10 kk vauva itkee yöt, enää ei jaksa!
Tuntuu että ihan pakko löytyä jo ratkaisu tähän. Puolenvuoden iästä lähtien on poika heräilly pitkin yötä. Siihen asti nukkui hienosti omassa sängyssä ja nukkumaan laittokin oli niin helppoa että poika vain sänkyyn ja pusu poskelle. Nykyään nukutan viereen ja yöt nukkuu meidän vanhempien välissä. Isi ei kelpaa öisin ollenkaan. Luojan kiitos asutaan omakotitalossa, naapurit varmaan sekoais kun itelläkään kaukana.
Imetän vielä, ja öisin poika syö 2-6 krt. Sitäkin yritettiin lopettaa, mutta kun viiden kamalan yön jälkeen ei näyttäny yhtään paremmalta niin jatkoin yöllä imetystä jos vaikka muutaman itkun sillä sais lopetettua alkuunsa. Korvat on käyty tarkastamassa ja panadolia annettu välillä illalla jos vaikka hampaat kiusais. Ei vaikutusta.
Päivisin poika on yhtä hymyä ja nukkuu ulkona parit 45min-1,5h päikkärit. Syöminen on nykyään taas aika huonoa mutta hyvin on kasvanut ainaki tähän asti. Pliis ei mitään "lapsilla on vaan tapana itkeä" juttuja, koska tää ei kyllä oo enää normaalia. Itku ei oo mitään kipuitkua. Itkussa on välillä parin minuutin taukoja ja sitte alkaa taas..
Vinkkejä, kokemusta, mitä vain. Oikeesti ei jaksa enää!
Kommentit (16)
onko se teidän vieressä nukkuminen auttanut yhtään?
Oletteko kokeilleet tassu-unikoulua?
Itse olen tuskaillut koko lapsen 2v olemassaolon ajan todella levottomien öiden kanssa, meillä nuo ei auttaneet mutta jos teillä?
Itse väsyin juuri tuossa 10kk kohdalla pahasti. Sitten lopetin yöimetyksen (päiväimetyksen vasta 1v3kk iässä), se onnistui paremmin niin että nukuin muutaman yön toisessa huoneessa ja puoliso oli lapsen kanssa. Sen jälkeen on jaettu yöt puoliksi, siis joka toinen yö saan nukkua ja se auttaa jaksamaan. Korvatulpat ja peltorit niin johan nukuttaa äitiä.
Unta sinun olisi jollain konstilla saatava, muuten ei tuu mitään.
että meillä isä ei kanssa kelvannut mutta ekan yön protestien jälkeen kelpasi hienosti. Ei se lapsi mene rikki vaikka huutaakin, kunhan on turvallisen aikuisen kanssa.
Sekin auttaa vähän että kuulee ettei ole yksin!
Alussa meidän vieressä nukkuminen autto ja sain nopeasti pojan rauhotettua mutta nykyään siittä ei oo kyllä mitään hyötyä. 7 kk ikäisenä tehtiin tuo tassuttelu-unikoulu ja se autto sen verran että parin viikon ajan ensimmäiset itkut alko vasta 12 jälkeen.
Korvatulpat mulla onki nykyään päässä, kestää paremmin ne itkut ko ei korvat soi. Oli kiva kuulla toi että isä alkoi kelpaamaan ko oli kelvattava! Puhuinki jo eilen miehelle että kun viikonloppu alkaa niin mitä jos nukun yön eri huoneessa etkä tuo poikaa mulle vaikka se kuin huutais. Pahalta se kyllä tuntuu, oon aina tykänny vastata mahdollisimman pian itkuun. Nyt on muutamana yönnä että oon vaan itekki maannu sängyssä, silitelly vaan itkevää poikaa. Ei enää jaksa nousta ylös ja kävellä taloa ympäri selkä kipeänä vaikka siihen usein hetkeksi rauhottuukin. Huh.
Mutta ainakaan mitään muita oireita allergioista ei ole. Ehkä pitäisi alkaa kokeilemaan että syöttäis pitempään vain muutamaa ruoka-ainetta. Jotenki ei vaan jaksa uskoa että olis allergia, ei olla miehen kanssa kumpikaan millekkään ruoka-aineelle allergisia.
voittehan sopia miehen kanssa että esim kerran voi yön aikana lapsen sinulle tuoda (imetettäväksi tms).
Meillä ainakin tosiaan ekana isäyönä vauva jaksoi huutaa muistaakseni pari-kolme tuntia putkeen, mutta sitten nukahti ja sen jälkeisinä öinä rauhoittui miehelle jo suunnilleen yhtä helposti kuin minulle.
Kerro miehellesi realistisesti mitä on odotettavissa, niin ei lasta sitten sulle turhaa tuo + oikeasti sinun pitää saada nukkua, huuti se lapsi miten paljon vaan. t. nro 3
kuin yömaidosta vieroitus. Itse olen nukkunut huonosti ja vauva itkenyt useita kertoja yössä siihen asti, että on vieroitettu rinnasta.
