Lapsille ikäeroa 9 vuotta -kokemuksia?

Meillä 10v. 

Ei ne tule lapsena keskenään oleen kavereita.

Toisaalta ei ne nahistele koskaan keskenään. Pienempi jumaloi isoa ja uskoo kaiken mitä se sanoo.

Saa olla tarkkana, ettei kateuskortti iske, kun niillä on niin erilaiset ikävaiheet menossa. Toiselle hankitaan tietokone ja toinen saa jalkapallon. Toinen saa auton ja toinen puhelimen....

Komppaan täysin kakkosta! Minulla poika 11.v ja tyttö 3.v. Poika pitää kyllä hyvää huolta siskostaan, leikkii, viihdyttää jne. Leikkikavereita eivät tietenkään ole, mutta tyttö uskoo isoveljeensä kaikessa, ja on se hänen suurin esikuvansa. Isoveli taas välillä vetää siskoaan kuin pässiä narussa... Ison ikäeron takia ollaan kyllä säästytty pahemmalta kateudelta, tyttö ei kuitenkaan vielä ymmärrä veljensä lelujen päälle, eikä veli paljoa kadehdi siskonsa nukkeja...

Mulla on itselläni 11 vuotta vanhempi isosisko. Lapsena tosiaankin jumaloin siskoa ja vieläkin pitää joskus muistutella, että ei se sisko ole niin iso/kypsä/hieno kuin lapsena luulin. Kateutta en kauheasti muista mulla olleen, ehkä ennemminkin myöhemmin on selvinnyt, että sisko oli kateellinen, koska mun ollessa lapsi, meidän perheen taloudellinen tilanne oli paljon parempi. Meillä onkin ihan erilaiset mielikuvat siitä, oltiinko köyhiä vai ei. Isosiskoni puhuu joskus siitä kuinka tiukkaa oli rahasta ja mun mielestä meillä oli aika paljon kaikkee...

Siskoni myös muutti pois kotoa nuorena, olin itse silloin viiden ja siksikin yhteiset muistot lapsuudesta on aika vähäisiä. Sitten vasta aikuisena meistä tuli läheisimpiä. Hyvänä koin sen, että sain itsekin kokea olevani "ainoa lapsi". Mä voisinkin kuvailla itseni ainoaksi lapseksi, jolla on sisko :)

Olen tuo n:o 2, meillä olen usein isolleveljelle muistuttanut, että kun pikkusisko ihailee niin suuresti, että on sitten muistettava, että käyttäytyy sen mukaan. Varmasti pikkusisko tekee ihan kaiken perässä, niin hyvässä kuin pahassa. Mielipiteet oppii kaikki isoveljeltä... niin hyvät kuin pahatkin   ja kertoo ne myös toisille eteenpäin!

Meillä kaksi lasta: ikäeroa 8v 4kk.Esikoinen tyttö, kuopus poika. Nyt heillä ikää 11v ja 3. Olen ollut todella hämmästynyt, miten paljon isosisko on jaksanut leikkiä veljensä kanssa: vielä vuosi sitten ajoivat yhdessä kilpaa potkumopoilla:) Sisko myös edelleen kylvettää veljensä.

Siskosta on myös ollut ihan kamalasti muutakin konkreettista apua: työntää rattaita kaupassa, vahtii 5-10min tarvittaessa jne. Tykkäävät paljon toisistaan: sisko sanoo, että "on se ihan söpö" ja veli kysyy aina, "missä ikko on?"

Itse olen tosi onnellinen, että heitä on kaksi ja heillä on toisensa, vaikka ikäeroa onkin. Riidellä osaavat "sopivasti", mutta varsinaista mustasukkaisuutta ei kyllä ole.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt myös siitä, että tuollaisen 8-10 v:n kanssa eletään vielä lapsiperheen arkea, joten siinä menee nuorempikin samassa. Ruokailu, iltapalat, -pesut, nukkumaanmenoajat jne.

Jonkin verran olemme joskus perheenä jakautuneet, jotta isompi on päässyt toisen vanhemman kanssa esim. uimaan, teatteriin, laskettelemaan jne. Tätä ongelmaa ei tietysti olisi, jos lapsilla on ikäeroa se normaalit 2 vuotta.