38 v. ja vauvan vielä haluaisin...
Mulla on jo ennestään 2 tervettä lasta. Mitkä ovat iän tuomat riskit? Ihan kamala vauvakuume :-)
Kommentit (19)
Sain kuopukseni 39-vuotiaana. Hän on vähintään yhtä terve kun muutkin lapsemme. Tilastollisesti toki voi olla riskejä, eri asia on, miten kenellekin käy. Downin syndrooma voi olla vaikka parikymppisten lapsella.
ja lapsesta tai parista haaveilen, ikää 38...
Hyvin se menee. Sain ekan omani 36v.
mä ajattelin vielä sen "iltatähden" tehdä parin/kolmen vuoden päästä.
Kans haaveilen... Vielä pitää miettiä ja pohtia ettei tule tehtyä liian hätiköityä päätöstä. Ikää 36v ja kolme lasta ennestään. Pohdin rahanmenoa ja sitä että jääkö isommat sitten paitsi monista kivoista jutuista. Ei enää lähdetäkään koko perhe laskettelemaan tai elokuviin. Mutta toisaalta en halusi että pesä jää tyhjäksi jo 10 vuoden päästä kun isot täysi-ikäisiä
KOva vauvakuume ollut jo pitkään, mutta terveydellisistä syistä on mahdollista harkita vauvaa vasta ensi keväänä. Minäkin mietin riskejä, mutta toisaalta uskon, että jos meille on tarkoitettu down-lapsi tai muulla tavalla sairas lapsi, ei se ikää katso vaan tulisi meille joka tapauksessa. Meillä kun ei niitä lapsia ole kuin kaksi eli osumatarkkuuttakin pitäisi olla.
Iässä ei siis oikeastaan huoleta mikään muu kuin nuo tilastot. Omassa tuttavapiirissäni on paljon äitejä, jotka ovat saaneet jopa esikoisen vasta 40-vuotiaana, kaksi kuopuksensa yli 40-vuotiaana (41- ja 44-vuotiaina). Kaikki ovat terveitä ja raskaudet ovat sujuneet erinomaisesti ja helposti.
Mietityttää kyllä, että olenko minä se tilastollinen esimerkki...
kun olen tuossa iässä :)
T: 22v, 3 lasta.
Kaikki aiemmat raskaudet olleet iässä 34, 35 ja 37v, easta tai tokasta yk:sta, ei komplikaatioita. Riskit toki jkv nousseet mutta vasta yli 5v iässä todella selkeästi suurentuneet.
Akateeminen kouluus ja työura aiheuttivat sen että vasta "vanhana" kerkesin aloittamaan: )
Thl:n sivuilla muistaakseni oli riskitaulukko todennäköisyyksistä.
Olen aivan saman ikäinen ja kaksi lasta täälläkin! Tapasin mieheni vanhemmalla iällä, molemmilla on akateemiset opiskeluttakana, maailmaa ollaan nähty jne. En olisi voinut ajatellakaan lapsia ennen nykyistä miestäni ja nyt haaveilen siis kolmannesta ;)
Mietin aivan samoja asioita kuin te (samoin omaa jaksamistani), mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa... Olen tullut raskaaksi tosi helposti, 2. ja 3. kierrosta, joten uskon että vieläkin voi tärpätä. Ja aikaahan on loppuelämä!
kun olen tuossa iässä :)
T: 22v, 3 lasta.
Melkoista nuoruuden uhoa kuvitella, mitä 38-vuotiaana ajattelet asiasta. Se, että sinulla on nyt kolme lasta ja olet ollut täysi-ikäinenkin vasta neljä vuotta, ei kerro yhtään mitään lapsiluvustasi tai lapsihaluistasi 16 vuoden päästä. Ei kerro mitään sinusta äitinä eikä ihmisenä. Ei kerro edes sitä, onko sinulla ammattia vai ei, oletko samassa parisuhteessa kuin nyt ja ovatko lapsesi elossa vai ei.
Eräs tuttuni menetti lapsensa onnettomuudessa. Nyt hän on 35-vuotias ja uudessa parisuhteessa. Varmaan lastenkin aika on kohta. Kaipa hänkin olisi 10 vuotta sitten ajatellut, että ei enää 35-vuotiaana harkitsisi uusia lapsia.
Ehkä voisit nuoruuden uhossasi sen verran tajuta, että meitä on monenlaisiin elämäntilaiteisiin ja että yksikään niistä ei ole sen oikeampi kuin toinen.
vasta kun olin täyttänyt 40. Sain 3:nnen sinun ikäisenä ja neljännenkin olisimme vielä halunneet, mutta raskaus 41-vuotiaana pääättyi keskenmenoon. Ja nyt, 43 vuotiaina, emme enää yritä.
Sinuna kyllä sen yhden vielä yrittäisin....
yli 40 v. Eli 39 v olisi vielä ihan ok haluta raskautua, mutta sen jälkeen ei.
ja raskautuminen, raskaudet ja synnytykset sujuivat tosi helposti. Lapset ovat terveitä ja rintaruokin molemmat, eli en mä kokenut ainakaan mitään iän tuomia ongelmia.
