Pakottaisitko 6-vuotiaan käymään itse valitsemassaan harrastuksessa (maksetun) kauden loppuun?

Vai onko lapsi kotihoidossa ja tarvitsee vaihtelua?

(ainakin osittain) jos lopettaa nyt.

Jos ei onnistu sais lapsi luvan mennä koko kevään sinne.

Ihan periaatteesta. Kun syykin on olematon.

mutta en välttämättä myöskään kyllä suostuisi enää tälle kaudelle siihen että maksetaan toiseen harrastukseen. Sanoisin että saat kyllä lopettaa, mutta sitten sulla ei ole tänä keväänä harrastusta, kun sinne toiseen et pääse vielä koska on maksettu tästä vanhasta harrastuksesta.

eli sillä lupauksella että nyt käydään tämä loppuun ja sitten syksyllä tuo toinen harrastus jos se vielä silloin nappaa...

Aika monessa paikassa on yksi ilmainen kokeilukerta kauden alkaessa.

Jos ei maksua saa takaisin niin kyllä saattaisin suostutella kokeilemaan vielä pari kertaa. Mieli voi muutta noin pienellä moneen otteeseen.

Pelkän otsikon kysymykseen olisin vastannut, että en pakottaisi, mutta viestisi perusteella tekisin kuten sinäkin ja yrittäisin suostutella jatkamaan. Ehdottomasti sanoisin heti, että toista maksettua harrastusta ei tälle kaudelle saa, vaan sinne pääsee sitten syksyllä. Kuulosti vähän siltä, että lapsesi ajatteli, että jospas lopetankin tän ja menen mieluummin tonne. Se ei käy. Jos ei halua mennä niin ei voi pakottaa, mutta vaihto ei käy.

mutta jos on itse halunnut alkaa harrastaa, niin minusta sitoutumista voi jo vaatia. Ainakin kannattaa tehdä selväksi "säännöt" seuraavaa kertaa varten eli maksettu harrastus "harrastetaan loppuun".

houkuttelun ja pienen painostuksen avulla. Ja tämä siis siksi että on itse halunnut ilmoittautua kevätkaudelle. Toki jos jumppaanlähtö jatkuvasti on työn ja tuskan takana niin sitten antaisin olla.

Meillä 5 v. tykkää jumpasta mutta silti joskus sanoo ettei jaksa, silloin olen antanut jäädä pois. Olen kuitenkin selittänyt hänellekin että kun harrastukseen on ilmoittauduttu niin siellä myös pääsääntöisesti käydään.

Syksyllä saisi valita uuden jutun.

Ja jotkut vielä pakottaa. Siis onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt lapsuuden käsite ja, että missä ikävaiheessa lapsi on kykeneväinen asioita tekemään? Kuusvuotias ei ole edes koulussa vielä. Ei tuon ikäiseltä voi odottaa, että osaa aina tehdä päätöksiä pitkällä tähtäimellä ja päätöksiinsä sitoutuen. Kuusvuotias tykkää yhtenä päivänä suklaajäätelöstä ja toisena mansikasta. Eikä todellakaan tarvii vielä pystyä sitoutumaan mihinkään.



Mielestäni voisitte pitää kevään taukoa harrastuksista kokonaan ja keskittyä vaikka vain ihan ulkoiluun, uimassa käyntiin yms. Ens syksynä sit miettiä tilannetta uudestaan.



Mun 9 vuotias lopetti just harrastuksen. Sanoi treenien jälkeen, ettei enää halua ja kokee harrastuksen liian vakavaksi. Niinpä vaihtoi joukkeesta ihan vaan harrasteryhmään ja on nyt tyytyväinen.



Anna lapsen olla lapsi.

Uimakouluja ei lopeteta kesken, eikä harrastuksia lopeteta kesken kauden, ellei tapahdu jotain erityistä.



