Lue keskustelun säännöt.
Avopuolisoni käski tehdä aloituksen.
28.11.2012 |
Tosin unohdin jo mitä piti kirjoittaa... Jotain kissasta, joka syö vauvan nokkamukeista ne kumiset korkit. Tänään meni toinen. Avokki huutaa ja riehuu.
"Kysy mistä löytää hyviä, kovanokkaisia nokkamukeja!" Ahaa, ok.
Aiemmin käski tehdä aloituksen myös siitä, kun kohta 2,5-vuotias poika ei vielä osaa puhua kovin hyvin. Sanoja tulee ikään verrattuna melko vähän, eivätkä monet niistä ole kovin selviäkään. Maito = mani jne. Lauseet ovat muotoa "minä, nam nam" (eli on nälkäinen,) "äiti, nanna" (eli tahtoo karkkia), "äiti, hei hei" jne. Selkein lause on pikkusiskolle usein hoettu "minu oma!"
Pojan puhumaan opettaminen on kuulemma minun vastuullani, kun kerta olen päivät kotona, ja täältä pitää tulla kysymään, että miten sitä poikaa sitten opetetaan? Joten kysyn sitten, etten saisi enempää turpiini tänään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eletään normaalia elämää, jutellaan, luetaan, lorutellaan jne. Ja ennenkaikkea yritetään ymmärtää lasta vaikkei tämä vielä kovin hyvin puhuisikaan. Lapset oppii puhumaan omaa tahtiaan, meillä kuopus oppi vasta reilu 3v:na ja silti luokiteltiin aivan normaaliksi lapseksi. Jos 2,5 puhuu sanoja ja jopa yrittää pieniä lauseita sekä tärkeimpänä, ymmärtää mitä hänelle sanotaan niin en olis vielä kovin huolissani. Jos olette kovin huolissanne niin neuvola varmaan ohjaa puheterapeutille.
Jos oikeasti saat turpiisi niin suosittelen että nostat kytkintä, lapsilla voi kohta olla pahempia ongelmia kuin hidas puheenkehitys!