Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti abortin jälkeen saa hankkia lapsen?
21.01.2013 |
Mitä mieltä olette, tein viime kesäkuussa lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen vahinkoraskauden jälkeen. Kondomia käytettiin ja ihan vakaassa parisuhteessa elän. Raskaus tuli niin yllättäen että hätäännyin enkä ilmeisesti osannut ajatella järkevästi.Mies antoi mun päättää, sanoi haluavansa lapsia kyllä mutta hänestä oikea aika ei ollut vielä koska opiskelut hänellä kesken ja itse olen työtön.
Lääkärikin kirjoitti lähetteen kyselemättä mitään, ei pyytänyt miettimään tms.
Mua alkoi melko nopeasti keskeytyksen jälkeen kaduttaa valtavasti. Näen painajaisia ja koen ettei mulla ole koskaan enää oikeutta saada lapsia.
Mitä mieltä olette onko abortin tehneellä oikeus hankkia lapsia ja jos on niin miten pian?
Kommentit (21)
kaikilla on oikeus hankkia lapsia ja abortti nyt ainakaan ei ole mikään syy poistaa tätä oikeutta. Toki miettisin että ei varmaan ole kaikki ihan kunnossa jos onnistuu abortin "vahingossa" tekemään. Lasta ei kannata tehdä siksi että pelkää ettei enää tulekaan raskaaksi tai katuu tehtyä aborttia. Kun olet aborttisi kanssa sinut niin sitten olet valmis uuteen raskauteen.
Toki jos olet nuori, alle 25v niin kannattaa miettiä vielä vähän enemmän. Lapset antaa todella paljon mutta kyllä elämää voi elää helpomminkin niin vanhempien kuin lastenkin kannalta eli lapset sitten kun kaikki perusasiat on kunnossa, ammatit sun muut. Opiskelu on hankalaa tai jopa mahdotonta sitten kun lapsia ja rahatilannekaan ei siitä sitten oikein parane lasten kasvaessa kun se koulutus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri eronnut vaikeasta suhteesta, kun tapasin nykyisen mieheni. No niinhän siinä kävi, että raskauduin miehelle ehkäisysta huolimatta. Päädyimme lopulta aborttiin. Ero, tuore suhde, asuinpaikkakunnan ja työpaikan vaihto.. No elämä vakiintui nopeaan nykyisen mieheni kanssa, ja päätimme yrittää lasta. Abortista oli kulunut alle puoli
vuotta. Tilanteet muuttuu nopeasti, ja loppujeb lopuksi tämä on teidän elämä. Mitä väliä jonkun naapurin Pirkon mielipiteellä.
Niin ja ei neuvolassa tai missään mitenkään otettu esille tuota aborttiasiaa. Kysyttiin vain edelliset raskaudet, ja kerroin keskeytyksestä ja siinä se. Ei paheksuntaa, ei mitään.
Onnea yritykseen! :)
Olen 22-vuotias. En lasta haluaisi siksi että pelkäisin, tai katumuksen vuoksi. Vaan nyt asiaa ajateltuani tunnen tahtovani lapsen perheeseemme. Minulla on ammatti ja miehelle opiskelua n.1.5v jäljellä.
Ei juuri tältä seisomalta oltaisi yrittämistä aloittamista, mutta kuitenkin lähivuosien suunnitelmissa se voisi olla. Jollain tavalla omassatunnossani kuitenkinkolkuttaa ääni, joka sanoo ettei olisi oikeutta niin pian abortin jälkeen. En kenenkään toisen kuin itseni kohdalla ajattelisi näin.
Enkä toki keskustelupalstan kommenttien perusteella tee elämäni valintoja, kaipaan vain mielipiteitä ja muiden ajatuksia aiheesta.
Olen 22-vuotias. En lasta haluaisi siksi että pelkäisin, tai katumuksen vuoksi. Vaan nyt asiaa ajateltuani tunnen tahtovani lapsen perheeseemme. Minulla on ammatti ja miehelle opiskelua n.1.5v jäljellä.
Ei juuri tältä seisomalta oltaisi yrittämistä aloittamista, mutta kuitenkin lähivuosien suunnitelmissa se voisi olla. Jollain tavalla omassatunnossani kuitenkinkolkuttaa ääni, joka sanoo ettei olisi oikeutta niin pian abortin jälkeen. En kenenkään toisen kuin itseni kohdalla ajattelisi näin.
