Ei omakaan pää mene sekaisin kun tarinassa on jotain tolkkua. Tällä hetkellä luetaan Mio, poikani Mio:a, eikä se pojan mielestä kuulemma ole liian pelottava vaan hyvällä tavalla jännä.

Luojan KIITOS se aika on ohi kun piti lukea niitä "Veeti etsii värikyniään" -tyyppisiä pikkulapsikirjoja kun ei toisen pinna kestänyt keskittyä...

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju