G: Sinä äitinä. Missä olisi parantamisen varaa?

Ulkoilen liian vähän lasten kanssa. Hermostun liian helposti. En saa lapsia harjaamaan joka aamu hampaitaan. En käy tarpeeksi usein Wilmassa.

Ulkoilen liian vähän lasten kanssa. Hermostun liian helposti. En saa lapsia harjaamaan joka aamu hampaitaan. En käy tarpeeksi usein Wilmassa.

17-20 -vuotiailta alkaa tulla jo rehellistä ja kypsää palautetta.



"Olet ollut tosi hyvä äiti. Et ole huutanut, se on tosi hyvä. Muistan parhaiten sen, että olet aina puhunut meidän kanssa ja koskaan ei ole tuntunut "köyhältä", vaikka meillä ei ollutkaan rahaa. Mutta enemmän olisit saanut komentaa tekemään kotona. Olet päästänyt liian helpolla ja tehnyt kaiken yksin. Sen mä ainon tehdä eri tavalla omien lasten kanssa"



Poikia äänessä

En jaksa aina olla tarpeeksi läsnä, vaan vastailen toisinaan vain jotain puolinaista lehden äärestä, en lue läheskään joka ilta iltasatua, en askartele ja leiki lasten kanssa kovinkaan usein (ovat päiväkodissa, ajattelisin heidän askartelevan siellä tarpeeksi).



Tässä mitä nyt alkuunsa tuli mieleen, positiivista on esim että ulkoilemme ja harrastamme paljon liikuntaa, halailemme ja pusuttelemme paljon ja syömme suht terveellistä ruokaa.

vauvan kanssa, en tiedä mitä tehdä tuollaisen nelikuisen kanssa. Välillä vauva möllöttää lattialla ja minä istun tässä koneella, omatunto kolkuttaa...

ja voisin usein antaa paremman esimerkin.

Ja ärsyynnyn ja alan rähjätä myös helposti, jos on jonnekin erityisen kiire, pitäisi pukea, mutta lapset vaan temppuilevat.

enemmän. Olen siis lasteni seurassa monta tuntia päivässä, töitä tai lenkkejä lukuunottamatta. Jos kilpirauhasarvoni laskevat, niin olen liian apaattinen, haluaisin tehdä, mutta en kykene.

Lisäksi lapset katsovat ihan liikaa telkkaria.. Aiemmin touhusin heidän kanssaan enemmän ja meillä ei telkkaria avattu edes päivittäin. Nyt on huono omatunto siitä, että tv on auki pari-kolmekin tuntia päivässä.