Nykyajan äitiyttä päin pyllyä, kaupassa nähtyä

Tilanne: Äiti tulee asioimaan kauppakeskuksen liikkeeseen ja hänellä on mukanaan kaksi lasta. Lapset ovat sisarusrattaissa, pienempi on arviolta vuoden ja toinen 2-3 vuotias. Yhtäkkiä äiti hermostuu ja puhuu isommalle lapselle: Herranjesta, nyt sä herätit ton! Etkö sä yhtään ymmärrä! Nyt sä olit hyvin hyvin tuhma! Ei noin saa tehdä, nyt et kyllä pääse mukaan kauppaan.

Ilmeisesti pienempi oli herännyt, ääntäkään ei kyllä hänen puoleltaan kuulunut, samoin isompi lapsi oli koko ajan aivan hiljaa eli parkuminen ei ainakaan voinut äitiä harmittaa. Sitten äiti veti isomman lapsen eteen sellaisen kankaan, jollaista käytetään nukkuvilla vauvoilla ja isompi lapsi jäi sen taakse ja oli koko episodin aikana täysin hiljaa. En kuullut äännähdystäkään kummaltakaan lapselta koko aikana.

Sitten äiti kääntyi asioimaan ja huvittuneella äänellä sanoi, että aina kun silmä välttää niin häiritsee, nyt ehti tämä pienempi nukkua vain 15 minuuttia. Siinä vaiheessa mietin, että onpa kauheaa tosiaan.

Ja vielä kerran kääntyy lapsen puoleen ja sanoo hänelle: Nyt sinä olit todella tuhma!

Aivan kuin hän olisi kuunnellut päässään jotain mantraa joka opettaa lastenkasvatusta: "lapselle on tehtävä selväksi, että on asioita, joita ei saa tehdä". Mutta mikä tuossa oikein meni pieleen? Minä luulen, että niin pieni, kuin siellä vaunuissa oli tämä isompikin lapsi, ei voi mitenkään ymmärtää, että on hänen vastuullaan olla vaunuissa 100% varmasti niin, että vauva ei herää. 

Jos äidille on noin kamalaa, että vauva herää, niin aika kivan yhtälön on 2-3 vuotiaalle lyönyt laittamalla hänetkin vaunuihin sen sijaan, että antaisi esim. kävellä tai olla ostoskärryissä. Kyllä äidin pitää ottaa omalle vastuulleen se, eträ pienempi saa sitten nukkua jos se pn noin tärkeää, eikä olettaa (kun pieleen menee lähes varmasti) että 2-3vuptias ymmärtää homman. Millainen suhde äidillä oikein rakentuu isompaan? Olen huolissani, vaikken olekaan se lapsi.

Äiti käyttäytyi todella itsekkäästi sysätessään omista järjestelyistään johtuvan "ongelman" (jos se nyt mikään ongelma oli, kun kumpikin lapsi oli  rauhallisena rattaissa) pienen lapsensa harteille! Ikävä kyllä en usko, että tämä on edes kovin harvinaista, mutta harva kehtaa julkisella paikalla paljastua lapsensa kiusaajaksi.

Minulle tuli kauhea olo tällaisesta äidistä. Ihan ulkona kuin lumiukko. Melkein tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus, koska tuolla tavalla lapselle ei ikinä kehity minkäänlaista itsetuntoa, kun noin pientä haukutaan hänen kehityskyvylleen aivan  liian vaikeassa asiassa. Ottakoon äiti lapsen pois rattaista ja löysätköön vähän pipoaan, ei tainnut olla vauvan uni edes kauhean syvää, kun heräsi ja sittenkin oli ihan ääneti. Äiti varmaan haluaisi lastensa nukkuvan että saa tehdä ostokset rauhassa, mutta ei hän saa isommalle lapselle sitä ongelmaa siirtää, kun se ei onnistu.