Mieheni ahdistaa minua, lapsen takia en eroa
Olen 24-vuotias yhden pienen lapsen äiti. Mieheni on lähes 30-vuotias. Tapasimme mieheni kanssa 4 vuotta sitten, muutimme pian yhteen ja lapsi sai alkunsa myös nopeasti, mies halusi niin koska on jo vähän vanhempi.
Muutimme miehen kanssa 500 kilometrin päähän kaikista sukulaisistani ja ystävistäni. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta joten uusia ystäviä en ole saanut. Koulukin jäi kesken muuton takia, joten minulla ei ole valmista ammattia. Muutenkin olen ollut vain lapsen kanssa kotona. Mieheni sentään tienaa hyvin, on johtavassa asemassa isossa yrityksessä.
Olen aina ollut se säälittävä, mielipiteetön ja alistuva tapaus. Mieheni puolestaan on todella dominoiva. Jo pari vuotta asiat ovat menneet alamäkeä. Mies suuttuu minuun usein tosi pienistä asioista, hermostuu lapseenkin jos tämä meluaa. Joudun usein lähtemään ovesta ulos ilman takkia tai mitään, koska haluan päästä karkuun huutavaa miestä ja jättää hänet rauhoittumaan. Mua on haukuttu huoraksi ja lutkaksi, ja huonoksi äidiksi. Kerran menin väliin kun mies huusi lapsellemme, ja hän tönäisi minut kumoon lattialle. En satuttanut itseäni, mutta siitä lähtien olen pelännyt koska mies lyö.
Perheeni ja ystäväni eivät aavista mitään, koska en voi kertoa. Jos kertoisin, niin se olisi samalla eropäätös koska kukaan ei antaisi minun jäädä mieheni luo. Rakastan kuitenkin häntä, hänkin sanoo usein rakastavansa minua, ja meillä on tosi hyviä päiviä. Lisäksi mielestäni lapsen kuuluu saada asua molempien vanhempiensa kanssa. Ja eihän minulla ole työtä, tutkintoa, rahaa tai yhtään mitään. Jos eroaisin miehestä, minun pitäisi muuttaa takaisin vanhempieni luo.
En hae mitään sääliä tai muutakaan, tuli vain sellainen olo että halusin kirjoittaa tämän ylös jonkun nähtäville.
Kommentit (13)
tämä perustelu kalskahtaa niin tutulta.
Minun perheeni ja ystäväni eivät aavista että alkoholi on minulle ongelma, koska en voi kertoa. Jos kertoisin niin se olisi samalla päätös lopettaa alkoholin juominen, koska kukaan ei antaisi minun jatkaa sitä jos tietäisi paljonko juon. Rakastan kuitenkin alkoholia.
Ehkä meille molemmille olisi hyväksi jos läheiset puuttuisivat tuhoisaan tapaamme...
Perheeni ja ystäväni eivät aavista mitään, koska en voi kertoa. Jos kertoisin, niin se olisi samalla eropäätös koska kukaan ei antaisi minun jäädä mieheni luo. Rakastan kuitenkin häntä
Vaan sen takia ettei sinusta itsestäsi ole lähtemään. Älä viitsi laittaa tuollaisia asioita lapsen harteille.
että on lapsellesi terveellistä asua tuollaisessa perheessä? Lapset ei oe tyhmiä, ne vaistoaa asioita ja varsinkin sen jos äidillä ei ole asiat kunnossa. Eroa hyvä ihminen nyt, ennen kuin käy pahemmin. Te ette lapsesi kanssa tarvitse kuin yksiön missä asua, muutatte lähemmäs sukulaisiasi ja ystäviäsi. Haet kouluun. Kyllä teistä huolta pidetään, aivan varmasti.
lähde vielä kun voit. et voi tehdä itsellesi saatoki lapsellesi sitä että jäisit, ensinnäkin jos lapsesi on tyttö hän tulee kasvamaan siinä uskossa että naisia saa noin kohdella ja tulee sata varmasti valitsemaan itselleen samanlaisen ilkeän miehen puolisokseen, jos taas lapsesi on poika hän kasvaa luulemaan että naisia saa noin kohdella ja voit olla varma että jonain päivänä hän on pulassa. Lapsi on sinun vastuulla.
Nyt jos olet itse alistuva ihminen niin soitappa vanhemmillesi/sisaruksille ja kerro asia, ja pyydä heitä tulemaan hakemaan sinut ja lapsenne pois sieltä. Sinä tarvitset jonkun sanomaan sinulle suoraan mitä oikein on tapahtumassa. Miehesi ei lopeta sinun alistamista ennenkuin pistät vastaan,silloin saat joko turpaasi/kuolet tai hän perääntyy. Hänellä ei ole mitään oikeutta kutsua sinua huoraksi tms lapset oppivat vanhemmiltaan ja vaikka luulisit ettei hän tuosta tilanteesta kärsi niin olet väärässä.
