Lue keskustelun säännöt.
Miksi etälapsilla pitäisi olla oma huone?
13.01.2013 |
Meillä etälapset käyvät joka toinen viikonloppu, ja he nukkuvat olohuoneessa patjoilla. Kun lapset olivat pienempiä, he nukkuivat meidän makuuhuoneessamme ja välillä miehen kanssa meidän sängyssä, minä muualla.
Ei meillä ole varaa hankkia isompaa asuntoa vain siksi, että sitä käyttää joku neljänä päivänä kuukaudessa. Tottakai olisi loistavaa, jos lapsilla olisi oma huone - sinne saisi lelut, vaatteet ym, mutta se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Kyse ei suinkaan ole siitä, että "äitipuoli vihaa lapsia" tai "mies ei välitä lapsistaan". Olkoon vaan lasten toinen koti (jota tämä ei edes ole, tästä ovat yhtä mieltä mies, lasten äiti ja lapset..), niin ei se oma huone onnistu vielä ainakaan pariin vuoteen. Toivottavasti ei tule ihan hirveitä traumoja.
Kommentit (15)
No, ehkä siksi, että myös etälapset kuuluvat perheeseen? Vai eikö teillä kuulu?
Itse olen eroperheestä. Veljeni asui isäni luona ja minä äidillä. Isäviikonloppuina olin nuorempana aina veljen huoneessa, jossain vaiheessa vaihdoin nukkumaan olohuoneen vuodesohvalle. Ihan alussa minulla oli oma huone (ehkä pienin makuuhuone ikinä), jonka isä kuitenkin otti omaan käyttöönsä työhuoneeksi. Voin kokemuksesta sanoa, että jos olisin saanut tuon oman huoneeni pitää, niin olisin tuntenut kuuluvani myös isäni uuteen perheeseen todella paljon enemmän. Ilman omaa huonetta olo oli todella kuin vierailijalla, ei kuin lapsella.
Jos mies on valmis tekemään useamman miehen kanssa lapsia, niin pitäisi hänen myös olla valmis elättämään nämä samanarvoisesti. Miksi edellisen suhteen lapset olisivat huonompia? Miksi heidän pitäisi maksaa siitä, ettei isä lähtee "alkuperäisestä" suhteesta?
Sinulle kyse saattaa olla vain rahaavievästä lisähuoneesta asunnossanne, mutta lapselle kyse voi olla paljon enemmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olohuoneen lattia ei ole sitä...
Mutta missä? Meillä on vain kaksi huonetta ja keittiö. Toinen huone on meidän makuuhuoneemme, toinen olohuone. Kumpaankaan ei mahdu mitään kerrossänkyä. Asutaan ahtaasti juu, mutta tällä hetkellä ei ole resursseja enempään. Ymmärrän tietysti ajatuksen omasta tilasta, mutta jos sitä vain ei ole tarjota.
Joten, koettakaa nyt ajalla jotain tehdä.
että joku käy teillä kerran tai pari kuukaudessa.
Miksi sellaista pitäisi huomioida?
Ei missään ole mitään kirjoitettuja sääntöjä, miten vanhemman on huomioitava lastaan, kuinka paljon välitettävä, mitä kaikkea hommattava jne. Eiköhän siinä ole kyse ihan omista priorisoinneista.
Minun anoppini teki yhdessä vaiheessa töitä meidän paikkakunnallamme. Petasimme hänelle työhuoneeseen sängyn, jota emme laittaneet kokoon väliajoiksikaan (tuli pari kertaa kuussa yhdeksi yöksi). Laitoimme hänelle pyyhkeet kylpyhuoneeseen ja vessaan valmiiksi ja varasimme aamupalalle mysliä (minä ja mies emme sitä syö). Olisimme voineet tietysti sanoa, että miksi turhaan, kun käy niin harvoin.
Niin, miksi näimme vaivan? Miksi priorisoimme noin?
Ja vielä voimme kysyä, miksi mies hankki lapset, jos ei pysty hankkimaan heille omaa huonetta. Ette kai tekään ole lapsia hankkimassa, kun ei niille ole tilaa.
Todennäköisesti tämä äitipuoli tuo myös rahaa isän talouteen.
Meillä ns etiksillä on molemmilla omat huoneet, ns. lähilapset sen sijaan jakavat keskenään. Minusta he eivät tarvitse omaa tilaa.
No, ehkä siksi, että myös etälapset kuuluvat perheeseen? Vai eikö teillä kuulu?
Itse olen eroperheestä. Veljeni asui isäni luona ja minä äidillä. Isäviikonloppuina olin nuorempana aina veljen huoneessa, jossain vaiheessa vaihdoin nukkumaan olohuoneen vuodesohvalle. Ihan alussa minulla oli oma huone (ehkä pienin makuuhuone ikinä), jonka isä kuitenkin otti omaan käyttöönsä työhuoneeksi. Voin kokemuksesta sanoa, että jos olisin saanut tuon oman huoneeni pitää, niin olisin tuntenut kuuluvani myös isäni uuteen perheeseen todella paljon enemmän. Ilman omaa huonetta olo oli todella kuin vierailijalla, ei kuin lapsella.
Jos mies on valmis tekemään useamman miehen kanssa lapsia, niin pitäisi hänen myös olla valmis elättämään nämä samanarvoisesti. Miksi edellisen suhteen lapset olisivat huonompia? Miksi heidän pitäisi maksaa siitä, ettei isä lähtee "alkuperäisestä" suhteesta?
Sinulle kyse saattaa olla vain rahaavievästä lisähuoneesta asunnossanne, mutta lapselle kyse voi olla paljon enemmästä.
