Miten kerron murtuneelle lapsettomalle raskaudestani?
Hän on minulle läheinen joten tottakai haluan kertoa "ajoissa". Raskauteni hieman jo näkyy. Ystävani on yrittänyt lasta 7v ja saanut monia keskenmenoja viikoilla 9-30. Hän ei kestä kenenkään vauvoja eikä raskauksia. Kertonut vihaavansa tulevia äitejä ja olevansa erittäin katkera koko maailmalle. Ei tunne elämässään olevan enää mitään elämisen arvoista. On murtunut siskonsa raskaudesta jne.
Miten ihmeessä toimin??? En halua murtaa häntä, enkä myöskään salata tätä, koska näkyy kohta hyvin selkeästi.
Kertokaahan te, joilla sama tilanne kuin ystävälläni?
Kommentit (31)
vaan vasta myöhemmin, jos tilanne on sellainen että voit pyytää.
Muista, että sinä saat saada sen lapsen, ei sun tartte sitä peitellä eikä salailla. Ei toki kannata hehkuttaa ehdoin tahdoinkaan ystäväsi kuullen.
Jos ystäväsi katkaisee välit, niin sille sinä et voi mitään, lapsi on varmsti sulle kumminkin tärkeämpi.
Turha ottaa stressiä epäolennaisista asioista. Mieti mielummin tulevaisuutasi ja iloisempia asioita.
että olet varmaan jo huomannut että olen raskaana... ja siitä se keskustelu sitten lähtisi käyntiin.
Jos hän ei halua siitä puhua niin ei ole tarpeen enempää avautua.
Outoa tuollainen viha niitä kohtaan jotka kykenee lisääntymään, eihän se heidän vikansa ole jos joku on maho.
Tee niinkun suurin osa täällä tekisi: katkaise välit.
Lapsettomathan ovat yhteiskunna pohjasakkaa, vapaamatkustajia ja äärettömän itsekkäitä omaan napaan tuijottelijoita. Miksi haluat pitää talliasen ihmisen elämässäsi??
...sarkasmia hyvät ystävät, sarkasmia. Mutta surullista kyllä, tuollainen ajattelutapa täältä av-palstalta huokuu. Terkuin: lapseton sinkku.
Tuskin pystytte ystävyyttänne jatkamaan, sen verran sairaalta se vaikuttaa. Menet ystävän luo ja sanot "mä oon raskaana. tiedän, että se on sulle on tosi vaikeeta, muttajos et pysty sitä hyväksymään, niin tuskin voidaan enää olla yhteydessä" ja odotat mitä ystävä vastaa.
Outoa tuollainen viha niitä kohtaan jotka kykenee lisääntymään, eihän se heidän vikansa ole jos joku on maho.
Toivottavasti ystäväpiiristäsi ei löydy lapsettomia. Jos löytyy, niin säälin heitä sinunlaisesi ystävän takia!
Puhunut lapsettomuutensa minulle tuon 7 vuotta. Joka päivä, jokaisen itkun ja murheen olen kuunnellut ja lohduttanut. Melkein tunsin syyllisyyttä raskaustestin plussasta. Hän on parhaimpia ystäviäni.
Meinasin häntä kummiksi. Olisiko ihan kauhea idea? Saisi olla ainakin yhden lapsen elämässä koko ajan.
Hänen elämänsä tavoite on aina ollut ainakin 2 lasta, ainakin se yksi POIKA. Nyt ei tule yhtään. Ja minun lastani veikattiin pojaksi. Sekin vielä. (eihän tuo nyt vielä varmaa ole)
Tuskin pystytte ystävyyttänne jatkamaan, sen verran sairaalta se vaikuttaa. Menet ystävän luo ja sanot "mä oon raskaana. tiedän, että se on sulle on tosi vaikeeta, muttajos et pysty sitä hyväksymään, niin tuskin voidaan enää olla yhteydessä" ja odotat mitä ystävä vastaa.
