Lue keskustelun säännöt.
Luepas tämä
26.08.2006 |
Katoin just leffan prime ja join kolme lasia punaviiniä samalla. Tajusin et hyvänen aika mä elän just tota samaa etsimisen vimmaa poikkeuksena se et meillä on lapsia ja emme ole eronneet.
Mut elämä on mitä se on ja se antaa sitä mitä antaa mut itsellä ois palo johonkin ??? en edes tiedä mihin.. mut tuntuu et elämä on elämättä ja pitäs saada tuntea ja rakastaa ja jotaan MUT MITÄ???
Oikeesti en tiedä miks mä täällä itken kun mun asiat on näennäisesti hyvin mut tunne on et jotaan hyvin suurta puuttuu???? En tiedä oonko ehkä masentunu vai mikä on mut joku vika mulla on kun alamaissa täällä istuskelen....
No ette varmaan ymmärrä eikä se ees haittaa mut kuhan sain ees vähän purkaa....
Kommentit (2)
sitä mitä on.
Jotenkin vaan kun katsoo tollasen leffan joka yhtäkkiä herättää et hei ei ole ongelma jos parisuhteessa toinen onkin (lähes) puolta nuorempi vaan tärkempi on se et löytyy tunnetta ja välittämistä eikä kaikki vaan ole sanahelinää ja sitä tylsää möllöttämistä.... niin tuntuu siltä et niin täällä yksin istun ja naputtelen tätä konetta, lapset nukkuvat ja mies on töissä niin missä on se palo joka pitäs löytyä et oottaa et tulispa mies jo ja onpa ihanaa tää elo ja olo jne... ja se ihana odotuksen tunne kun se mies avaa ovan ja vihdoin tulee kotiin...
No meillä minä nukun lasten kanssa ja mies menee tultuaan lapsen huoneeseen tai sohvalle nukkumaan..
No sori tylsää sepustusta mut suonette anteeks...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päätynyt omalla kohdallani siihen, että asiani ovat liian hyvin. Se turruttaa! Ei viitsi valittaa mistään pienestäkään koska ei ole oikeasti aihetta.
Tuntuuko tutulta?