6-vuotiaan " emmä jaksa" on aika typerä syy lopettaa harrastus. Yleensä se into löytyy sitten jo seuraavalla kerralla takaisin.



Ei kyllä enää ihmetytä miksi ihmiset ei saa mitään asioita vietyä loppuun, jos jo lapsena opetetaan, että kaiken voi lopettaa heti kun ei enää just hotsita.

varmaan sanoisin että kun tämä kevätkausi on nyt maksettu niin muuhun ei ole varaa. Käyt siellä jos haluat mutta pakota en ja syksyllä voidaan sitten katsoa sulle uusi harrastus.

Meillä tuo tilanne on ollut useinkin, ja aina on jatkettu kausi loppuun asti.



Soittoharrastuksessa onnistuttiin vaihtamaan soitinta kesken lukuvuoden (oli maksettu koko vuodeksi), mikä oli aivan mahtava juttu. Lapsi innostuikin uudesta soittimesta niin, että on kuulemma opettajansa aivan parhaita oppilaita.



Luistelussa meillä on mennyt maksut kuukausittain, joten siinä lapsi sai lopettaa kuukauden kuluttua.



Muuten olemme koettaneet selvittää syytä innottomuudelle. Usein ryhmän/opettajan vaihtaminen on auttanut tilannetta, mikä on lähes poikkeuksetta onnistunut seuran sisällä. Usein myös tuo vastustus on mennyt ohi muutaman kerran jälkeen, ja harrastus onkin jatkunut ennallaan vuoden loppuun. Ja toisinaan on harrastuksessa käyty kiukutellen muutaman kerran, ja jos ei intoa kertakaikkiaan riitä (ja valittaa siitä kun saapuu harrastuksesta, ei sinne lähtiessä), niin sitten on lopetettu koko harrastus.



Mutta missään nimessä emme ole luovuttaneet, kun kerran tai kaksi lapsi on vastustellut harrastukseen lähtemistä. Usein kotoa lähteminen on aikuisellekin vaikeaa, vaikka harrastuksessa sitten olisikin oikein kivaa.

oletetaan, että mitään kiusaamista/kamalaa ohjaajaa/muista asioistaj ohtuvaa stressiä ei lapsella ole. Silloin mä pakottaisin käymään vielä 2 kertaa ja sitten saa tehdä päätöksen lopettamisesta. Perusteena, ettei vielä pysty järkevästi arvioimaan, haluaako kuitenkin käydä. Jos ei halua jatkaa niin antaisin lopettaa, mutta tosiaan ei sitten uutta harrastusta ennen kuin paljon myöhemmin.

Ja jotkut vielä pakottaa. Siis onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt lapsuuden käsite ja, että missä ikävaiheessa lapsi on kykeneväinen asioita tekemään? Kuusvuotias ei ole edes koulussa vielä. Ei tuon ikäiseltä voi odottaa, että osaa aina tehdä päätöksiä pitkällä tähtäimellä ja päätöksiinsä sitoutuen. Kuusvuotias tykkää yhtenä päivänä suklaajäätelöstä ja toisena mansikasta. Eikä todellakaan tarvii vielä pystyä sitoutumaan mihinkään.

Mielestäni voisitte pitää kevään taukoa harrastuksista kokonaan ja keskittyä vaikka vain ihan ulkoiluun, uimassa käyntiin yms. Ens syksynä sit miettiä tilannetta uudestaan.

Mun 9 vuotias lopetti just harrastuksen. Sanoi treenien jälkeen, ettei enää halua ja kokee harrastuksen liian vakavaksi. Niinpä vaihtoi joukkeesta ihan vaan harrasteryhmään ja on nyt tyytyväinen.

Anna lapsen olla lapsi.

Olet curling-vanhempi.

