Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko oman puolison tuntua täydelliseltä?
01.02.2013 |
Olen melko nuori (28) ja seurustellut vakavasti 4 kertaa. Vakavaksi suhteeksi lasken yli vuoden kestäneet suhteet. Kolme ensimmäistä suhdetta menivät penkin alle ns. hyvästä syystä: ensimmäinen oli mustasukkainen ja ilkeä, toinen biletti liikaa ja luultavasti pettikin, kolmas joi liikaa ja pelasi nettipokeriin kaikki rahansa.
Kun kaksi vuotta sitten löysin nykyisen mieheni, ajattelin osuneeni vihdoin kultasuoneen: mies on absolutisti, pelaa korkeintaan kaupan kolikkopelejä silloin tällöin, on kiltti ja huomaavainen, pistää minut aina etusijalle kaikessa eikä koskaan loukkaisi minua.
Mutta hän ei ole täydellinen, ei täysin sitä mitä haluaisin. Tästä tulen saamaan p***aa niskaan, mutta jotenkin tunnen olevani häntä älykkäämpi. Hän on tietyllä tavalla yksinkertainen, ja se määrää keskustelujemme ja vuorovaikutuksemme tason. Asiaa on vaikea kuvailla sanallisesti, mutta meillä on periaatteessa tylsää yhdessä. Mies ei koskaan sano mitään yllättävää, nokkelaa tai muutakaan sellaista mistä voisin hämmästyä, inspiroitua tai olla ylpeä. Kaikki on aina vain sitä samaa, töihin-kotiin-nukkumaan -rutiinia, vaihtelua elämään ei pidä kaivata eikä mitään syvempää tarkoitustakaan etsiä. Maailman tapahtumia ei juuri tarvitse seurata eikä mistään tarvitse olla mitään mieltä. Välillä tunnen tukahtuvani, ja ystävien ja työkavereiden seura on kuin raikas tuulahdus, jolloin tajuan että olemassa on myös ihmisiä joita kiinnostaa monet eri asiat ja jotka kykenevät myös keskustelemaan asioista.
Tätäkö parisuhde kuitenkin on? Olenko vain omaan mieheeni kyllästynyt? Muistan olleeni kovin ihastunut hänen rauhalliseen ja hiljaiseen luonteeseensa aluksi. Siihen, ettei ota stressiä turhasta. Nyt vain tympii. Kuitenkin arvostan erittäin paljon hänen kunnollisuuttaan, oltuani yhdessä myös totaalisten loosereiden kanssa. Silti haluaisin jotain enemmän, mutta kun minulla on nyt periaatteessa oikein hyvä mies, niin onko minulla oikeutta enää valittaa? Onko tämä mies kuitenkin se oikea, mutta en vain näe sitä?
Kommentit (17)
ihan kuin oisin ite kirjoittanut. täsmälleen!
tiedän tunteen :(
vaihda miestä? olet vielä nuori kuitenkin. alkaa ehkä kaduttaa jääminen jossain vaiheessa.
itsekin ajattelin lähteä. tuntuu pahalta kun ei ole varsinaista syytä, kuten juominen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan kuin mun kirjoittama!
Onko teillä lapsia?
ihan kuin mun kirjoittama!
Onko teillä lapsia?
ole lapsia, mutta kieltämättä tuntuu jo siltä että pian niitä pitäisi hankkia ettei lapsettomaksi jää...
Mukava tietää että meitä on muitakin! Tämä on varmasti elämän vaikeimpia asioita päättää (ainakin minulle on), että jääkö ihan hyvän miehen luo vai lähteekö etsimään sitä täydellistä, jota ei ehkä koskaan löydy.
Pakko kyllä sanoa että en edes etsi "täydellistä" miestä, mutta enemmän itseni kanssa yhteensopivaa. Sellaista, kenen kanssa keskustelu olisi helppoa ja hauskaa, eikä turhautumista tarvitsisi tuntea lähes päivittäin.
