljon paremmin kuin sinulla. Siksi näyttelee tavallaan masentunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 00:49"]
Ehkä ystäväsi odottaa, että sinäkin kertoisit hänelle jotakin omia asioita, jotka mättää? Hän sitten voisi tsempata.
Ja olet ehkä tän ihmisen ainoa henkilö, johon hän luottaa sen verran, että uskaltaa kertoa ja kaataa sinun niskaasi omia juttujaan.
Tuskin kellekään muulle mitään kertookaan.
Sun ystävä tarvitsee mun mielestä vaan vähän tsemppausta. Oisko se liikaa vaadittu?
[/quote]
On se, kun samoista asioista ja myös aina vaan uusista pitää tsempata jo kolmattakymmenettä vuotta. Että sellaista pikku tsemppausta vaan. Jos kerron omia asioitani, ne ohitetaan yleensä nopeasti ja ärtyneesti, mitään positiivista on vaikea kertoa, kun se vaan lisää huokailua ja jopa syyllistämistä seuraa että on niin väärin kun jollain on aina niin helppoa ja olisipa hänelläkin. Mä en vaan enää jaksa. Olen jo ottanut etäisyyttä, ja kun eiolla paljon / päivittäin enää tekemisissä niin nyt ihan kaikki yhteydenpito on sitä kiittämätöntä terapointia.
Ap
ap ota vähän etäisyyttä mutta ei liikaa, jos kyseessä on hyvä ystävä. mulla itselläni on diagnosoitu masennus ja yksi ystäväni on sellainen jolle tulee vain kerrottua koko ajan näitä ongelmia. hän on kokenut samanlaisia asioita kuin minä. nyt hän on pari kertaa jotenkin 'rivien välistä' ilmoittanut että nyt ei tarvi enää puida. olen ymmärtänyt yskän ja vähentänyt tätä negistelyä. ehkä voisit myös jotenkin hienotunteisesti ilmoittaa että 'jaahas taas oli tälläinen päivä sulla, nyt on oma fiilis myös vähän down..'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 00:47"]
No älä sitten leiki enää sen kaa: Niin helppoa se on. Vastaisen varalle sinun kannattaa selvittää masennuksen tunteen ja masennus-sairauden ero.
[/quote]Olisikin niin helppoa. Ei ole. Olemme tunteneet ihmiselämän, omamme verran. On todella vaikeaa katkaista välit ja ystävä luottaa minuun paljossa. Minä en vaan enää jaksa. Tiedän että on alhaista haukkua häntä edes anonyyminä, mutta kuppi meni nurin kun taas kerran minulle oli varattu vaan ne huokailut ja päivä kerrallaan masistelut ja tiedän että muiden kavereiden kanssa vetää iloista roolia ja juhlii ylennyksiään ja muuta. Mulla on itselläni haastava elämäntilanne meneillään mutta eihän se mitään ole, hänen ongelmansa ovat aina ne pahimmat ja huokaus vaan, eipä se taas tästäkään ilmaisesta terapiasessiosta parantunut, mrrrrrr.
Ap
[/quote]
Minulle tulee myös mieleen, että vaalit sellaisia hyviä puolia, joita suhteessanne on, kuten että hän luottaa minuun niin paljossa ja olet se, joka aina kuuntelee kaiken.
Nämä saattavat loppujenlopuksi olla sinulle itsellesi tärkeämpiä asioita, kuin hänelle, etkä ole niiden arvon takia halunnut vetää järkeviä rajoja ystävyyteenne?
Entä jos kuitenkin miettisit, miten arvokkaita nuo asiat sinulle ovat? Voisitko luopua tästä tärkeästä roolistadi ja saada ystäväsi vähän kauemmaksi itsestäsi? (Ehkä sitten vielä lähentyisitte jotain muuta kautta, enemmän tasaveroisina? En sano, että niin käy, mutta ei tuokaan astelma hyvä ole, vähän niin kuin äiti ja lapsi?)