6-vuotias on sen ikäinen, että kyllä häneltä voi jo vaatiakin jotain. Ainakin meidän juuri 7 vuotta täyttänyt on oppinut, että harrastaminen ja uuden oppiminen vaativat myös vaivannäköä. Toki hän välillä protestoi harjoittelua vastaan mutta sehän nyt kuuluu asiaan. Minusta on erittäin oleellista lapsenikin ymmärtää, että omenat eivät vain tipahtele puista suoraan suuhun, vaan taitoja kartuttaakseen on harjoiteltava, vaikka se lapsesta välillä tylsää olisikin.

Kyse on ymmärtääkseni kuitenkin vain yhdestä päivästä viikossa ja muina iltoina lapsi voi tehdä mitä lystää, vai mitä?

Jumppa kerran viikossa kuulostaa aika leppoisalta perusliikunnalta eikä miltään tiukalta treeniltä joka voikin olla väsyttävää.

Saisiko lapsi kieltäytyä myös eskarin jumpasta valittamalla "en viitsi"?

6-vuotias ei tarvitse yhtään harrastusta. Harrastukset ovat yleensä vanhempien valitsemia ja heidän toiveensa mukaisia. Suurin osa tuon ikäisistä haluaisi esikoulun jälkeen mennä kotiin.



Minulla on 7-vuotias, jolla on yksi harrastus.

Lapsi siis täyttää vasta 6, ei ole siis vielä edes eskarissa. Kotihoidossa tällä hetkellä (itse olen vauvan kanssa kotona), siksi otettiin hänelle ja vuotta nuoremmalle sisarukselle harrastus täksi vuodeksi. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen kerran viikossa 45min harraste, ei mitään sen kummempaa.



Uutta harrastusta en missään nimessä maksa tälle kaudelle. Itse asiassa ensimmäinen ajatus oli, että pakotan menemään, mutta sitten ajattelin että olenkohan liian ankara.



Kuitenkin haluaisin opettaa tietynlaista sitoutumista siihen, että kun joku juttu valitaan ja maksetaan, siinä sitten käytäisiin mukisematta ainakin pääsääntöisesti. Ensi vuodelle on sitten mahdollista valita toinen harrastus, jos haluaa.



Tuo kuulosti hyvältä idealta, että vaatisi menemään vaikka 2 kertaa ja miettimään vielä sen aikaa, jos haluaakin jatkaa. Tuntuu tosiaan mieli muuttuvan nopeasti, varmaankaan kyse ei edes ole sinänsä siitä, että harrastus olisi epämieluisa, vaan sai päähänsä toisen harrastuksen joka olisi vielä mieluisampi ja siihen pitäisi päästä nyt heti paikalla. Tuollaiseen ajattelutapaan taas EN halua kannustaa!



Itse asiassa tänään juuri on tuonne harrastukseen meno, olen antanut asian "hautua" muutaman päivän ajan kaikessa rauhassa, äsken otin puheeksi - saatiin yllättävän helposti "diili" tehtyä sillä, kun sovittiin että mennään samalla reissulla läheiselle leikkikentälle käymään. Katsotaan minkälaiset on tunnelmat jumpan jälkeen.

Olen joutunut keskustelemaan nuoremman poikani kanssa pariinkiin otteeseen uintiharrastuksen jatkamisesta kesken kauden. (Ui harrasteryhmässä, treenit kerran viikossa, eli ei mitään raskasta todellakaan). Lopettamishalu on sitten muutamassa viikossa aina hävinnytkin ja nykyään lapsi sanoo olevansa iloinen ja ylpeä uimataidostaan, ja tyytyväinen, että on jaksanut harrastaa monta vuotta. Ja on ylpeä uimarinhartioistaan :-)



Lapsi ei ole muuten kovin liikunnallinen, joten arkiliikunta on vähäistä ja ohjattu harrastus ollut kyllä tarpeen.

Todennäköisesti teen niin, että yritän jotenkin "muilutellen" viedä kevätkauden läpi, mutta pakottamaan en varmaankaan ala. Miten sinä toimisit?

Eikä uutta harrastusta ennen kuin tämä maksettu kausi päättyy.