Joo, just noin hyökkäävästihän varmasti on ystävälle syytä mennä raskaudestaan julistamaan. EI missään nimessä.
Kun ap nyt ilmeisesti kuitenkin ensisijaisesti haluaisi ystävänsä pitää, niin kertoo hänelle olevansa raskaana. Ilman sarvia ja hampaita.
Puhunut lapsettomuutensa minulle tuon 7 vuotta. Joka päivä, jokaisen itkun ja murheen olen kuunnellut ja lohduttanut. Melkein tunsin syyllisyyttä raskaustestin plussasta. Hän on parhaimpia ystäviäni.
Meinasin häntä kummiksi. Olisiko ihan kauhea idea? Saisi olla ainakin yhden lapsen elämässä koko ajan.
Hänen elämänsä tavoite on aina ollut ainakin 2 lasta, ainakin se yksi POIKA. Nyt ei tule yhtään. Ja minun lastani veikattiin pojaksi. Sekin vielä. (eihän tuo nyt vielä varmaa ole)
Kerrot hänelle, että toivoisit häntä kovasti kummiksi ja voisiko hän ajatella suostuvansa. Ei mitään "että saisi edes yhden lapsen kanssa olla" tms. perusteluja hänelle.
tuntuu ikävältä kertoa hänelle tätä sulle iloista asiaa hänen/heidän lapsettomuusongelmien vuoksi, mutta koska ystävälle on tapana jakaa tällaisetkin asiat haluat sen kertoa ja jokatapauksessahan se kohtä näkyisi päällepäinkin. Ystäväsi tarvisisi ammattiapua käsitelläkseen lapsettomuuskriisiään. Onhan olemassa myös adoptiomahdollisuus tai esim. sijaisvanhemmuus vaihtoehtoina lapsettomaksi jäämiselle.Mutta tarvitsisi terapiaa ensin. Voisitko keskustella hänen kanssaan avun hakemisesta esim. aluksi tk.psykologilta?
hänelle mahdollisimman pian, jotta hän ei kuule sitä keneltäkään muulta.
Kerro hänelle, että haluat kertoa hänelle ensimmäisten joukossa.
Puhu vastaisuudessa raskaudestasi vain hänen aloitteestaan.
Kerro, että haluaisit hänet lapsenne kummiksi, mutta ymmärrät jos hän ei halua. Anna hänelle aikaa miettiä asiaa.
-Lapsettomuutta 5 vuotta takana-
Itselleni tuotti hankaluuksia kertoa sterilisaatioon menosta ystävälle joka kävi lapsettomuushoidoissa. Lopulta otin asian rohkeasti puheeksi enkä tullut lynkatuksi vaan ystävä ymmärsi täysin ratkaisuni.
Kerro ystävällesi suoraan ja mahdollisimman pian. Kerro myös että ymmärrät häntä (toivottavasti ymmärrät) ja että et halua sinun raskautesi olevan ystävyytenne tiellä. Joskushan se raskaus kuitenkin tulee ilmi, parempi että ystäväsi kuulee suoraan sinulta kun vielä on jotain "kerrottavaa" (kun maha näkyy, niin ystäväsi luultavasti tajuaa asian itse).
Jos olette olleet ystäviä 25 vuotta ja ystäväsi päättää katkaista välit raskautesi takia, niin sille sinä et voi mitään. Se on ystäväsi surullinen valinta, ja hän on täysin oikeutettu siihen. Lapsettomuus on ystävällesi ilmeisesti suuri asia.
Ystävän ensireaktio saattaa olla sellainen, että et sitä osaa ottaa vastaan ja ystävä saattaa myös myöhemmin katua reaktiotaan. Anna hänelle siis aikaa reagoida.
Laita siis sähköpostia, jossa kerrot asiasta, kerrot myös, että ymmärrät, jos hän haluaa sulatella asiaa.
Sano, että hän on sinulle tärkeä. Kerro, että ovesi ovat aina hänelle avoinna, vaikka menisi pitkäkin aika.
