Minkä ikäinen lapsesi oli kun palasit töihin ja miltä työn aloitus tuntui?

Ikää 1,5-vuotta. Ihana mennä töihin!! Olen ollut nämä pari viimeistä kuukautta ihan kypsä kotielämään. Oli kyllä kivaa tytön kanssa kotona, mutta aikansa kutakin.

Mies työtön, jonkun pakko tienata.. Onneksi lapsi sai sentään jäädä kotiin isänsä kanssa eikä tarvinnut viedä hoitoon...

Kamala ikävä joka päivä töissä, ei helpottanut.

Tulin sitten uudestaan raskaaksi kun lapsi vähän päälle vuoden, nyt pari kk laskettuun aikaan sa olen saikulla liitoskipujen takia.

Ja nautin niin paljon siitä että saan taas olla lapseni kanssa....

Toivon että mies olisi löytänyt töitä siihen mennessä kun toisen vanhempainrahakausi loppuu, niin että voin jäädä sitten kotiin lasteni kanssa...

olivat 10 kk kun menin takaisin töihin, mutta heidän isänsä oli kotona yhden kuukauden kummankin kohdalla, niin olivat 11 kk kun menivät ryhmäperhepäivähoitoon.



Töihinmenoon tottui nopeasti ja se ryhmis oli niin mukava paikka ettei mua ahdistanut kertaakaan viedä lasta sinne.

menin töihin kun esikoinen oli 3v ja kuopus 1,5v (en siis ollut välissä töissä). Kaikki sujui hyvin, ei ollut ongelmia eikä pahemmin itkujakaan, tutulle pphlle kun pääsivät. Mutta kyllä se kirpaisi ja jälkikäteen kadutti, paljonkin. Jos olisin nyt tuossa tilanteessa uudestaan, jatkaisin vielä ainakin vuoden kotona. Lapset ovat jo koulussa ja eskarissa ja vieläkin kaduttaa, tuntuu että se aika jäi liian lyhyeksi nuorímmaisen kanssa, olisi pitänyt malttaa. Minulla ei ollut rahallista pakkoa edes töihin lähteä, vaan halu päästä jo pois kotoa kolmen siellä vietetyn vuoden jälkeen, takaisin uralle, älyllisten haasteiden pariin. Aika pian töihin paluun jälkeen totesin että kyllä se ura olisi odottanut vielä jonkin aikaa, kotona ollessa sitä vaan jotenkin pelkäsi että se valuu käsistä.

oli 4kk kun meni hoitoon. Oli ihan kiva mennä töihin, vaikka lyhyt äitiysloma ensin arveluttikin. Töihin oli kuitenkin palattava.

lapset olivat 3v8kk ja 1v6kk.



Töihin meneminen tuntui ihanalta ja kamalalta. Työn tekeminen oli kivaa, mutta kyllähän lasten hoitoonjättäminen tuntui aluksi kurjalta. Lapset sopeutuivat nopeasti, mutta minulla oli hetken vaikeaa.



Joitakin viikkoja tuntui kurjalta, mutta kun näki, miten lapset viihtyivät hoidossa, alkoi helpottaa. Lapset ovat todella kivalla ja hyvällä pph:lla, ja psyykkasin itseäni alkuun sillä, että hänestä tulee lapsille yksi tärkeä aikuinen lisää, ja sehän on vaan hyvä.

Molemmat olivat 6kk kun menin toihin ja lapset osa-aikaisesti hoitoon.



Ekan kohdalla tuntui todella vaikealle. Kaikki kuitenkin meni loppujenlopuksi ihan kivasti.



Tokan kohdalla oli helpompaa. Hoitopaikka ja tadit olivat tuttuja.

Lapset ovat valmiita hoitoon eri ikäisinä, hoitopaikat ovat myös erilaisia. Meillä aikaisin menijä oli 1 v. 10 kk. Tytär meni osapäivähoitoon ja hyvin meni sekä lapsella että äidillä. Pikkuveli oli valmis vasta melkein vuotta vanhempana, mutta hyvin meni sitten. Äitinä tunnen lapseni ja teen ratkaisut heidän mukaansa.