Eikä nuoruuden "uhoajan" kommentti ollut mielestäni yhtään sen huonompi kuin muidenkaan (vrt. Normi av-tyyli) sanoi vaan omasta tämän hetkisestä tilanteesta. Niin eiköhän joku keksi tarrautua siihen...
Ei tulevaisuutta pysty ennustamaan, mutta kyllä vain jotkut tietävät mitä haluavat ja tekevät töitä sen eteen. Esim. Äitini ei mennyt koskaan uusiin naimisiin, leskeksi jäi 32v. Vaikka ottajia varmana olisi ollut. Suvussani ei ole avioeroja, koska se ei ole ollut ratkaisu. Avioliitto työssä lähes kaikki ovat mukana. (meillä ollut kyllä tuuri, ei alkoholisteja, riippuvaisia, fyysistä pettämistä, väkivaltaa tms. Kellään)
Kaikkien kroppa ei kestä useampaa synnytystä, eli jos on nuorena saanut lapsia niin vaikka tahtoa olisi lisää ei tulisi. Tai lapsi luku on täynnä nuorina saaduista lapsista, taloudellisesti, miehen tai molempien mielestä tms. Jotkut tahtovat elää omaa aikaa vasta aikuisena, kun on rahaa, järkeä ja vakiintumista, luoda uraa ja matkustella aikuisten lasten kanssa 40 vuotiaana, keskittyä parisuhteeseen, toiset haluavat vaihtaa silloin vaippoja, viettää vauva-aikaa ja nauttia pitkien opiskelujen ja siitä tulleen työn hedelmistä. Elämät on erilaisia, hyväksymistä on sinullakin "vanhempi uhoaja" nuorissa äideissä selkeästi. Miksei saa olla varma elämästään siinä hetkessä kun elää. Toivo rikkaana. Pettyköön sitten aikanaan tai tehköön töitä haaveidensa eteen.
Anteeksi, kun jatkoin kerrankin hyvän ketjun pilaamista.
Eikä nuoruuden "uhoajan" kommentti ollut mielestäni yhtään sen huonompi kuin muidenkaan (vrt. Normi av-tyyli) sanoi vaan omasta tämän hetkisestä tilanteesta. Niin eiköhän joku keksi tarrautua siihen...
Ei tulevaisuutta pysty ennustamaan, mutta kyllä vain jotkut tietävät mitä haluavat ja tekevät töitä sen eteen. Esim. Äitini ei mennyt koskaan uusiin naimisiin, leskeksi jäi 32v. Vaikka ottajia varmana olisi ollut. Suvussani ei ole avioeroja, koska se ei ole ollut ratkaisu. Avioliitto työssä lähes kaikki ovat mukana. (meillä ollut kyllä tuuri, ei alkoholisteja, riippuvaisia, fyysistä pettämistä, väkivaltaa tms. Kellään)
Kaikkien kroppa ei kestä useampaa synnytystä, eli jos on nuorena saanut lapsia niin vaikka tahtoa olisi lisää ei tulisi. Tai lapsi luku on täynnä nuorina saaduista lapsista, taloudellisesti, miehen tai molempien mielestä tms. Jotkut tahtovat elää omaa aikaa vasta aikuisena, kun on rahaa, järkeä ja vakiintumista, luoda uraa ja matkustella aikuisten lasten kanssa 40 vuotiaana, keskittyä parisuhteeseen, toiset haluavat vaihtaa silloin vaippoja, viettää vauva-aikaa ja nauttia pitkien opiskelujen ja siitä tulleen työn hedelmistä. Elämät on erilaisia, hyväksymistä on sinullakin "vanhempi uhoaja" nuorissa äideissä selkeästi. Miksei saa olla varma elämästään siinä hetkessä kun elää. Toivo rikkaana. Pettyköön sitten aikanaan tai tehköön töitä haaveidensa eteen.
Anteeksi, kun jatkoin kerrankin hyvän ketjun pilaamista.
kun olen tuossa iässä :)
T: 22v, 3 lasta.
Melkoista nuoruuden uhoa kuvitella, mitä 38-vuotiaana ajattelet asiasta. Se, että sinulla on nyt kolme lasta ja olet ollut täysi-ikäinenkin vasta neljä vuotta, ei kerro yhtään mitään lapsiluvustasi tai lapsihaluistasi 16 vuoden päästä. Ei kerro mitään sinusta äitinä eikä ihmisenä. Ei kerro edes sitä, onko sinulla ammattia vai ei, oletko samassa parisuhteessa kuin nyt ja ovatko lapsesi elossa vai ei.
Eräs tuttuni menetti lapsensa onnettomuudessa. Nyt hän on 35-vuotias ja uudessa parisuhteessa. Varmaan lastenkin aika on kohta. Kaipa hänkin olisi 10 vuotta sitten ajatellut, että ei enää 35-vuotiaana harkitsisi uusia lapsia.
Ehkä voisit nuoruuden uhossasi sen verran tajuta, että meitä on monenlaisiin elämäntilaiteisiin ja että yksikään niistä ei ole sen oikeampi kuin toinen.
että 38-vuotiaana voi haluta ihan suunnitellusti lapsen, saattaa elämä myös yllättää: mun äitini sai "vahinkolapsen" 38-vuotiaana, eräs tuttuni 43-vuotiaana.
mikä taitaa olla aika lähellä synnyttäjän keski-ikää.