Lähde vielä kun voit, se on mielipiteeni ja koska miestäsi rakastat se oikeastaan on se ongelma, sillä haluat uskoa että hän ei sinua huonosti toiste enää kohtele mutta tottakai kohtelee koska hän tietää että sinua saa lytätä vaikka kuinka, kerta mainitsit että olet alistuva. Nyt rohkeutta, sinulla on vielä hieno elämä edessä! Jossain on mies joka ei ikinä kutsuisi sinua huoraksi eikä töni sinua, vaan mies joka kohtelee sinua niinkuin sinua tulisi kohdeltavan: tasavertaisena kumppanina jonka mielipiteet ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. Rohkeutta vaan:) Olet nuori ja elämäsi on vasta aluillaan, voit joko jäädä tuttuun paikkaan jossa sinua poljetaan maahan tai sitten ottaa yhden askeleen ja kenties saada juuri sellaisen elämän kuin antsaitset! Onnea matkaan:)
mahdollista, että pystyisit jotenkin alkaa säästämään rahaa jonnekkin jemma-piiloon, mahdollista erotilannetta varten?
Esim. toisen vanhempasi nimissä olevalle tilille jolle sinulla olisi käyttöoikeus? Eihän nyt suuria summia varmasti kasaannu, mutta ihan vain kaiken varalle?
Eroat, asut jonkun aikaa vanhempiesi luona, viet opintosi loppuun ja etsit töitä. Jos mies tienaa hyvin, hänellä on varaa matkustaa 500 km viettämään aikaa lapsen kanssa. Hänen täytyy vain haluta tehdä niin ja toimia sen mukaan.
Kun luin tekstisi minussa heräsi ajatus, että mies saattaa myös erota sinusta. Miksi hän jäisi, jos hän kokee sinut noin ärsyttäväksi?
Olitte toisillenne varmaan juuri ne oikeat kun tutstuitte, toinen dominoi, toinen totteli. Äitiys on varmasti nyt vahvistanut sinua, joten lähde elämään omaa elämääsi. Älä jää huonoon suhteeseen, jossa lapsi kärsii.
Anna kun arvaan, hän oli alussa aivan ihana ja hurmaava, hän halusi nopeasti muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Kun hän oli saanut sinut koukkuun ja muuttamaaan hänen työnsä perässä kauas sukulaisistasi ja ystävistäsi (joista hän ei edes pidä)hän alkoi kohtelemaan sinua huonosti. Hän osaa pyytää anteeksi ja edelleen olla hurmaava jos kaikki menee niinkuin hän haluaa, muutoin saat kuulla kunniasi. Elät varpaillasi. Sä olet aivan riippuvainen miehestäsi ilman koulutusta, työtä ja sukulaisia ja ystäviä. Ja sun mies tietää sen ja osaa käyttää sitä hyväkseen.
Sun kannattais kertoa sukulaisille ja tutuille tilanteestasi, vaikka se tarkottais sitä että eroatte.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1507102/teenko_miele…
Sinuna kyllä lähtisin. Se tulee vain pahenemaan. Itse olen päässyt miehestä eroon mutta tuo kaikki on rikkonut minut. Eniten on jo hyviä päiviä mutta en enää koskaan halua uutta miestä. En koskaan ota enää sitä riskiä että täysin normaali tavallinen mies muuttu hirviöksi.
tiedä miksi vastaan, mut vastaan silti.
Ero kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta, mutta jollet saa sitä aikaiseksi (minkä hyvin ymmärrän)niin on muitakin ratkaisuja:
Laitat lapsen päivähoitoon ja saatat opintosi loppuun siellä uudella paikkakunnalla (ei varmaan mikään tuppukylä kuitenkaan, vaan paikka missä on ammattikouluja, korkeakouluja, yliopisto...) Tällä tavalla saat aivan eri mahdollisuudet olla riippumaton miehestäsi ja ajatukset pois epätoivon alhosta. JOllei mies hyväksy opintojasi, sitten kyllä tuntuu että ero on välttämätön, koska ihan tosi 2010-luvulla ei ole tervettä, jollei mies anna naisen hankkia itselleen koulutusta!
Mutta jos toi onnistuisi, se antaisi sinulle "lisäaikaa" katsoa mihin suhteenne (jossa on paljon hyvääkin?) kehittyy. Sen katsominen kuitenkin kuulostaa riskiltä, jos ilmassa leijuu jo väkivallan uhka!!!
Myös yksi kysymys: selvitättekö nuo huolestuttavat tilanteet jälkeenpäin??? pystyykö miehesi puhumaan käytöksestään? katuuko? ja sinä: ymmärrätkö, että olet oikeutettu parempaan kohteluun? että et ansaitse tuollaista?
Suhde tuhoaa paitsi Sut myös lapsen. Tuollainen suhde tuhoaa lapsen elämän!!!
Suhde tuhoaa paitsi Sut myös lapsen. Tuollainen suhde tuhoaa lapsen elämän!!!
Mielestäni sun olisi syytä alkaa rakentaa elämääsi siihen suuntaan, että olet huomattavasti itsenäisempi. Tämä tarkoittaa sitä, että menet opiskelemaan tai töihin ja lapsi menee tarhaan. Miehen kynnysmatoksi et ala ja kotiin et jää, sillä muuten menetät lopunkin itsetunnon. Mieti tosissaan, olisiko kuitenkin parempi jatkaa ilman dominoivaa miestä.
ja löysin mahtavan miehen tilalle. Tuo tekee todella huonoa jo lapselle, että lapsi joutuu kuuntelemaan huutoa ja mekastusta. Onneksi itse tajusin erota.