mistä mua rangaistaan? vaikka kuinka rukoilen niin elämä menee koko ajan huonommin ja huonommin.
en edes uskonut että yhdelle ihmiselle voi sattua kaikki paska, välillä toivon että kuolisin pois mutta sitten jättäisin toiset kärsimään minunvirheistä.
Mutta ei ole kivaa kun tietää etää tätä samaa paskaa jatkuu vähintään 20 vuotta, että on pilannut omien lasten lapsuuden, omien vanhempien eläkepäivät, häpäissyt appivanhemmat ja vaikka mitä.
Kun vaan saisi käännettyä aikaa 3 vuotta taakse päin, tai edes kaksi.
Kommentit (17)
Itsekin sen sanoit, että olet sösssinyt.
Nyt vain lopetat sen sössimisen. Aika nopeasti ne vanhat unohtuvat. Eipä muuta kuin kohti parempaa :) Fiksaat ensin ilmeisimmät ongelmat ja sitten yksi asia kerrallaan kohti parempaa. Ihmiset antavat anteeksi, kun tajuavat sinun yrittävän.
sen sijaan, että miettisit, mikä tässä nyt menee pieleen ja tekisit asialle jotain. Kyllä Jumala auttaa, jos rukoilet tarpeeksi paljon! Halleluja!
sitten meni firma ja omat ja toisten rahat, niitä makselen eläkepäiviin asti, pilasin sillä lasten tulevaisuuden yms... Sitten tuli sairaudet.
Tätä samaa paskaa seuraavat 20 vuotta ja lapsille ei jää koskaan minulta mitään.
Ap
ensimmäinen etkä viimeinen jolta ei lapsille jää mitään...
Kunhan et vain tartuta "ei kannata yrittää, pieleen menee kuitenkin" asennetta. Velkoja ei ole pakko periä, eli lapsesi tekevät itse oman taloutensa. Kannusta heitä pyrkimään parempaan.
Jos nyt olet huonossa suhteessa, joka heijastuu lapsiin, niin tee asialle jotain.
Huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Vaikka eilisen teot siihen vaikuttavat, niin pienellä suunnan muutoksella tänään vaikutat paljon siihen, missä olet vaikkapa 5 vuoden kuluttua.
Mitä pystyt tekemään, että elämäsi muuttuu paremmaksi tai sellaieseksi, että koet elämän mielekkäänä?
Olet jumissa jossain tilanteessa, olet ollut pitkään.
Ei se rukoilemalla miksikään muutu - turha istua ja odottaa, että joku toinen tulee ja tekee elämästä hyvän ja kauniin, tai että taivaalta laskeutuu hohtava tähtisumu tai massiivinen räjähdys ja kaikki on sen jälkeen paremmin..ei. On tehtävä itse, jotain. Mitä, sen tiedät sinä.
Minäkin mietin kun elämäni oli aivan paskaa. Olin sössinyt; mennyt naimsiin sen miehen kanssa, suostunut muuttamaan paikkakunnalle X, enkä lähtenyt ajoissa pois, en eronnut ajoissa. Luulin, että kaikki kääntyy parammaksi ja että tämä on Koettelemus, jonka Jumala on asettanut ja testaa suhteemme kestävyyttä, rakkautemme lujuutta, uskomme vahvuutta.
Selvitämme sen yhdessä.
Plpaaplaa.
Rajansa kaikella. En vaan enää jaksanut. Mitään ei tapahtunut, Jumalan tahto ei voi olla että yksi perhe ja lapset kärsii koko ajan, että "olette Jumalan valittuja" ja sitten kuitenkin kaikki on pientä helvettiä, painajaista.
Ja miten rukoilin, "herra Sinun tahtosi" ja miten kaikki rukoili, ja sillä rukouksen määrällä olisi luullut Jumalan kuulevan ja yhden ihmisen elämän tekevän hyväksi, mutta ei, lisää vain kiviä rattaiden väliin, hankaluuksia..
Kun tuli mahdollisuus, lähdin.
Edelleen vanhat asiat vituttaa ja katkertoittaa. Joskus olen niistä yli.
sua koetellaan mutta koita vaan jaksaa uskoa ja toivoa. raha on kuitenkin vain rahaa, ja miehen kanssa voi kokeilla vaikka pariterapiaa? eikä sun lasten elämä ole pilalla sun raha-asioiden takia ainakaan. tsemppiä!
enkä ikinä saa vanhemmiltani lainattua muutamaa kymppitonnia maksettua heille =(
Onhan tuosta miehestä se hyvä puoli että korjaa sentään meidän auton eli säästän siinä pitkän pennin...
Ap
niin kauan kuin eletään nykyisenkaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Mutta jos vanhemmat tai appivanhemmat ovat taanneet firman lainan ja joutuvat nyt sitä makselemaan, se on äärimmäisen surullista. Kyllä ihmisten pitäisi vanhana saada elää ilman taloudellisia huolia, joihin he itse eivät ole syypäitä.