Ap
vaan itselle sopivalta ja niinkuin joku jo aiemmin sanoi puolisoa täytyy arvostaa. Ajattele kuinka itse suhtautuisit, jos saisit tietää puolisosi halveksuvan tai vaikkapa väheksyvän sinua!
Ei meilläkään käydä säkenöiviä keskusteluja, muttei töllötetä töllöö eikä muitakaan näyttöjä, kun ollaan yhdessä. Me teemme asioita pihassa ja kotona, rupatellaan siinä touhutessamme kaikenlaisia arjen asioista, päivän polttavista tai meidän polttavista suunnitelmista, lomista yms.
Ollaan siis molemmat samanlaisia ja sovimme toisillemme, enkä todellakaan tunne ylemmyyttä enkä alemmuutta kumppaniini nähden.
oma puolisoni ole täydellinen, puutteet ei vain haittaa. Itse löysin mieheni yli 30v. Olin sitä ennen tapaillut ihan kunnollisia kolutettuja työssä käyviä mieheiä mutta juuri kuvaamaasi elämää olisi niiden kanssa väistämättä tullut olemaan. Niin seurustelut jätin heti alkuun. Harmittihan se paljon, kun palo olisi itsellä ollut perheelämään. Pidin kuitenkin tiukasti kiinni periaatteesta että se mies pitää tuntua juuri oikealta ja tulihan sellainenkin ajan myötä vastaa.
Ei nyt kun lapsikin on niin ei tässä mitä älykkäitä keskusteluja pidetä yllä kyllä se lapsiperheen elämä menee omaa kiireistä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kunnollinen, rakastava, uskollinen, asettaa minun tarpeeni usein etusijalle, huolehtii asioista ja tekee kotitöitä, seksi sujuu jne.
Mutta on vain tosi tylsää seuraa usein. Pidän häntä itseäni tyhmempänä, sivistymättömämpänä ja huonona keskustelukumppanina. Toivoisin todella, että hänen kanssaan voisi käydä älyllisempiä keskusteluja.
Ajattelen kuitenkin, että hänen hyvät puolensa peittoavat tuon yhden vian. Voin keskustella ystävieni kanssa ja hakea älyllistä seuraa muista yhteyksistä. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että mies on kunnollinen, hyvä isä lapsille, rakastava ja luotettava. Nämä ovat valintakysymyksiä.
Täydellisiä ei ole, on vain valittava, mitkä puutteet ja viat aikoo kestää.
Mies on kunnollinen, rakastava, uskollinen, asettaa minun tarpeeni usein etusijalle, huolehtii asioista ja tekee kotitöitä, seksi sujuu jne.
Mutta on vain tosi tylsää seuraa usein. Pidän häntä itseäni tyhmempänä, sivistymättömämpänä ja huonona keskustelukumppanina. Toivoisin todella, että hänen kanssaan voisi käydä älyllisempiä keskusteluja.
Ajattelen kuitenkin, että hänen hyvät puolensa peittoavat tuon yhden vian. Voin keskustella ystävieni kanssa ja hakea älyllistä seuraa muista yhteyksistä. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että mies on kunnollinen, hyvä isä lapsille, rakastava ja luotettava. Nämä ovat valintakysymyksiä.
Täydellisiä ei ole, on vain valittava, mitkä puutteet ja viat aikoo kestää.
Millainen on miehesi koulutustaso, entä työ? Pitävätkö muut häntä yksinkertaisena vai huomaatko vain sinä sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse en kestäisi sitä, jos ei voitaisi jutella virkistävästi. Minä ja mieheni ollaan kamalan erilaisia ja meillä on jatkuvia vääntöjä tietyistä asioista, lähinnä stressissä. Mutta kun olemme kahden, kaikki sujuu ja voisimme jutella vaikka miljoona vuotta. Se pelastaa meidän liittomme, vaikka arjessa meillä on jatkuvia törmäyksiä.