Esikoisen kohdalla lähdin niin että maa pölisi. Ensimmäinen hoitaja osoittautui hirviöksi, joten paha mieli tuli vasta jonkun ajan päästä.

Kuopus, juu..ehkä olisin sen verran halunnut oll akotona, että olisi edes kävelemän oppinut, mutta sehän ei miehelle sopinut. Tyttö pääsi ison veljen kanssa samaan hoitopaikkaan, joka olikin aivan verraton. Yhtään ei murhettanut, koska hoitopaikan täti ja hänen miehensä pitivät tyttöä kuin omaa pikkuistaan konsanaan.

Kummankaan kohdalla hoitoon jättäminen ei ollut minulle mikään tottumisen paikka. Ylös ulos ja töihin.

Ihan sopiva ikä alkaa hoito, ei siinä mtään, mutta alku oli kamalaa koska lapsi vierasti tarhaa kamalasti. Johtuu siitä että lapsi (ikä aiemmistakan lapsista kukaan) ole ollut sekuntiaaan vieraan hoidossa ikinä. Meillä ei mummot hoida edes kymmentä sekuntia, joten lapsemme eivät ole koskaan olleet hoidossa missään kun ei ole keään kuka hoitaisi. Siksi tarhan lku ollut kaikilla vaikea. Ei ole siis kokemusta siitä että joku muukin voi hoitaa kuin äiti tai isä.

4vko itki tarhassa, siis päivän mittaan eli lähtöitkun lisäksi muutenkin, sitten alistui/tottui ja alkoi sujumaan.



Mulla raskas työ, joten se vie voimat, mutta muuten kiva saada taas rahaa eikä tartte kituuttaa köyhäillen niinkuin hoitovpaalla jolloin sai vaan sen 300e eikä mitään muuta.

Jäi isänsä kanssa kotiin. Minä palasin töihin rintapumpun kanssa. Kotona on hoidettu vuorotellen muutkin lapset sen jälkeenkin, ainoastaan ensimmäiset 6kk ovat olleet minulle varattuja täysimetyksen mahdollistamiseksi. Vielä ei ole ollut tarvetta ulkopuoliselle hoitajalle, meistä on mukava pitää lapset kotona, kun taloudellisesti se on kerran mahdollista.

Sitä ennenkin tein jo jotain, mutten ollut kuitenkaan kovin paljon pois kotoa. Lapsi oli kuitenkin kotihoidossa 3-vuotiaaksi aikataulujen sumplimisella ja hoitoavulla.



Lapsen ollessa 3-vuotias oli jo paljon helpompi olla päivät pois, 2-vuotiaan kanssa tuntui, että olisi kuitenkin tarvinnut vielä mua enemmän, eikä yötkään aina menneet ihan putkeen. Ei se suositus 3-vuotiaaksi asti kotihoidossa pitämisestä ihan tyhjästä ole tullut. Paljon paremmat valmiudet on jo sen ikäisellä olla erossa äidistä.



Toki meillä siis isä hoitanut myös, aika lailla puoliksi jopa vanhempainvapaan jälkeen. Mutta on näitä aikoja, kun ei oikein kelpaisi kuin äiti. Olisin kyllä mielelläni itse lapsen kanssa ne ensimmäiset 3 vuotta kotona, mutta satun myös arvostamaan tasa-arvoista vanhemmuutta, joten onhan se mahdollisuus miehellekin annettava. Sitä paitsi noiden pienten kohdalla se vaatii usein isältä vielä kovempaa työtä kuin äidiltä, jolla on etunaan side jo sieltä raskausajasta lähtien. Myöhemmin se vasta usein tasa-arvoistuu lapsenkin silmissä se vanhemmuus. Onneksi meillä on tosiaan alusta saakka molemmat hoitaneet ja halunneet hoitaa lasta, joten näitä muutamia jaksoja lukuun ottamatta on kelvannut ihan kumpi vain yhtä hyvin, eikä toisen perään tarvitse itkeä, kun tietää tämän tulevan takaisin ja jäävänsä sen toisen vanhemman seuraan.