Korjaatteko, paikkaatteko, jatkatteko vaatteita?

Tulipa hiljaista. Ilmeisesti Maapallon pelastaminen ei ulotu siihen asti, että parsittaisiin jälleen villasukkia tai purettaisiin talteen lankoja niistä.

En, koska en osaa :( Lasten harrastusvaatteita paikkaan jonkin verran, esim. jos melkein satasen luistelutrikoisiin tulee heti terästä reikä, yritän kursia sen kokoon. Anoppi on välillä ihanana ihmisenä paikkaillut melkein uusia arkivaatteita, mulla ei ole edes ompelukonetta.

Juuri nyt ärsyttää kalliin suomalaisen voimisteluvaatteita myyvän merkin yli 60 € maksavat housut, joissa reikä viikon käytön jälkeen molemmissa polvissa. Lähetin housut sinne nähtäväksi, kaksi viikkoa ei ole riittänyt arvioimaan onko kyseessä maanantaikappale vai meidän "huolimattomuus". Kyseessä kolmannet samanlaiset housut, joista kahdet on myyty eteenpäin priimakunnossa, kun vuoden kuluessa ovat  jääneet lyhyiksi. Ostamme sattuneesta syystäko. merkin vaatteita aika paljon (3 voimistelevaa tytärtä) , tulee aika kalliksi tuon reklamaation miettiminen, jos housut palautuvat meille kielteisen päätöksen kanssa. Onneksi on kilpailua kuitenkin. Ja tää nyt oli vähän ohis, tajuan sen kyllä =D

Olen mutta aika lailla pakosta. 

Sinällään en ole palannut lapsuuden köyhyyteen, koska tuolloin äitini teki lähes kaikki vaatteet itse (ja kyllä niistä sitten kiusattiinkin koulussa...). Minä taasen en osaa vaatteita tehdä itse mutta niiden paikkailu jne. on tullut olosuhteiden pakosta opeteltua.

Mieluummin ostaisin kaupasta uudet vaatteet mutta kun ei vain ole rahaa.

3,

ei se mitään, vaikka meni vähän ohi. Mutta tuo on ihan totta, että vaatteet eivät kestä. Paikkaamisen opettamisessa ovat nyt anopit ja omat äidin kunniassaan. Kysykääpä neuvoja! Loppujen lopuksi ei ole kovin vaiketa esim. uusia rispaantuneita resoreita huppareihin tai ommella polvipaikkoja tavallisiin käyttöhousuihin. Koneenkaan ei tarvitse olla kallis, kannattaa ostaa käytettynä se ensimmäinen.

Ainakin tällaisia paikattuja voi käyttää kotona rymyvaatteina, vaikka jättäisikin kouluun ja päiväkotin ne näteimmät. ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 00:03"]

En, koska en osaa :( Lasten harrastusvaatteita paikkaan jonkin verran, esim. jos melkein satasen luistelutrikoisiin tulee heti terästä reikä, yritän kursia sen kokoon. Anoppi on välillä ihanana ihmisenä paikkaillut melkein uusia arkivaatteita, mulla ei ole edes ompelukonetta.

Juuri nyt ärsyttää kalliin suomalaisen voimisteluvaatteita myyvän merkin yli 60 € maksavat housut, joissa reikä viikon käytön jälkeen molemmissa polvissa. Lähetin housut sinne nähtäväksi, kaksi viikkoa ei ole riittänyt arvioimaan onko kyseessä maanantaikappale vai meidän "huolimattomuus". Kyseessä kolmannet samanlaiset housut, joista kahdet on myyty eteenpäin priimakunnossa, kun vuoden kuluessa ovat  jääneet lyhyiksi. Ostamme sattuneesta syystäko. merkin vaatteita aika paljon (3 voimistelevaa tytärtä) , tulee aika kalliksi tuon reklamaation miettiminen, jos housut palautuvat meille kielteisen päätöksen kanssa. Onneksi on kilpailua kuitenkin. Ja tää nyt oli vähän ohis, tajuan sen kyllä =D

[/quote]

No mutta onhan mun nyt pakko kehua kuitenkin! Parsin villasukkia, sen osaan. Ja kaikki villasukat on käsinkudottuja, mummeilta. Ja oma mummi se mut opetti parsimaankin. Yritti ompelukonettakin, mutta se neula pelotti jotenkin...Olen parsinut myös halpoja H&M sukkiksia, kun välillä tuntui että ne aina kuluivat puhki siitä isovarpaan kohdalta. Yritän siis taitojeni mukaan pelastaa myös maapalloa.

Tässä voisi oikeasti olla uusi alue valloitettavana, kun kierrättäminen , tuunaaminen ja retroilu on niin muotia.

Mitä alentumista siinä on? Kyllä korjailen vaatteita, jos vaan osaan. Tottakai, ihan jo periaatteen vuoksi.

Kyllä. Paikkaan ja parsin.