Kerro kummihaaveesta.
Ja muista pitää ovet hänelle auki. Muista myös että se mitä hän saattaa sanoa, ei ole henkilökohtaista ja yritä suhteuttaa se tilanteeseen.
Jos olisin lapseton en haluaisi kenenkään lapsen kummiksi. Jotenkin pyytäminenkin tuntuisi vinoilulta. Semmoiselta että 'ota osaa tähän meidän onneen, saat edes vähän' ihan kuin kummilapsi voisi korvata yhtään mitään.
Itselleni lapsen saaminen oli endometrioosin vuoksi hieman haaste mutta raskaana olen nyt ja ei tarvinut mennä hoitoihin asti joten onnellisessa asemassa olen. Yksi kummilapsi minulla on, otettu ennenkuin lasta aloimme yrittämään ja yrityksen tiimoilla kyllä olisi tullut katkera maku jos olisi pyydetty kummiksi jos itsellä takana keskenmenoja ja vuosien yritys.
Vaikea selittää mutta ei se tuntuisi minusta hyvältä. Toinen voi olla tietty toista mieltä. Itse haluaisin pysyä lapsista kaukana enkä varsinkaan haluaisi kummilasta johon olisi velvollisuuksia muttei kuitenkaan mitään mitä oman kanssa olisi. Se satuttaisi liikaa. Muistuttaisi menetyksistä.
pyydä kummiksi ja kerro että toivottavaa olisi testamentata omaisuus kummilapselle jos ei omia siunaudu. Tää näin joka kerta kun kuulet tai näet hänet niin eiköhän se siitä
älä kerro face to face, vaan laita sähköpostia tai tekstari. Ensireaktio voi olla suuttumus tai itku ja ystäväsi ei todennäköisesti halua sellaista sinulle näyttää. Anna hänen itkeä itkunsa rauhassa ja sitten rauhoituttuaan hän voi ottaa sinuun yhteyttä ja onnitella. Noin olisin toivonut itselleni kerrottavan, minullakin oli lapsettomuutta 5 vuotta, yksi keskenmeno ja yksi kohtuun kuollut vauva.
Kummiksi en olisi lapsettomana halunnut, koska pelkkä pienten lasten kanssa oleminen tuntui ahdistavalta. Onneksi kukaan ei pyytänyt.
No siis en ole kertonut kuin vanhemmilleni, koska rakenneultra vasta ohi. Ystänäni siis olis muutoin eka kun tietäisi. Pelkään niin itse menettävni tämän.
No siis en ole kertonut kuin vanhemmilleni, koska rakenneultra vasta ohi. Ystänäni siis olis muutoin eka kun tietäisi. Pelkään niin itse menettävni tämän.
mutta huvinsa kullakin... aaaaargh
Jos mielestäsi kirjoitin että huonoa kohtelua pitää sietää, niin ole hyvä ja osoita se kohta minulle. Nyt kun tajusit että en kirjoittanut niin niin selitetään vielä kuitenkin:
SIETÄMISELLÄ ja VALMISTAUTUMISELLA on vissi ero. Sietäminen on sitä että annetaan olla jne ja valmistautuminen sitä että ei jäädä kynnysmatoksi siinä tilanteessa. Joo, en kirjoittanut että mitä tein noissa tilanteissa, mutta jos olisin kirjoittanut, olisi tekstistäni tullut puolikas romaani.
Jos minä en olisi valmistautunut siihen että käly raivostuu, olisin jäänyt kynnysmatoksi tuohon tilanteeseen. Koska olin valmistautunut, en jäänyt toimettomaksi vaan osoitin suoraan ovea ja sanoin että tuosta löytää tien ulos jos ei osata käyttäytyä. Puheluista ja tekstiviesteistä lähti tutkintapyyntö poliisille. Että näin minä olen "sietänyt" sitä huonoa käytöstä.
Omituista ettei aikuinen ihminen osaa lukea tai ymmärrä sanojen eroa.