Ap täällä taas. Kun sitä rahaa ei ole, ei yksinkertaisesti voida vuokrata isompaa asuntoa. Ei pysty. Opiskelijan ja työttömän tuloilla ei hirveästi juhlita tai vuokrata mitään kolmioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku käy teillä kerran tai pari kuukaudessa.
Miksi sellaista pitäisi huomioida?Ei missään ole mitään kirjoitettuja sääntöjä, miten vanhemman on huomioitava lastaan, kuinka paljon välitettävä, mitä kaikkea hommattava jne. Eiköhän siinä ole kyse ihan omista priorisoinneista.
Minun anoppini teki yhdessä vaiheessa töitä meidän paikkakunnallamme. Petasimme hänelle työhuoneeseen sängyn, jota emme laittaneet kokoon väliajoiksikaan (tuli pari kertaa kuussa yhdeksi yöksi). Laitoimme hänelle pyyhkeet kylpyhuoneeseen ja vessaan valmiiksi ja varasimme aamupalalle mysliä (minä ja mies emme sitä syö). Olisimme voineet tietysti sanoa, että miksi turhaan, kun käy niin harvoin.
Niin, miksi näimme vaivan? Miksi priorisoimme noin?
Ja vielä voimme kysyä, miksi mies hankki lapset, jos ei pysty hankkimaan heille omaa huonetta. Ette kai tekään ole lapsia hankkimassa, kun ei niille ole tilaa.
Ei meillä edelleenkään ole sitä työhuonetta tai muutakaan ylimääräistä huonetta, johon laittaa lapsille oma sänky. Pyyhkeitä ja aamupalaa kyllä on, miksei olisi ja miten ne liittyvät omaan huoneeseen? Ihan älyttömiä asenteita taas.
Itse elän aika lailla samaa tilannetta. Meillä ns.etälapsilla ei ole sen takia omaa huonetta etteivätkö he olisi kaivattuja vaan siksi, ettei meillä ole tarpeeksi huoneita. Jokaisella on kuitenkin oma kaappi/hylly missä on heidän omat tavaransa. Vaikka omia huoneita ei ole, heillä on "oma tilansa" ..tai ainakin toivon heidän kokevan niin.
Itse jaoin huoneen koko lapsuuteni siskoni kanssa ja muistan kuinka tärkeä oma laatikko oli. Huoneen puuttumista en ihmetellyt kuin vasta teini iässä.
Tosi asia on se että moni pitää itsestään selvänä että on oma huone, oma läppäri ja tottahan toki, myös omat autot.
Kyllä sen itse tietää mikä on ok ja mikä. Oleellista on se että lapsi on tervetullut ja sitä kohdellaan tasavertaisesti muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Muun kuin olkkarin) käyttöönsä, jos sellainen olisi. Aikuiset eivät ymmärrä, mutta se on heidän murheensa.
ja samassa taloudessa asui myös isän vanhemmat.
Talossa oli pirtti ja kaksi kamaria. Ukki nukkui pirtissä, mummu toisessa kamarissa. Toinen kamari oli isän ja äidin. Minä nukuin äidin ja isän kamarissa pinnasängyssä. "Omaa tilaa" minulla oli pinniksen lisäksi puulaatikosta tehty hylly, jota säilytettiin kylmässä välieteisessä.
Olin 6v kun pikkusisko syntyi. Menetin pinnasänkyni hänelle, mutta jäihän minulle se hylly. Siirryin nukkumaan isän ja äidin sänkyyn, joka oli vuodesohva. Se koottiin aina päiväksi sohvaksi.
Vanhempien "sängyssä" nukuin 13-vuotiaaksi asti. Silloin sisko oli kasvanut ulos pinnasängystä ja paikkani vanhempien sängyssä tarvittiin hänelle. Sitten siirryin mummun kamarin lattialle patjalle. Patja + vuodevaatteet piti koota aamulla pois ja viedä kylmälle vintille.
Kun olin 15v meille rakennettiin vintille yhteinen huone. 9v tauon jälkeen sain oman sängyn!
Tarinan opetus: Haistakaa paska niiden etälasten omien huoneiden ja tilojen ja sänkyjen kanssa. Ei niitä ole aina ydinperheissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla olisi oma sänky, ja samalla tila minne voisitte nostaa heidän tavaransa, kun eivät ole teillä. Toisaalta se ei veisi lattiapinta-alaa teiltä ja alle saisitte esim. työpöydät ja tietokoneet ja vaikka kaappeja. Opiskelijana todennäköisesti tarvitse kuitenkin työtilan.
teidän tapauksessanne.
Kun ei sitä tilaa muutenkaan ole. Eri asia, jos teillä olisi viisi huonetta, joista yksi olisi työhuoneena niin silloin pitäisi priorisoida ja suoda lapsille oma huone.
Ei meillä ole lapsille omia huoneita vaan jakavat sisarusten kanssa. Kovin moni aikuinen sitä ihmettelee. lapset eivät koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tuoli, oma pesä, oma maja, oma sänky/parvi tms.
Silloin kun etälapset ovat poissa, niin jokin paikka on sellainen, jota ei oteta ilman hänen lupaansa käyttöön.
ja olohuoneen lattia ei ole sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olohuoneen lattia ei ole sitä...
Mutta missä? Meillä on vain kaksi huonetta ja keittiö. Toinen huone on meidän makuuhuoneemme, toinen olohuone. Kumpaankaan ei mahdu mitään kerrossänkyä. Asutaan ahtaasti juu, mutta tällä hetkellä ei ole resursseja enempään. Ymmärrän tietysti ajatuksen omasta tilasta, mutta jos sitä vain ei ole tarjota.
Jos isä haluaa olla vanhempi niin silloin hänen kotinsa on myös hänen lastensa koti. Ei tarvitse olla omaa huonetta, mutta joku oma tila.