Onko sinulla ystäviä?Kuinka monta? Jos ei yhtään niin haluaisitko ystävän?

Seitsemän ihmistä lasken ystävikseni; kavereita on sitten enemmän.

Kavereita ja hyvän päivän tuttuja on sitten jonkin verran.



Joskus tuntuu, etten jaksa pitää ystäviin yhteyttä (olen masennusaltis ja lääkityksellä), mutta jos heitä ei olisi olemassa haluaisin kyllä ystäviä. Edes sen yhden hyvän ystävän.. Minulle keskustelu ja tapaamiset ovat niin terapeuttisia, etten tulisi toimeen ilman.

ei juurikaan.. Muutama kaveri joita näen silloin tällöin.

Haluaisin.

ja toki haluaisin ystäviä! :) -4

Olen muuttanut paljon,joten johtuu siitä. Mistä niitä ystäviä voisi saada? Itselläni 2 lasta,joten se ehkä vähän vaikuttaa myös ystävien saamiseen.ap

ap

Olen muuttanut 7 vuotta sitten työn perässä Helsinkiin eikä sitä jotenkin vaan näin aikuisena ole tutustunut keneenkään. Haluaisin kyllä ystävän tai edes jonkinlaisen sosiaalisen elämän, olen loppuun asti kyllästynyt viettämään kaikki illat yksin.

Mulla on seitsemän sydänystävää. Heistä kuusi olen tuntenut yli 30 vuotta, eli ihan viimeistään yläasteelta. Vanhimmat ystävät ovat päiväkotiajoilta. Yhteen sydänystävääni olen tutustunut aikuisiällä lasten kautta. Ihana huomata, että aikuisenakin voi ystävystyä todella hyvin, joku joskus minulle tätä epäili.



Kavereita on sitten vaikka kuinka paljon, joista monet tosi hyviäkin kavereita. En kuitenkaan luokittele heitä varsinaisesti ystäviksi, koska näemme sen verran harvoin.

tällä hetkellä on kyllä niin, että mies on ainoa jolle voin puhua ihan kaikesta.



Ystävät ovat taas kaikonneet, yksi raskauteni takia ja yksi muuten vaan. Kavereita on muutamia, heistä yhtä voisi kenties jo alkaa kutsua ystäväksi.

Omat ystäväni olen löytänyt opiskelu- ja työpaikoista, yhteisten ystävien kautta ja harrastuksista (omista ja lapsen).



Pitää vaan avata suunsa, ei se vaikeaa ole :).

ja ystäväni ovat ympäri Suomea. Tämä ei kuitenkaan yhteydenpitoa haittaa, vaikka toisia tapaankin harvakseltaan. Ystävät ovat sielunsisariani, joiden kanssa juttu jatkuu heti kuin olisi tavattu viimeksi eilen.

jo teini-ikäisenä. Jouduin sijoitukseen ja paikat vaihtuivat,lapsuuden ystävät jäivät, ne viimeisetkin kun vanhemmat kuulivat että olen "laitoslapsi". Tuon takia minun kaverini koostuivat muista "laitoslapsista".



Monilla on ja viimeistään tulee ongelmia kun sijoitetaan laitoksiin,siellä tutustuu hyvin väkivaltaan ja päihteisiin viimeistään.



Kun olin täysi-ikäinen muutin Helsinkiin ja meillä kaikilla ongelmanuorilla meni lujaa.

Olin meidän porukasta ainoa joka yritti edes käydä töissä.



Jossain vaiheessa päätin etten halua kuolla nuorena epämääräisenä sekakäyttäjänä ja jätin tuon kaveripiirin. Siis ainoat ihmiset keitä minulla oli.

Koin että ansaitsen parempaa kuin tuon elämän.



Yksi hyvä ystävä minulla on joka kävi nuo vaiheet myös läpi.



Muutoin olen yksin edelleen vaikka tuosta elämänmuutoksesta on jo 6-vuotta ainakin.



Olen ollut osa-aika töissä ja tavannut miehen ja tehnyt pari lasta. En ole siis saanut sellaista pysyvyyttä esim. töissä että olisi oikeasti voinut tutustua ja ystävystyä suuremmin.



Ryyppykaverin löydän kyllä varmasti mutta olisi tosi kiva kun olisi joku kaveri joka nauttisi esim. live-musiikista yms.

Baarikaveri jolle se kuka vetää kovimmat kännit ei olisi suurikin saavutus :)

Olen erakkoluonne.



Minulla on ollut montakin ystävää, mutta sitten on tullut liiasta läheisyydestä ongelma.



Näin on parempi.

Molemmilla on perheet, ja nähdään vain muutaman kerran vuodessa ja silloinkin yleensä koko perheiden kesken, niin että ei ole aikaa hirveän syvällisille keskusteluille. Puhelimessa tietysti jutellaan sen lisäksi. Tutustuttiin 20 vuotta sitten.



Haluaisin enemmänkin ystäviä, mutta ei ole löytynyt oikein ketään samanhenkistä. Tai on yksi, mutta siihen pakettiin kuuluu aina hänen miehensä mukaan, tavataan vain pariskuntina.



Olisi ihanaa, jos olisi hyvä ystävä lähellä, vaikka naapurissa, että voitaisiin käydä yhdessä kävelylenkeillä, juoda extemporekahveja terassilla jne.