Ongelma on monesti vetoketjun löytyminen, juuri oikean pituisen ja värisen, onneksi on netti. Aikaisemmin sai Stoccalta vetoketjuja, nykyisin ovat lopettaneet nekin.

Nappeja vaihdan puseroihin joskus ihan huvikseni jos alkuperäiset ovat liian tylsät. Housuja lyhennän kun olen liian lyhyt näihin "standardihousuihin". Lasten housuihin (verkkareihin ja reisitaskuhousuihin) joutuu aina ompelemaan vetoketjuja taskuihin, että puhelin ja avaimet pysyisivät menossa mukana.

Jostain syystä en ole koskaan ajatellut, että tekemiseni vaikuttaisivat maapallon pelastamiseen. Äidin vain täytyy tehdä, mitä äidin täytyy. ;D

Jo lapsuudenkodissani opin ompelemaan koneella ja parsimaan sukat, hyvin pienenä.

Jossain määrin kyllä. Voin itsekin parsia pienen reiän ja ihana äitini on paikannut useampia lapseni vaatteita. Itsekin olen joskus yrittänyt mutta jälki on ollut rumaa. Yhteen mun suosikkihameeseen, joka alkoi reikiintyä ompeli äitini kivoja kuvia reikien päälle (vain päällykangas oli repeillyt) Mies käyttää joitain kuluneita riepuja myös polkupyöriensä huoltoon. Joitakin kulahtaneita vaatteita olen käyttänyt  myös kestovaippojen imuina tai on lapsen kanssa askarreltu niistä.

Me ei tehdä tätä pakosta siis rahan takia vaan ekologisista syistä. Tai ei välttämättä edes ekologisista syistä mulle on vain itsestäänselvyys etten turhaan heittele tavaraa roskiin enkä halua edes täyttää kirpputoreja omilla rojuillani rajattomasti koska tiedän, että niihin menee ihan liikaa tavaraa nykyään eikä suurin osa kelpaaa kenelläkään ja risaa ei toki voi edes niille viedä. Itseasiassa lapsilla on ihan liikaa vaatteita samoin kuin itselläni, suurin osa niistä on kuitenkin käytettynä ostettuja ja kierrätän sitten itsekin niitä eteenpäin.

Juu en parsi enkä pura villasukkia ja paitoja. en käytä niitä niin paljon että hajoaisi. Muutenkin vaatteeni hajoavat harvoin eikä niitä ole tarvetta jatkaakkaan. Lapsella toistaiseksi vaihtuu vaatteet sen verran usein, ettei mikään ehdi puhki kulua.

Osaan kyllä tarvittaessa korjata, jos esim paita hajoaa saumasta tai on olkaimista liian pitkä.

Paikkaan ja duunaan. Onneksi nykyään on liimapaikkoja ja muita työtä helpottavia ja nopeuttavia niksejä. Äiti teki meille vaatteet ja niistä ei tosiaankaan kiusattu. Päinvastoin kehuttiin. Saatiin itse vaikuttaa designiin.

Korjaan tietenkin. Viimeksi paikkasin housuihini tulleen vekin viime viikolla. Kyllä sen verran neula ja lanka pysyy käsissä, että pystyn omia vaatteitani korjaamaan tarvittaessa. Tikit ovat riittävän siistejä, vaikka eivät kovin tasaisia. Eikä äiti opettanut, opettelin itse ja muistelin koulussa saamiani oppeja.

M32

korjaan ja muokkaan. etenkin lempivaatteeni pyrin korjaamaan tai muokkaamaan uuteen uskoon mieluummin kuin ostan uutta. pyrin ostamaan kaikki vaatteet siten, että ne kestävät mahdollisimman pitkään, kaikki sopii kaikkeen, eikä mitään turhaa ole. mua inhottaa turha materia, joten hankin laadukkaita tuotteita ja korjailen niitä, jos on tarvis.

nyt olen opetellut myös värjäämään vaatteita. syksyksi ilmoittauduin luonnonväreillä värjäämis-kurssille.

Kykyjeni puitteissa kyllä. Rikkinäisiä polvia on helppo paikata kauppojen silitettävillä paikoilla ja sen jälkeenkin ne vielä kelpaavat lapsille. Irronneet napit tietenkin ompelen paikoilleen. Jokusen kerran olen myös neulan ja langan kanssa paikkonut helmasta ratkenneita mekkoja yms. Meillä vieraileva anoppi yleensä paikkailee myös puhki kuluneita sukkia ja sukkahousuja, itse en sentään siihen ole vielä viitsinyt ryhtyä. Mutta siis, periaatteessa pyrin korjaamaan kaiken, mikä minun kyvyilläni korjattavissa on. Minulle se ei niinkään ole rahakysymys, vaan teen sitä siksi, että se on yksinkertaisesti järkevää ja luonto kiittää.

Paikkaan ja korjaan jos se tuntuu järkevältä ja on suht helppo tehdä.