Mutta itse en kestäisi sitä, jos ei voitaisi jutella virkistävästi. Minä ja mieheni ollaan kamalan erilaisia ja meillä on jatkuvia vääntöjä tietyistä asioista, lähinnä stressissä. Mutta kun olemme kahden, kaikki sujuu ja voisimme jutella vaikka miljoona vuotta. Se pelastaa meidän liittomme, vaikka arjessa meillä on jatkuvia törmäyksiä.
on niin, että minä aloitan _aina_ kaikki keskustelut, ja mieheni joko töksäyttää jonkin harkitsemattoman kommentin (joka on usein todella, todella typerä ja itsekin sen lopulta myöntää, tekosyyksi sanoo "en jaksanut ajatella"), tai sitten myötäilee minua jotta pääsisi helpommalla. Mies itse ei koskaan, ikinä aloita mitään keskusteluja. Tietenkään ei, eihän hänellä ole mitään sanottavaa mistään...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kunnollinen, rakastava, uskollinen, asettaa minun tarpeeni usein etusijalle, huolehtii asioista ja tekee kotitöitä, seksi sujuu jne.
Mutta on vain tosi tylsää seuraa usein. Pidän häntä itseäni tyhmempänä, sivistymättömämpänä ja huonona keskustelukumppanina. Toivoisin todella, että hänen kanssaan voisi käydä älyllisempiä keskusteluja.
Ajattelen kuitenkin, että hänen hyvät puolensa peittoavat tuon yhden vian. Voin keskustella ystävieni kanssa ja hakea älyllistä seuraa muista yhteyksistä. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että mies on kunnollinen, hyvä isä lapsille, rakastava ja luotettava. Nämä ovat valintakysymyksiä.
Täydellisiä ei ole, on vain valittava, mitkä puutteet ja viat aikoo kestää.
Millainen on miehesi koulutustaso, entä työ? Pitävätkö muut häntä yksinkertaisena vai huomaatko vain sinä sen?
Työ on vaativa, mutta aika yksipuolisella tavalla vaativa. Mielestäni mies onkin vähän "idiot savant", omaa ehkä vähän as-piirteitä. Tiedän, että työyhteisössään häntä pidetään vähän hassuna, mutta on siellä kuitenkin tavallaan korvaamaton.
Lukion käynyt, ei muuta koulutusta. Tai sanotaanko näin, että älykkyydeltään mies on ehdottomasti normaali, jopa erittäin älykäskin, mutta älykkyys suuntautuu tosi kapealle alalle ja se ei oikein edistä henkeviä keskusteluja.
Mies on kunnollinen, rakastava, uskollinen, asettaa minun tarpeeni usein etusijalle, huolehtii asioista ja tekee kotitöitä, seksi sujuu jne.
Mutta on vain tosi tylsää seuraa usein. Pidän häntä itseäni tyhmempänä, sivistymättömämpänä ja huonona keskustelukumppanina. Toivoisin todella, että hänen kanssaan voisi käydä älyllisempiä keskusteluja.
Ajattelen kuitenkin, että hänen hyvät puolensa peittoavat tuon yhden vian. Voin keskustella ystävieni kanssa ja hakea älyllistä seuraa muista yhteyksistä. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että mies on kunnollinen, hyvä isä lapsille, rakastava ja luotettava. Nämä ovat valintakysymyksiä.
Täydellisiä ei ole, on vain valittava, mitkä puutteet ja viat aikoo kestää.
Millainen on miehesi koulutustaso, entä työ? Pitävätkö muut häntä yksinkertaisena vai huomaatko vain sinä sen?
Työ on vaativa, mutta aika yksipuolisella tavalla vaativa. Mielestäni mies onkin vähän "idiot savant", omaa ehkä vähän as-piirteitä. Tiedän, että työyhteisössään häntä pidetään vähän hassuna, mutta on siellä kuitenkin tavallaan korvaamaton.
Lukion käynyt, ei muuta koulutusta. Tai sanotaanko näin, että älykkyydeltään mies on ehdottomasti normaali, jopa erittäin älykäskin, mutta älykkyys suuntautuu tosi kapealle alalle ja se ei oikein edistä henkeviä keskusteluja.
