Voiko 3,5-vuotiaana vielä saada onnellisen lapsuuden?

mutta kyllä mä uskon, että jo se, miten sua kohdellaan ihan vauvana, varmasti vaikuttaa tulevaan kehitykseen ja kyllä joistain pienistäkin lapsista näkee, ihan jo käyttäytymisen perusteella, että kotona ei ole kaikki hyvin.



Eli varmaankin menneet vaikuttavat, tai varmastikin, mutta toisaalta, ikinä ei ole myöhäistä "aloittaa alusta" ja pyrkiä tekemään tulevaisuudesta onnellisempaa- ei siitä ainakaan haittaa ole!



Ja sen verran sanon, että itselläni on muistoja jo siitä ajasta, kun olen ollut vasta kahden vanha, että kyllä 3,5 veekin varmasti jotain pikkulapsiajasta tulee myäs aikuisena muistamaan. Niitä muistoja ei saa pois...

niinhän terapeutti Ben Furman joskus sanoi ja tottahan se on. Tietenkään mennyttä ei saa tapahtumattomaksi, mutta ne asiat voi jäädä taakse joko oman käsittelyn, parempien myöhäisempien kokemusten, tai terapian kautta niin ettei lapsuus hallitse elämää enää.

perusturvallisuus ja kehonkuva alkaa muotoutua ja hermosto jo heti syntymän jälkeen. en usko että sille voi enää mitään vaikka saisikin ulkoisesti onnelliset olot. tietty herkkyysvaihe on ohitettu.

Muistot vuosilta 0-3 ovat kuitenkin lähinnä alitajunnassa. Itse en muista ajasta ennen koulua juuri mitään, ihan onnellinen lapsuus mulla oli.

ne muistot vaan ihan varhainen vuorovaikutussuhde ja sitä kautta hermoston kehittyminen ja lapsen perusturvalllisuuden perusta kehittyy ensimmäisinä vuosina.

Totta on, että vahinkoa on varmasti jo tehty. Mutta kyllä asiat voidaan korjata varmasti suuressa määrin. Kyllähän joistain kaltoinkohdelluista lastenkotilapsistakin tulee melko normaaleja ihmisiä, kun saadaan yksi pitkäaikainen, rakastava ja luotettava aikuissuhde. Riippuu toki ihmisestä ja traumojen määrästä, mutta kyllä 3,5-vuotiaan kohdalla voidaan pelastaa vielä paljon. Lapsen pitää olla tästä lähtien rakastettu, hänet tulee hyväksyä sellaisena kun on, hänen tulee tuntea voivansa luottaa aikuiseen ja että hänestä huolehditaan. Se kuuluisa perusturvallisuus. Ja paljon, paljon hellyyttä. Edelleen, voi olla että joitain traumoja on jäänyt, jotka vaivaavat tulevaisuudessa mutta olen sitä mieltä, että peli ei todellakaan ole menetetty.

Vielä voi tehdä paljon. Perusasiat kuntoon, vuorokausirytmi, ruoka, uni, turvallisuus. Moni on selvinnyt pitempäänkin jatkuneista vaikeuksista, mutta nyt täytyy tehdä kaikkensa lapsen turvallisen kehityksen tukemiseksi tukemiseksi.Ja puhu asioista myös ammattiauttajille. Selvästi olet kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista, mikä on tärkein asia lapsen hyvinvoinnin kannalta.