jopas vituttaa

Tyttärellä on kevään aikana isot kisat Tampereella. Suunnittelin, että jospa lähdettäisiin perheenä koko viikonlopun reissuun silloin.



Tyttö joukkueen kanssa ja me muut varataan hotelli ja käydään katsomassa kisat, tavataan kavereita, käydään syömässä.. seurataan tilannetta, että pääseekö tyttö irtaantumaan ja tehdään sen mukaan suunnitelmia..



Sanoin tästä ääneen miehelle ja hän oli heti, että joo hyvä juttu! Hän tosin oli ehtinyt jo suunnitella, että jos hän lähtisi samana viikonloppuna kavereita Tampereelle moikkaamaan.



Nyt mä mökötän tässä itekseni, eikä tuo tajua mitään! En mä ole ennen tämmöisestä vittuuntunut, mutta viime aikoina on ollut lisääntyvästi havaittavissa HÄNEN menot ja MEIDÄN menot.



Maalailen nyt piruja seinille: kiva perhereissu, hän menee ja tapaa kavereitaan, käy raflassa ja touhuaa pitkin yötä.. Me sitten käydään niitä päiväjuttuja.



Vittu se siitä sitten! Joo, pitäis puhua, kun en vaan viitti, TAAS.