Sinulle sanoisin neuvoksi vain sen, että voi elää kohtuullisen hyvää elämää vaikka olisikin velkakurimuksessa. Ne onnen hetket pitää vain etsiä jostain muusta kuin aineellisesta hyvästä.
tai no lasten kavereita kun ajatellaan, meilöä ei lapsilla ole varaa käydä harrastuksissa, ei elokuvissa tms, meillä oikeasti eletään kädestä suuhun ja tänä päivänä sinne suuhunkaan ei paljoa näillä hinnoilla mene, onneksi lapset saa koulussa ruokaa.
Mutta taas tulee luisteluaika, poika tarvii luistimet, alkaa olla sen verran iso jalka että niitä ei enää käytettynä niin vaan löydy, uuden pyörän tarvis ensivuonna enpä tiedä mistä nekin rahat revitään.
Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut että voi näin käydä.
Onneksi maanantaina on aika velkaneuvojalle, jospa jotain valoa näkyisi jossain, mua ihan oksettaa enkä saa nukuttua enää kun asiat on niin solmussa.
Ap
rukoilu ja tee elämällesi jotain, puhu toiselle ihmiselle, ei niitä rukoilujasi kukaan kuulee, eikä apu tule mistää jeesuksista yms. hömpästä.
Onko teilläpäin mitään lastentarvikekirpparia? Täällä meidän paikallisessa oli hirveästi lasten luistimia halvalla,myös kirppareilla.
Saisit meiltä ilmaiseksi jos satuttaisiin asumaan samassa kaupungissa? Löytyy kaikkia alle 40 kokoisia
Itselleni on käynyt noin itseasiassa kolme kertaa elämäni aikana. Ensin sairastui isäni,kotimme ja tilamme meni vasaran alle ja jouduin täysin yhjän päälle.Kaikki meni. Sitten menin naimisiin yrittäjän kanssa joka teki konkan ja meni koti kun odotin toista lastamme.Mies alkoi juomaan ja jätti koko sotkun hoidettavakseni.
Erosin ja löysin uuden miehen joka ei missään nimessä saanut olla yrittäjä. Mies sai parin vuoden päästä potkut töistään ja taas jouduin yötä päivää elättämään koko pesuetta kun mies joi suruaan pois.
Nyt minulla on sama mies mutta raittiina ja oma kiva työ.En osaisi toivoa enempää.
Muista että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Jännää on ollut mutta pidä pää kylmänä ja katso eteenpäin.Lapset eivät tarvitse mitään perintöjä vaan rakastavat vanhemmat.
menetä toivoasi. Moni muukin meistä, minä mukaan lukien olen luullut, että elämä loppuu tähän epäonnistumiseen. No, ei lopu ja aina on huomenna uusi päivä.
Jos ja kun nyt näyttää tosi synkältä muista kuitenkin, että ei elämä lopu rahan puutteeseen, ei ole koskaan loppunut.
En nyt viitsi alkaa kertoa, mitkä kaikki asiat ovat pahempia - kyllä sinä tästä selviät. Ei muuta kuin sinne velkaneuvontaan ja närt, ett- elämä jatkuu!
Lähipiirissäni on useita konkurssiin ja velkasaaneraukseen ajautuneita yrittäjiä. On rankkaa menettää kaikki, mutta mikäli pääset velkasaaneeraukseen saat lopulta kuitenkin asiat järjestymään.
Yhteiskunta/sosiaalitoimi on kohtuuttoman ankara vaikeuksiin ajautuneelle pienyrittäjälle. Tämä on valitettavasti totta. Yritä kuitenkin saada toimeentulotukea tai mahdollisesti seurakunnalta tms. apua lasten urheiluvälineisiin ja harrastuksiin. Tai jos olet facebookissa, niin ihan rohkeasti kyselemään pieneksi käyneiden luistinten perään. Monilla ihmisillä on onneksi sydän paikallaan ja suuri halu auttaa.
Voimia sinulle.
muutos lähtee sinusta, koska tuon ruikutuksen jätät perintönä lapsilles.
Sun lapset ei tarvii uusia hokkareita tai pyöriä taikka hienoja harrastuksia, ne tarvii vanhempia jotka näkevät napaansa pidemmälle.
Kuten joku jo sanoikin faceen vaan viestiä et tarviitte halvat hokkarit, niin minä olen tehnyt ja natsannut aina.
Kierrätys kunniaan. ja tosian soita ma sinne velkaneuvontaan ja ala laittaa ne vähäisetkin raha-asiat järjestykseen.
mä tunnen kuule niin monta jotka ovat ryssineet elämänsä, joku enemmmän joku vähemmän. On mennyt kauppaa konkkaan, on mennyt firma konkkaan ja omakotitalot sit juotu. On pimitetty veroja jne. Ja kaikki ovat nykypäivänä ihan tervejärkisiä, monet töissä, muutama opiskelee ja yksi joukossa on se ruikuttaja, ei vaan halua muuttua..... mutta eipä itsekkään ole tikkua ristiin pistänyt.
Aivan varmasti olet nyt liian ankara itsellesi kuitenkin. Kuulostaa masentuneelta ajattelulta, mutta kunhan se helpottaa niin näet varmasti jotain valonpilkahduksia jossakin suunnassa. Ihan varmasti näet.