Enkä toki keskustelupalstan kommenttien perusteella tee elämäni valintoja, kaipaan vain mielipiteitä ja muiden ajatuksia aiheesta.
Et voi mitenkään tietää, olisiko keskeyttämäsi raskaus edes jatkunut loppuun asti. Ei kannata murehtia elämässä asioita joita ei enää saa tekenättömiksi.
Toki sinun kannattaa nyt rauhassa kuullostella itseäsi. Olet tosiaan vielä nuori, ja aikaa esikoisen hankkimiselle on vie runsaasti vuosia. Abortti ei selkeästikään ole ollut sinulle helppo asia, ja vaikuttaa haluusi hankkia lapsia. Ehkä sinun olisi hyvä puhua tunteistasi jollekkin ulkopuoliselle, perhesuunnitteluneuvola voisi olla siihen hyvä paikka. Saisit tukea ja opastusta asiaan liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkin laittaa tuo kirja muistiin!
Perhesuunnitteluneuvola voisi olla hyvä valinta. Onko muita paikkoja jossa voisi asiasta käydä juttelemassa?
onko teilläpäin mielenterveyskeskuksella (älä nyt säikähdä) jotain "auttavaa puhelinta/ akuuttipuhelinta" jonne voisit soittaa? osaisivat neuvoa eteenpäin siltä varmasti :)
Ei kannata jäädä yksin murehtimaan noita asioita... Kyseessä on kuitenkin rankka kokemus, ja jos asia sinua vaivaa niin että vaikuttaa jo uniin niin sinun olisi varmaan ihan hyvä päästä keskustelemaan esim. psyk.sh kanssa...
Mutta tosiaan suosittelen tosiaan tuota kirjaa, itse sain "hoidettua itseni kuntoon" tuon kirjan avulla. On hyvin armollinen kirja ja tuo perspektiiviä asioihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en säikähdä :)
Pitääpi lukea toi kirja ja katsella mitkä fiilikset siitä tulee.
Ei tämä syyllisyys yms. Tuska niin kovaa ole etteikö jaksaisi näinkin ihan hyvin. Nyttemmin on vain herännyt kaikenlaisia ajatuksia joista voisi olla ihan hyvä jutella muidenkin kuin vain mieheni kanssa
"Voi vauveli, sulla olisi isosisko/isoveikka, mutta minä, sinun oma äitisi päätin tappaa hänet."
Sen sinä teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta on normaalia psyykelle haluta lasta abortin jälkeen, se kuuluu osaksi paranemisprosessia. Voi olla, että hankit lapsen lopulta hieman vääristä syistä ja masennut/podet aborttiasi vielä uuden vauvan kanssa (joka tottakai koko ajan muistuttaa siitä, mitä olet tehnyt..."nyyyh, nyt tämän sisko/veli olisi x vuotta").
Eli itse abortin tehneenä ja sen kanssa paljon kipuilleena neuvoisin sinua odottamaan, kunnes haavat paranee. Jokainen hankittu vauva ansaitsee olla haluttu omana itsenään, ilman vanhempien henkistä taakkaa aiemmista tapahtumista. Ja vasta kun tuska tehdystä abortista hellittää, voit punnita oikeasti, haluatko jo nyt lapsia vai et.
Mikään marttyyriasenne tai kiiruhtaminen äitiyteen ei tuo sitä abortoitua vauvaa enää takaisin. Se on vaan surtava, haudattava ja jatkettava elämää.
Heippa! En sano abortistasi suuntaan taikka toiseen mutta yhden neuvon annan: älä välitä pa*kankaan vertaa noista "tapoit lapsen isoveljen/siskon" -puheista. Et ole lapsentappaja. Teit sen mikä siinä tilanteessa oli järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokainen
hankittu vauva ansaitsee olla
haluttu omana itsenään, ilman
vanhempien henkistä taakkaa
aiemmista tapahtumista. Ja vasta
kun tuska tehdystä abortista
hellittää, voit punnita oikeasti,
haluatko jo nyt lapsia vai et.
Mikään marttyyriasenne tai
kiiruhtaminen äitiyteen ei tuo
sitä abortoitua vauvaa enää
takaisin. Se on vaan surtava,
haudattava ja jatkettava elämää."
Tottakai lapsi olisi omana itsenään toivottu eikä abortoidun korvike.