Puit sanoiksi sen mitä minunkin mieheni on: älykkyydeltä ihan normaali, mutta niin kapeasta alasta kiinnostunut, ettei siitä keskusteluja saa kehitettyä, ja loput asiat eivät sitten kiinnostakaan yhtään ja sen perusteella niistä ei tarvitsekaan mitään tietää...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuitenkin pääasiassa onnellinen parisuhteessani vaikka kipeästi kaipaankin yhteisiin iltoihin keskustelunaiheita, jotka voisivat tuottaa iloa ja älyllistä tyydytystä. Toisaalta miehelläni on varmaan vähän samansuuntainen tilanne kuin itsellänikin, ei minun kanssani voi puhua häntä kiinnostavista asioista ja häntäkin varmaan välillä turhauttaa latteat keskustelumme.
Olen silti valinnut, että pysyn sen luotettavan ja ihanan miehen rinnalla. Mitä sinä ap ikinä valitsetkin, tee se tietäen, ettei täydellistä ole ja kun löydät miehen, joka on älykäs ja nokkela keskustelija, hänellä on puutteensa myös. Ja etenkin perheen kasvaessa tietyt piirteet puolisossa muuttuvat tärkeämmiksi kuin toiset.
8/12 (kai)
mutta jos nait sen nokkelan, ihanan, yllätyksiä täynnä olevan hurmurin niin kyllä kiinnostaa sitten muitakin naisia. Eli tasaiset tyypit ei niin varmasti petä kun nämä joilla sai aluksi ylpeillä.
nimim. koettu on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei tarkoita, että hän olisi täydellinen. Avainasia on se, että ne epätäydellisyydet tuntuvat pieniltä ja kestettävissä olevilta asioilta. Minun mieheni on erittäin epätäydellinen ja tuskin moni suostuisi elämään hänen kanssaan. Minulle hän on kuitenkin täydellinen, ja siksi avioliittomme on onnellinen ja jatkamme yhdessä isojen kriisien jälkeenkin. Juu, miehelläni on Aspergerin syndrooma ja hän toden totta on "idiot savant". Hän tuottaa minulle loputonta hupia epäkäytännöllisyydellään ja hölmöillä ideoillaan.
PITÄÄ löytyä myös vikoja ja särmää.
Mutta mieti sitä, miten suuria ja olennaisia ne viat ovat. Alkavatko viat ajan mittaan (kun suhteen 2-3 ekaa, romanttisinta vuotta ovat ohitse ja arki alkaa astua sisälle suhteeseen) ärsyttää niin, että koko miehestä menee maku?
Kuten kakkonen sanoi, arvostusta ja ihailua pitää vioista huolimatta olla. Sinä arvostat miehessä kunnollisuutta ja rauhallisuutta, mutta riittävätkö ne?
Ja kuten kakkonen sanoi: elämässä pitää kyetä päättämään monenlaisista aika isoistakin asioista, ja jos miehesi on vähän myötäilevä tallukka, pitkäänkö jaksat sitä?
Sinä olet vielä ap aika nuori. En sinuna tekisi liian isoa kompromissia vain siksi, että alat miettiä lastenhankintaa.
että rakastaa toista tämän epätäydellisyydestä huolimatta:) Tuskin itsekään on täydellinen toisen silmissä, mutta kun rakastaa hyväksyy toisen "omituisuudet".
Rajansa tietty kaikella -jos joku asia tökkii jo alussa ihan älyttömästi ei se siitä parane.
(ja hälytyskellot kilkkamaan, jos joku tuntuu), mutta kyllä häntä pitäisi pystyä arvostamaan. Itse arvostan miehessä ehkä eniten juuri kykyä keskustella. Tätä asiaa on hyvä peilata myös kauemmas tulevaisuuteen: Elämässä tulee aina vastaan muutostilanteita, päätöksentekotilanteita, vaikeuksia, joita pitäisi pystyä pohtimaan yhdessä puolison kanssa. Ja arkisemmin: täyttyykö tulevaisuuden illat telkkarin tuijottamisesta vai mielenkiintoisista keskusteluista?