Auenneet saumat ja irronneet lenksut on helppo ommella kiinni.

Lapsen uusiin ulkohousuihin silityspaikkaa.

Lapsen lempitakin vetoketjun voin vaihtaa, serkun vanhan "autotallitakin" nakkaisin rikkinäisen vetskarin vuoksi roskiin.

Jos vaate on jo jäämässä lapselle pieneksi, en korjaa, mutta saatan laittaa eurolla huutonettiin vikakuvauksen kanssa.

Mieluisiin villasukkiin olen avannut kärjen ja tehnyt parin sentin jatkon. Yleensä heitän pienet villasukat pelastusarmeijalle ja teen uusia. Mies parsii omiaan, niin kauan kun parsimaan pystyy, mutta hän onkin villasukkien himokäyttäjä.

Omia /miehen pesussa haalistuneita mustia vaatteita värjään uudelleen mustaksi.

Farkkuihinkin olen joskus vetoketjuja vaihtanut....liian suuri vaiva hyötyyn nähden. Nykyiset farkut kuitenkaan kestä ehjänä pitkään, joten helpompaa ostaa uusia.

Ja tämä menee vielä vähän enemmän ohi...

Mutta jos ei ole ompelukonetta ja sellaista mielii, niin joku tuossa kehotti ostamaan ekaksi koneeksi käytetyn. Sanoisin, että ei kannata muuta ostaa jatkossakaan. Jos onnistutte löytämään 70/80 luvun singerin/husqvarnan, niin sellaisella pärjää harrastekäytössä paremmin kuin monella uudella erilaisia nippeleitä ja nappeleita sisältävällä hienoudella.

Itse ompelen paljon sekä uutta että paikkausta ja tuollaisen vanhan rumiluksen olen todennut kaikkein parhaaksi. Myin uuden pois ja ostin käytettyjen kauppiaalta entisenlaisen vanhan 70 luvun romuskon tilalle. :)

Kertokaahan nyt minulle, hyvät ihmiset, miten kummassa sukkahousut parsitaan?? Eivätkö ne vain repeä siitä parsitusta kohdasta kahta helpommin?

Olen koko ikäni korjannut, parsinut, tuunannut ja tehnyt vaatteita, ommellut verhot, päiväpeitteet ja verhoillut huonekaluja. Enkä tee sitä köyhyyden takia vaan siksi että siten saan sellaista kuin haluan.

Ompelen irronneita nappeja takaisin ja lyhennän lahkeita. Jos joku sauma repeää, sen ompelen.

Lähinnä vaatteet vaan kuluvat (joskus tosi nopeastikin) roskiskuntoon. Trikoovaatteet repeävät kankaasta (ei saumasta), venyvät ja nyppyyntyvät. Monet halvat ja vähän kalliimmatkin vaatteet ovat nykyisin tosi huonolaatuista kangasta. Näitä vaatteita ei oikein voi korjata, vaan ainoastaan käyttää ja heittää sitten roskiin.

Nyt olen kyllä sen verran ajatellut panostaa, että lempikaupassani jätän ne kympin t-paidat hyllyyn ja investoin teeppariin sen kaksikymppisen. Ne halvimmat paidat kun ovat nykyisin niin ohutta materiaalia, että muutaman pesun jälkeen pitää vähän pakottaa laittamaan kyseinen vaate ylleen. Tuskinpa tuolla kahdellakympilläkään mitään huippulaatua todellakaan saa, mutta selvästi paremmanlaatuista tavaraa kuitenkin.

Minusta halpisvaatteetkaan eivät nykyisin ole enää halpoja, vaikka niiden laatu onkin pysynyt tosi halpiksena hintojen noususta huolimatta. Kävin viikko sitten KappAhlissa, ja kaikki omaan silmääni kivannäköiset naisten puserot maksoivat neljäkymppiä. Eivät minusta olleet hintansa väärti.

Itselle voisin hyvin ostaa vähän kalliimpaakin, mutta en oikein tiedä mistä niitä voisi ostaakaan. Halpiskauppojahan on kaikkialla, ja kaupungista löytyy myös muutama kallis kauppa. Mutta mistä löytäisi sitä keskihintaista mutta hyvälaatuista vaatetta? Joku Esprit tai Stockan halvemmat merkit ovat paljon hooämmää kalliimpia, mutta en kyllä huomaa sitä laatueroa.

Ompelen irronneet napit tietysti kiinni; nykyisin napit on ommeltu jotenkin koneella ja lankaa ei ole päätelty mitenkään, joten napit voivat irrota jo ensimmäisellä käyttökerralla.

Lapsen vaatteista olen korjannut ratkenneita saumoja ja muuta pientä, ihan hyvin ne vielä päiväkodissa kelpaavat. Vesiväriä tai sormivärejä on kuitenkin  jo seuraavalla käyttökerralla vaatteissa.