Oletko ihminen, joka ei oikein enää ole edes / ei voi olla / olemassakaan?

Miten kuvailisit tilanteesi? Onko tämmöisiä ihmisiä paljonkin? Jos on, niin se on todellakin erittäin omituista - ja vaarallista jokaisessa sellaisessa yhteiskunnassa missä tämmöistä on.





Onko sinulla (enää) edes puhelinta ja jos ei, niin miten sinut tavoittaa, miten hoidat asioitasi vai eikö sinulla ole enää mitään asioitakaan, joita edes tarttis hoitaa?





Oletko ehkä sairas tai joutunut eläkkeelle? En unohda sitä "mainosta" Helsingin metrotunneleissa, joissa kerrottiin, että yksinäisiä noin 65-vuotiaita on pilvin pimein. Heillä ei soi puhelin eikä kukaan tule käymään ja tekevät itsemurhia. Mutta 65-vuotias on vielä "nuori" ja voi saada aikaan vaikka mitä! Entä sitten muun ikäiset ja sellaiset koululaiset, joita taitaa olla, joista koulu ei edes tiedä missä he ovat? Hehän voivat olla ihan missä vain, vaikka jollain "ananastehtalla jossain mikämikämaassa" vaikka jonkinlaisessa orjatyössä... riittää, että joku vie passisi ja olet paperiton...





Oletko sairas ja ypöyksin kotona? Olisiko muita ihmisiä kuin minä, joka voisi ajatella ottavansa kotiinsa jonkun sairaan yksinäisen aina silloin tällöin - lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa - ettei kenenkään sairaan tarttis olla yksin kotonaan. Uskoisin, että ypöyksin kotona ja jotenkin sairaana oleminen on jotakin aivan hirveetä. Kipuinen - varmaan monelle tulee jonkunlainen kuolemanpelkokin. Jos meillä on täällä tämmöisiä ihmisiä keskellämme, niin onhan se aivan kamalaa ja että emme muka voisi tehdä asialle yhtään mitään? Emmekö tosiaankin voisi kutsua heitä koteihimme ihan vaikka vaan olemaan ja lepäämään? Miten me voimme olla näin huonoja lähimmäisiä ja näin huonoja tekemään juuri yhtään mitään itse - tämän paskayhteiskunnanko tarttis tämmöinenkin hoitaa - ja rahalla rahasta. Eihän semmoisesta mitään tule - meidän se tämä homma tarttee tehdä!