Lue keskustelun säännöt.
Kun puhutaan että pienet muutokset tukevat laihdutusta
02.02.2013 |
Niin onko se puuro nyt ihan paras aamupala vai ruisleipä+kahvi?
Tai korjataan otsikkoa senverran että kun saavutetaan haluttu paino ja pystytään pysymään siinä.
Harva pystyy omaksumaan isot muutokset loppuelämäksi. Toisaalta jos muutoksia ei ota pysyväksi niin paino nousee taas.
Kommentit (14)
Mitkä keinot sinulla toimi pudotuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalion kokonaisuushan se ratkaisee, mutta yleisesti ottaen viljatuotteet on parasta valita runsaskuituisina, joten sekä puuro että ruisleipä ovat hyviä vaihtoehtoja. Yksinään ne eivät kuitenkaan riitä aamiaiseksi, vaan lisänä olisi hyvä olla jotain proteiinipitoista - raejuustoa puuroon, keitetty kananmuna leivälle tms.
Olen saavuttanut tavoitepainon vajaa vuosi sitten. Laihdutin lähes 50 kg ja nyt olen yrittänyt pysytellä samassa painossa. Melkoista taistelua tämä on ollut välillä, melkein vaikeampaa kuin laihduttaminen. En yhtään ihmettele että niin monet lihovat takaisin.
Äskettäin lukemani tutkimuksen mukaan seuraavat tekijät ovat yhteydessä laihdutustuloksen pysyvyyteen:
- Runsaan aamiaisen syöminen
- Säännöllinen punnitus
- Säännöllinen ja runsas liikunta
- Lähiympäristön tuki
Olen ihan kyllästynyt siihen, että aina laihduttaessa puhe kääntyy, johonkin ääri-ilmiöön. Kiva lukea, että vielä tämän kaiken keskellä, joku laihtuu niin, että uskaltaa sen ruisleivän ja puuronkin pitää ruokavaliossaan.
Kiitos sinulle, aamuni pelastus:)
Minusta paras aamupalavalinta on sellainen, että nautit ja pidät siitä.
Itselleni puuro olisi ällöä, mutta hyvä ruisleipä kahvin kanssa on nautinto. Siksi se olisi MINUN valintani.
- BMI 20 (ei jojottelua!)
- ei ensimmäistäkään karkkia, ei suklaata. Ostan yskänpastilleja kaupassa iskevään karkkinälkään
- en maistele koskaan mitään maistiaisia kaupassa. Ei tule mielitekoja.
- vertailen tuotteiden ravintososältöjä. Valitsen kevyimmän tai toiseksi kevyimmän.
- levitteen sijaa leivälle tomaattia
- ravintolassa saa jättää ruokaa. Kun vatsa on täynnä, voi kiittää ja jättää vaikka puolet syömättä.
- teen aamulla valmiiksi ison kulhon salaatti jääkaappia tai valmiit ruuat rasioihin. Suunnittelen ateriat. Myös kiireessä voi siis syödä oikein eikä tarvitse hotkia voileipiä
- jääkaapissa on kylmää vettä pulloissa. Juon 3-5dl ennen kuin tartun mihinkään ruokaan.
- syön herkkuja, leivoksia, mutta valitsen pienen palan. En suurinta.
- TV-naposteluun kermaviilidippiä ja vihannestikkuja, ei sipsejä
- säästän päivän kaloreita, jos tahdon illemmalla tehdä pizzan tai lämpimiä leipiä
- annan periksi mieliteoille sopivasti. Aina ei ole pakko syödä ruisleipää, voi paahtoleipääkin syödä.
- ripottelen kuitulisää/ siemeniä jogurttiin ja salaattiin
- ei saa luovuttaa, vaikka 1 päivä tai 1 viikko menisi mönkään. Tärkeämpää on, että loppuviikko/ loppukuu menee paremmin.
Olen myös huomannut, että pienet asiat ratkaisevat. Pitkän tuskailun jälkeen paino on lähtenyt mukavasti laskuun 0,75 kg/viikko:
- tein päätöksen, etten halua laihtua kuin max. 0,75 kg viikko, koska en halua lihaksen katoavan
- kiinnitän huomioita ateriakokoihin, esim. ravintolassa jätän pastasta syömättä n. puolet, koska annokset ovat valtavia (ei ole nälkä!)
- kananmuna aamulla toimii
- syön aina 3 tunnin välein, välipalaksi rahkaa tms.
