Miksi itken harvoin tai siis olenko kyyninen?
Olen oikeasti aika tunteellinen ja itkenkin joitain tosi älyttömiäkin juttuja välillä, mutta silti voin lukea alibia tuntematta suurempaa kuvotusta, kuuntelen ihan pokka naamalla joidenkin surkutarinoita, mitkä ovat mielestäni jollain tavalla kiinnostaviakin. Olenkohan oikeasti jotenkin tunnevammainen tai jotain? Mites muut?
Kommentit (4)
Olin juuri aivan vieraan ihmisen hautajaisissa työtehtävissä ja kuinka ollakaan heti alussa kun pappi asteli paikalleen, alkoi mulla silmät kostua. Yritin ajatella kaikkea muuta, ja kyllä se sitten menikin ohi. Joskus on oikein joutunut häpeämään, kun itkee niin helposti. Neuvolassakin luulivat mulla olevan jotain oikein pahasti vinksallaan kun siellä vollotin suht pienestä asiasta.
häissäkin mua lähinnä naurattaa kun muut nyyhkii nenäliinoihinsa kirkossa. olen myös miettinyt onko mussa jotain vikaa...
Viimeeksi taisin itkeä oikeasti, kun kaverin isä kuoli. Mutta omassa elämässä ei ole tapahtunut vuosiin sellaista, miksi olisin itkenyt.
Mutta sitten kun itkettää, niin se tulee kunnolla. En usko että olen sen kummoisempi. Ei ole kivaa itkeä, joten olen onnellinen siitä ettei tarvii koko aikaa olla itkemässä .