Lähinnä tässä on tainnut käydä niin että vahinkoraskaus sai minut shokkin enkä muka nähnyt lasta edes vaihtoehtona.
Myöhemmin vasta ymmärsi kasvattaneensa uutta ihmisenalkua sisällään ja aloin miettiä haluanko lapsia, milloin näkisin sen ajankohtaiseksi ja millaista lapsiperhe-elämä voisi olla ja olisiko meistä sellaiseen.
Sehän sulle olisikin shokkia,mitä silloin abortoisit/deletoisit elämästäsi?
"Jokainen
hankittu vauva ansaitsee olla
haluttu omana itsenään, ilman
vanhempien henkistä taakkaa
aiemmista tapahtumista. Ja vasta
kun tuska tehdystä abortista
hellittää, voit punnita oikeasti,
haluatko jo nyt lapsia vai et.
Mikään marttyyriasenne tai
kiiruhtaminen äitiyteen ei tuo
sitä abortoitua vauvaa enää
takaisin. Se on vaan surtava,
haudattava ja jatkettava elämää."Tottakai lapsi olisi omana itsenään toivottu eikä abortoidun korvike.
Lähinnä tässä on tainnut käydä niin että vahinkoraskaus sai minut shokkin enkä muka nähnyt lasta edes vaihtoehtona.
Myöhemmin vasta ymmärsi kasvattaneensa uutta ihmisenalkua sisällään ja aloin miettiä haluanko lapsia, milloin näkisin sen ajankohtaiseksi ja millaista lapsiperhe-elämä voisi olla ja olisiko meistä sellaiseen.
Jos et voinut kohdata edes yllätysraskautta (ta daa;paneskellessa voipi käydä niin, asutko kuplassa?) niin miten voisit selvitä uuden SUUNNITELLUN vauvelin kanssa arjesta, kun sekin on ylläri pylläri: aika yllätuksellistä eikä suju suunniteltujen kaavojen mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tokihan sen on tiedostanut raskaaksi tulemisen riskin. Eipä sitä valitettavasti osannut ajatella omalle kohdalle sattuvan- oi kyllä, typerää ajatella niin.
Eiköhän lapsi kuitenkin ole yksi suurimmista elämänmuutoksista, ettei saman mittakaavan yllätyksiä voisi vastaan tulla.
Ja virheet sekä kokemus opettavat,joten seuraavissa mahdollisissa yllättävissä tilanteissa toivottavasti osaa pitää pään viileänä ja ajatella useammalta kantilta, oli yllätyd sitten mikä tahansa.
menee vain 7 kk;ta ja olet "valmis" lisääntymään taas vaikka murhasit lapses!!
voi jestas tätä kertakäyttökulttuuria,mikä ei millekkään ole pyhää!!
häpeä.
älä lisäänny koskaan,niin ei noin ajattelemattomat ja kylmät geenit lisäänny.
hah :D voin kertoa olevani todellakin kaukana kylmästä ja tunteettomasta ihmisestä.
Enkä ole sanonut NYT olevani valmis lapseen vaan se olisi mietinnässä lähivuosina.
hah :D voin kertoa olevani todellakin kaukana kylmästä ja tunteettomasta ihmisestä.
Enkä ole sanonut NYT olevani valmis lapseen vaan se olisi mietinnässä lähivuosina.
Argh! Jos abortti on tehty esim. 3kk aiemmin, ja sitten nainen uudelleen raskautunut ja päättää lapsen pitää, niin eihän se abortoitu voisi ajallisesti millään olla uuden vauvan isosisko tai -veli. Uutta vauvaa ei silloin olisi. Itse uskon että kaikella on tarkoituksensa. Kun tuo esimerkkini uusi vauva syntyy, niin varmasti hän on vanhemmilleen rakkainta maailmassa. Ja häntähän ei olisi, mikäli aborttia ei olisi tehty ensin. Sekava teksti, mutta koettakaa ymmärtää.. :D Ja itse en käsitä myöskään ihmisiä, jotka ajattelevat "se otetaan, mikä annetaan", jos lapsi tosissaan on sairas/vaikea vammainen/kivuista ikänsä kärsivä jne.. Kyllä siinä on ihmisarvot silloin kaukana...
Ja ihan milloin vain haluaa.
Itse tein abortin 2008, esikoiseni syntyi 2011.