- syön pääasiassa lounaaksi eväitä (keittoa tms. kotiruokaa) tai sitten keittolounasta
- en laske kaloreita, karppaa tai vältä mitään ruoka-aineita
- liikun entiseen tahtiin runsaasti, treenaan maratonille (juoksen 40-60 km /viikko, ihan oikeasti) päälle kuntosalia ja pilatesta
Olen siis aina liikkunut kiloistani huolimatta paljon,juossut kuutisen puolimaratonia ja pari pidempääkin. Syksyllä päätin, että kevään maratoniin mennessä painon on tiputtava (ihan juoksemisen helpottamiseksi). Paino ei laskenut, mutta senttejä kyllä lähti. En silloin kiinnittänyt niin ateriakokoihin huomiota ja asennekin oli "ei tästä tule mitään, pakko saada kaikki heti pois". Nyt on reilussa kuukaudessa tapahtunut paljon, kun on hieman relannut tuota kaikkimullehti-asennetta. Toivon, että tällä taktiikalla loputkin kilot lähtevät ja paino pysyy ikuisesti normaalilukemissa. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitaan vain ja ainoastaan enemmän kulutusta suhteessa syömiseen. Poppakonstit ovat ihan turhia.
keskustelua käydään nyt niistä pienistä päätöksistä, jotka ovat olleet laihduttamisen tukena tai auttaneet pysymään saavutetussa painossa, eikä poppakonsteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelua käydään nyt niistä pienistä päätöksistä, jotka ovat olleet laihduttamisen tukena tai auttaneet pysymään saavutetussa painossa, eikä poppakonsteista?
Liikut suhteessa syömiseesi, eikö näin?
Itselleni paras rytmi on sellainen, että aamiainen on runsas, siis tosi runsas (munia ja kasviksia, enkä nakki tms. ja lisäksi suklaata). Lounaskin on iso, ja siihen kuuluu jälkkäri. Sitten ei loppupäivänä tulekaan enää nälkä, pieni päivällinen ja pieni iltapala riittää. Tällä tavalla olen viimeisen puolen vuoden ajan laihtunut tasaisesti ilman että elämä on ollenkaan hankalaa.
Jollekin toiselle varmaan sopii sellainenkin suositusten mukainen malli, että aamiainen on kevyt ja päivän pääruoka on päivällinen, mutta minulle tuo aiheuttaisi makeanhimoa ja väsymystä iltapäivällä ja liiallista syömistä illallla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei ole robotti, vaan psykofyysinen kokonaisuus. Laihduttamisessa tärkeää on tehdä sellaisia valintoja, joita pystyy noudattamaan pitkään. On hieman eri asia ottaa kalorinsa vaikka suklaapatukoista, kuin terveellisestä ateriasta.
Kalorit eivät ole laihduttamisessa koko totuus. Itse asiassa ne ovat suurin kompastuskivi, jos tuijotetaan sokeasti vain kalorimäärään eikä ruuan laatuun.
tarvitaan vain ja ainoastaan enemmän kulutusta suhteessa syömiseen. Poppakonstit ovat ihan turhia.
keskustelua käydään nyt niistä pienistä päätöksistä, jotka ovat olleet laihduttamisen tukena tai auttaneet pysymään saavutetussa painossa, eikä poppakonsteista?
Liikut suhteessa syömiseesi, eikö näin?
syön suhteessa painooni, mielialaani, jaksamiseeni, terveyteeni, tavoitteisiini. Liikunta on ylimääräinen mielihyvää tuova lisä siinä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Se ei vaikuta aterioihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menipä melkoiseksi inttämiseksi tämäkin ketju.
Omasta laihdutuksestani voin kertoa sen verran, että laihdutin diabetesliiton ohjeilla eli söin melko paljon hyviä hiilihydraatteja, enkä yrittänyt laihtua nopeasti. Söin säännöllisesti ja ruoka-aikoina (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala). Söin myös joka päivä vähän jotain makeaa, kuten tummaa suklaata tai kaurakeksejä. Kävelin ja pyöräilin paljon, mutta rauhallista vauhtia.
Tämä tapa laihduttaa sopi minulle, jollekulle toiselle sopii joku toinen.
t: 2
5 annosta vihanneksia, hedelmiä tai marjoja päivässä. Paino laskee kuin itsestään eikä herkkuja tee niin paljon mieli, koska verensokeri ei heittele!
Ruokavalion kokonaisuushan se ratkaisee, mutta yleisesti ottaen viljatuotteet on parasta valita runsaskuituisina, joten sekä puuro että ruisleipä ovat hyviä vaihtoehtoja. Yksinään ne eivät kuitenkaan riitä aamiaiseksi, vaan lisänä olisi hyvä olla jotain proteiinipitoista - raejuustoa puuroon, keitetty kananmuna leivälle tms.
Olen saavuttanut tavoitepainon vajaa vuosi sitten. Laihdutin lähes 50 kg ja nyt olen yrittänyt pysytellä samassa painossa. Melkoista taistelua tämä on ollut välillä, melkein vaikeampaa kuin laihduttaminen. En yhtään ihmettele että niin monet lihovat takaisin.
Äskettäin lukemani tutkimuksen mukaan seuraavat tekijät ovat yhteydessä laihdutustuloksen pysyvyyteen:
- Runsaan aamiaisen syöminen
- Säännöllinen punnitus
- Säännöllinen ja runsas liikunta
- Lähiympäristön tuki