Ystäväsi nyt vaan on ehkä tottunut vuodattamaan kaiken (ja vähän liikaakin) sinulle, mitta olet ollut mukana luomassa tätä tilannetta Ja se olisi ehkä helpompi purkaa sitä kautta, että tosiaan, sinä haluat nyt muutosta, olet luonut jotain mikä ei enää tyydytä ja luovut jostain (ystävän sinuun täydestä, kritiikittömästä luottamisesta) saadaksesi jotakin (enemmän omaa rauhaa)
Huomaatko, että ajatuksesi ystävästäsi ovat jo kauempana 100% luottamuksen arvoisesta kuitenkin? Ja siis en sano sitä arvostellen sinua, todellakin ymmärrän, että tilanne on kestämätön ja on syytäkin arvostella jo ystävääsi.
Kestän, oikein hyvinkin kestän. Minä koen, että minun elämäntehtäväni on tukea ihmisiä. Mielelläni kuuntelen samoja murheita vaikka vuosikymmenestä toiseen. Nykyään on liian vähän ihmisiä, joilla on aikaa ja halua kuunnella.
Masentuneen ihmisen seurassa pitää olla rakastava, äärimmäisen kärsivällinen ja lempeä. Ei voi odottaa mielessään mitään edistystä, vaan aina pitää elää siinä hetkessä mikä kulloinkin on. Masentuneelta ei tule vaatia mitään. Häntä tulee rakastaa. Paraneminen lähtee sitten hänestä itsestään kun sen aika on. Tai sitten paranemista ei tule ja silloinkin häntä tulee kärsivällisesti rakastaa.
Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä ja kaikki eivät jaksa kuunnella masentuneen ihmisen murheita. Silloin kannattaa asettaa rajat sen mukaan, mitä kokee kykenevänsä/haluavansa.
No onhan tuo jonkinlaista hyväksikäyttöä ystävältäsi: sinä olet se, joka saa jakaa ja kantaa murheet ja kelpaat hänelle likasangoksi, mutta kun aika juhlia ja iloita, sitä tehdään muiden ystävien kanssa. Eli kaikki muut saavat nauttia hänen hyvistä puolistaan ja sinä olet se joka saa kaiken kurjuuden niskaansa.
On tosiaan aika pistää rajoja ystävälle, kuten pikkulapselle: jämäkästi ja ystävällisesti. Kertoa, mitä voi tehdä ja mitä ei (en jaksa nyt kuunnella ja vatvoa ongelmiasi, kun ne eivät ole ennenkään vatvomisella helpottuneet...).
Mä huomaan itse olevani helposti tosi negatiivinen muiden seurassa, tai aina yleensä jos kuulumisia kysellään tms ensimmäinen asia minkä sanon on joku mikä menee huonosti- johtuu omasta olotilasta ja tiedän, etten "oikeasti" näe maailmaa niin synkeänä kuin miltä kuulostan, koska kaikkia asioitahan voi katsella monelta kantilta ja jos itsellä on hyvä olo niin kaikki asiatkin näyttää paremmilta, esim. moni sanoo, että jos on nukkunut yön huonosti niin asiat on ihan perseestä ja jos taas hyvin niin kaikki muukin on hyvin, tämähän johtuu ihan hormoneista kuten masennuskin joskus. Omassa tapauksessani olisi parempikin, jos valitusvirteni katkaistaisiin, mutta tämähän ei tietty toimi jos ankeilija ei ole siinä pisteessä että pystyisi näkemään, ettei se oma synkeä todellisuus välttämättä vastaa oikeaa todellisuutta edes omassa elämässä. Tällöin tietenkin olisi parempi koittaa saada esim. ap:n ystävä terapiaan, koska asiat harvemmin paranee sillä että niistä valittaa, tämä ystävä ei välttämättä vain itsekään tajua, vaan saattaa kuvitella, että tosiaan ne muille ystäville kerrotut positiiviset asiat onkin valhetta ja ainoa oikea tapa tarkastella maailmaa on negatiivinen. Sitten voisi jotenkin koittaa saada tämmöinen henkilö miettimään, että onko näin oikeasti, tai jos on, niin miksi useimmat muut ihmiset pystyvät olemaan iloisia, ja miksei tämä ystäväkin pystyisi samaan oloaan siihen tilaan, ei hänkään varmaan lapsesta asti ole ollut niin synkkä
Ap, mitä haluaisit meidän vastaavan sinulle?
Määkitys = lääkitys :D määkiminen sopii kyllä toisaalta tähän..