Miksi monet miehet mammanpoikia?
Olen useasti ihmetellyt, miksi jotkut aikuiset miehet ovat ikuisia mammanpoikia. Oma mieheni on juuri tällainen. Juoksee äitinsä luokse heti, jos meillä jotakin riitaa ja mikä vielä pahinta, puhuu äidilleen meidän kaikki asiat. Tuntuu, että avioliitossamme on hiukan liikaa väkeä. Tämä kaikkien asioiden kertominen ja minun haukkumiseni on tullut ilmi niin, että miehen äiti on huutanut minulle puhelimessa, että sinäkin olet sitten sanonut näin ja näin jne. En voi käsittää, miksi 39-vuotiaan miehen pitää kertoa KAIKKI avioliittoomme liittyvät asiat omalle äidilleen. Ja varsinkin kun on selvinnyt, että ei edes ole puhunut totta vaan muokannut asioita itselleen edulliseksi ja jättänyt esim. oman väkivaltaisuutensa mainitsematta.
Kommentit (12)
No minä tunnen, harvemmin sitä kuulee kuitenkaan tuollaisesta röyhkeydestä että avio-ongelmat puidaan äidin kanssa :(
Vaihda miestä :D Ei kukaan ole tuollainen. Valitsit huonoimman.
tiedän yhden mammanpojan, nyt vähän irtaantunut (54v). on siinä päässä vikaa, miksi edes kukaan nai tuollaisen, täytyy olla itsekkin vähän yksinkertainen.
Mikset avaudu anopille miehesi väkivaltaisuudesta?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 18:42"]
Lapsia on kaksi. On miehessä hyviäkin puolia toki. Minusta avioliitto on kahden ihmisen välinen eikä siihen mahdu kenenkään äiti.
Ap
[/quote]
Harmi, sitten et voi oikein juostakaan. Mä olen ollut suhteessa, johon tuntui kuuluvan minun, miehen ja miehen äidin lisäksi myös miehen työnantaja. Hrrr.....
Mä olen seurustellut mammanpojan kanssa. Mies ei tosin kertonut asioitamme äidilleen, mutta käyttää paitansa silitettävänä hänellä. Myös miehen kalsarit on moitteettomasti viikattuina laatikossa äidin toimesta. Tämä äiti hoitaa myös pääosin siivoamiset ikkunanpesut ym. poikansa kotona.
Suomessa on jonkin verran mammanpoikia, jotka tyypillisesti ovat yh-äitien kasvattamia. Nämä mammanpojat eivät ole saaneet lapsuudessaan ja nuoruudessaan miehen roolimallia kotonaan, eivätkä päiväkodissa tai peruskoulussa.
Suomessa on kuitenkin vähän näitä tapauksia verrattuna moniin Etelä-Euroopan maihin, kuten esim. Italiaan, jossa keski-ikäiset miehet asuvat usein vielä kotona äidin huomassa. Suomessa sen sijaan itsenäistytään yleisesti ottaen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Suurin osa naisista ei pidä näistä nössöistä ja samoin miehet karsastavat näitä mammanpoikia.
Mieheni muutti ensimmäistä kertaa 2 km pidemmälle lapsuudenkodistaan kun muutimme yhteen ja nyt välimatkaa on 60 km. Tämä tuntuu olevan miehelle liikaa, koska äidillä ja myös mummolla pitäisi olla käymässä alvariinsa. Ihme juttu mutta eipä mäitä tiennyt ennenkuin muutimme yhteen. Silloin selvisi sekin että äiti oli hakenut aina aikaisemmin mankeloitavaksi miehen lakanat :). Mutta oikeasti tuo kaikkien intiimienkin asioiden kertominen äidille on tässä pahinta. Otin kerran puheeksi anopin kanssa miehen välivaltaisuuden suuttuessa. Syy oli sitten tuetysti minussa, koska hänen poikansa on kuulemma ujo ja rauhallinen eikä tekisi mitään sellaista. Totesin että nyt puhun varmasti ihan väärälle henkilölle asiasta eilä tule toostumaan. Ajattelin että olisi ottanut vakavasti asian mutta ei edes uskonut. Itsekin äitinä en voi ymmärtää miksi joku haluaa pitää aikuisen poikansa ikuisessa napanuorassa. Jos pois ei itse tajua ottaa etäisyyttä niin miksi sitten vielä äiti pitää kynsin hampain kiinni. Mieheni on nelilapsisen perheen esikoinen ja ainakaan sivusta seuraten ei muiden sisarusten ja äidin välillä ole tällaista symbioosia.
Ap
Ap, et kai ole mennyt tekemään lapsia tuollaisen kanssa?
Lapsia on kaksi. On miehessä hyviäkin puolia toki. Minusta avioliitto on kahden ihmisen välinen eikä siihen mahdu kenenkään äiti.
Ap
Minun exäni on juuri tuollainen. Äiti kaikista tärkein elämässä. Jopa tärkempi kuin oma lapsi. Oli myös väkivaltainen mutta sitä ei tietysti kukaan uskonut. Kaikki oli aina vain ja ainoastaan minun syyni.
En kadu eroa enkä sitä että kasvatan lapsen pääosin yksin. Isänsä ei ole kovin hyvä roolimalli.
Tsemppiä ap! Ymmärrän sinua täysin.
En tunne yhtään tuollaista miestä, joten epäilen vähän, että niitä nyt niin monia olisi...