Vauva on jo niin iso ja ilmeisesti terve, että unikouluun vaan. Siinä menee muutama yö, mutta sen jälkeen yöt rauhoittuvat ja koko perhe jaksaa paremin.
Parasta on, jos unikoulun (esim. just tassuttelu) toteuttaa isä ja lisänä vaikka joku muu aikuinen, mutta ei lapsen äiti. Itkua on raastavaa kuunnella, mutta kolmessa yön jälkeen vauvat yleensä antavat periksi ja uskovat, että yöpalvelut ovat loppu.
Meillä oli sitä tytöllä pienenä ja aiheutti kyllä levottomia öitä, joskaan ei nyt itkenyt, mutta heräili ja parkaisi raukka vähän väliä. Ruoan/maidon nouseminen ruokatorvessa aiheuttaa kipua. Pulautteleeko hän?
Sun lapsen "syöminen on huonoa", kun olet opettanut lapsesi syömään öisin.
Mutta annapas kun arvaan, sä et ole valmis tekemään asian eteen mitään. Kuten suurin osa "uniongelmaisten" pikkulasten vanhemmista. Voit täällä kysellä mitä lystäät, kukaan ei voi sua auttaa, ennen kuin itse ihan tosissasi päätät, että nyt hommaan tulee muutos.
Lapsissa kuten aikuisissakin on hyväunisia ja herkkäunisempia, mutta ihan pienissä lapsissa on todella, todella harvoin oikeasti unihäiriöisiä. Ne uniongelmat tulee ihan suoraan vanhempien toiminnasta.
Ja jotkut haluaa elää nyky-yhteiskunnassa luolayhteiskunnan opein eli yösyötetään loputtomiin ja nukutaan kaikki vierekkäin jne., jne. ja se on kaikki ihan ok. Sitten ei vaan pidä hakea sääliä ja sympatiaa.
ja sitä, että isä hoitaa yöt aluksi. Se kun ei haise maidolta.
Lapsissa kuten aikuisissakin on hyväunisia ja herkkäunisempia, mutta ihan pienissä lapsissa on todella, todella harvoin oikeasti unihäiriöisiä. Ne uniongelmat tulee ihan suoraan vanhempien toiminnasta.
Eihän lapsen yöheräilyä unihäiriöksi lasketa, niin normaaliahan se on. Mutta voin kertoa ihan ammattilaisena, että pienten lasten heräilyssä vanhempien toiminta on yksi asia, mutta lapsen oma toiminta toinen. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, ja osa on aidosti todella herkkäunisia. Vanhempien toiminta yleensä mukautuu siihen, mikä lapsen kanssa toimii, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Lapsi heräili jatkuvasti öisin (nukkui vieressäni ja imetin) reilu vuoden ikäisenä äitini otti kahdeksi yöksi hoitoon,minkä jälkeen loppui yösyömiset ja imettäminen.
mutta 10kk ei tarvitse enää tissiä öisin tai muuta ruokaa koska se yö on tosiaankin vain nukkumista varten.
Meillä poika söi 7kk enää kerran yössä mikä olisi ollut ok mutta virkistyi siitä niin, ettei uni enää meinannut tulla.
Kasvoi hyvin ja söi päivällä hyvin niin lopetin antamasta maitoa yöllä.
Annoin vain vesihörpyt mikä ei kelvannut (eli ei ollut jano)ja tutti suuhun ja unta palloon.
3 yönä poika vähän marisi mutta sen jälkeen nukkui täydet yöt.
Koettakaa nyt pari yötä mennä sillä periaatteella, että isin on vain kelvattava ja isi tarjoaa vettä janoon.
Päivällä äiti sitten halii jaa pusuttelee virkeänä vauvaa oikeen urakalla niin tulee hellyyskiihtiö täyteen varmasti.
en vielä hihkaise riemusta, kun vasta kokeilussa on, mutta pidetään peikkuja, että apua löytyi vihdoin.
t: mamma, ja vajaa 2v yökukkuja.
Pitää kai se kerätä taas voimat (tai tällä kertaa miehen pitää kerätä), ja aloittaa ensi yönä "unikoulu". Joku väkätti että en oo ite valmis tekemään asialle mitään (????) mutta unikoulua tosiaan on jo pari kertaa kokeiltu, täysin johdonmukaisesti, mutta häävejä tuloksia ei oo tullu. Mutta jospa kolmas kerta toden sanoo.
Ni sitä tuskin on kun poika ei pulauttele ollenkaa.. -ap
Mutta sen voin sanoa, ettet ole yksin. Meillä tyttö vuoden ja heräilee 5-10 x yössä kovaan itkuun. Ei terveydellisiä ongelmia. Imetän minäkin vielä yöllä. Unikoulua kokeiltiin tuloksetta. Ääh, en tiedä minäkään, mitä tässä tekis. Yöt on ihan tuskaa ja ahdistaa koko nukkumaanmeno, kun tietää, ettei kuitenkaan saa nukkua...