Kamala tilanne, asiaa ihastumisesta

että yhtään helpommaksi tilanne ei muuttuisi, vaikka saisitkin tietää että tällä ihastuksella on myös tunteita sinua kohtaan. Päinvastoin. Siitä se helvetti vasta alkaisi. Juokse kovaa toiseen suuntaan ja unohda koko juttu.



Tiedän mistä puhun, sillä olen ollut nyt ihastunut työkaveriini juurikin 2 vuotta. Meillä homma meni siihen että aloimme tavata toisiamme, meillä oli puolentoista vuoden pituinen suhde, ja monien vaiheiden kautta kuitenkin päätimme jäädä omiin liittoihimme. Aviopuolisomme saivat tietää tästä suhteestamme ja siinä sitten tuli valinnan paikka kummallekin.



Mutta se ei vie tätä rakkauden tunnetta mihinkään, ja välillä ihmettelen että kuinka voin rakastaa myös aviomiestäni. Ehkä en rakastakaan, tai ainakaan oikealla tavalla.



Voin kertoa että elämä on aika tuskallista näin, ja etenkin kun teemme ihastukseni kanssa koko ajan töitä yhdessä. Olosuhteiden vuoksi emme ainakaan tällä hetkellä voi kumpikaan edes vaihtaa työpaikkaa joten homma vaan jatkuu. On kovin vaikeaa olla itselleen rehellinen ja myöntää että todelliset tunteet on jotakuta toista ihmistä kohtaan kuin sitä omaa puolisoaan. Mutta en silti tiedä olisinko valmis eroamaan. Todella raastavaa!



Ja moralistit ei tarvii vaivautua. Olen sellaisen helvetin käynyt läpi joten mikään mitä sanotte ei kyllä enää tunnu missään.

Et voi rakastaa omaa miestäsi tai et ole rakastunut mieheesi. Pidät varmasti miehestäsi ja teillä on mukavaa. Ehkä kannattaa enemmän miettiä omia tunteita omaa miestä kohtaan. Fyysistä vetovoimaa voi kahden ihmisen välillä, vaikkei koskaan mitään enempää olisi koskaan ollutkaan.

Kannattaa ehkä kysyä tuolta "toiselta" mieheltä suoraan hänen tunteistaan. Kokemuksesta voin sanoa, että molemminpuolisia tunteita ja kemiaa on kamalan helppo kuvitella. Itse olin VIISI vuotta siinä harhaluulossa, että eräs hyvä kaverini olisi kiinnostunut minuta. No, eipä ollut, ja se selvisi minulle ikävästi sen jälkeen, kuin kummatkin olimme olleet tovin sinkkuina. Minä olin aina kuvitellut, että kunhan aika on oikea, ja kumpikin sinkku, niin lyöttäydymme tämän ihmisen kanssa yhteen. Mies tapailee nyt toisen kaverimme hyvää ystävää, ja minä nuolen näppejäni... Joten olet tarkkana mitä teet, voi olla, ettei mies tiedä välillänne olevasta kemiasta hölkäsen pölöystä!

Ei nyt satunnaisella ihastumisella (vaikka kestäisi vuosia) ole mitään tekemistä miehensä rakastamisen kanssa! Ihastuminen on ihastumista, rakkaus lastensa isään jotain ihan muuta. Älä vaan usko näitä hömppiä! Kyllä pitää ihastumisen mennä aika paljon pidemmälle ennen kuin voit tehdä mitään päätelmiä avioliittosi jatkosta. Ja toivottavasti ei tarvitse, vaan ihastus pysyy ihastuksena (taikka sitten salarakkaana jos on pakko).



Ai tämänkö takia puolet avioliitoista päättyy eroon? Kun oli "vahvat tunteet" toista kohtaan...

mulla oli tällaista selittämätöntä kemiaamyös yhden miehen kanssa pitkän aikaa, kunnes hänen vaihtaessaan työpaikkaa en enää kestänyt ja otin häneen yhteyttä.



kiinnostus oli ilmeisesti molemminpuolista, koska seurasi viestejä ja kahvittelua, mutta asia ei edennyt mihinkään, vaikka olin ihastuksesta pyörtymäisilläni hänen seurassaan.



en ollut siinä mielessä tuntemuksessani väärässä, että hän oli vielä ihanampi ja kiinnostavampi ihmisenä kuin olin ajatellut.



ikävä kyllä kiinnostus ei ollut suuruuden suhteen molemminpuolista: mies ilmeisesti ennen muuta nautti saamastaan huomiosta minulta jo todellinen kiinnostuksen kohde oli muualla.



hieman nolottaa kuinka ihastunut olin ja se että yritin lähestyä miestä. onneksi hän ei ole enää samassa työssä.



en tiedä oliko hyvä vai huono idea, että tein asian suhteen jotain, koska seurauksena ei ollut kuuma romanssi vaan se, että mies gietää että olin ihan hänen pauloissaan ja minä tiedän, että hän on ihana, mutta ei ole kiinnostunut minusta. plus tietenkin se, että pelkään että näen hänet kaupungilla, koska se olisi kiusallista.



ainakin kannattaa ottaa huomioon, se, että kiinnostuksen voimakkuus saattaa olla erilaista mutta toisaalta: elämä on lyhyt, joten saattaa olla parempi katsoa kuin katua.

good luck :)

Ei minun mielestä tuollaista tilannetta ihan todella pääse muodostumaan, jos saa tunnetasolla itse omasta parisuhteestaan sen mitä tarvitsee. Minusta se on mahdotonta, ottaen huomioon oikein pitkänkin parisuhteen ja siihen normaalisti kuuluvat tylsistymiskaudetkin. Tuollainen kertoo jo siitä, että oikeasti valinta voi olla väärä. Onko sekään maailmanloppu? Ei minusta.

Ihme kommentteja täällä. Totta kai ihmiset voi ihastua vaikka olisi kuinka hyvin asiat avioliitossa! Siinä haetaan vaan seikkailua ja itsetunnon kohotusta, ei sen kummempaa.



Ap ottaa ihan rauhallisesti vaan ja jatkaa haaveilua. Se ei haittaa ketään.

Ei ole ihan tervettä ruokkia pakkomielteistä ajattelua toista ihmistä kohtaan. Ihastus on muuttunut pakkomielteeksi ja häiritsee jo normaalia ajattelua ja toimintaa :) suosittelen terapiaa

Ei ole ihan tervettä ruokkia pakkomielteistä ajattelua toista ihmistä kohtaan. Ihastus on muuttunut pakkomielteeksi ja häiritsee jo normaalia ajattelua ja toimintaa :) suosittelen terapiaa

Voi kun väärään ihmiseen rakastumiseen olisikin lääke olemassa!

Jos olisin nyt oikein paha ihminen, sanoisin ap:lle, että voithan "kokeilla" sitä toista miestä vähän aikaa. Koska tilasi on ollut ennallaan jo pari vuotta, luulisin että tuloksena olisi kiihkeä mutta lyhytikäinen salasuhde, joka päättyisi järkiintymiseen, kun ihastusvaihe menisi ohi, ja voisit palata miehesi luo entistä ehompana, jos sinulla vielä olisi mies. En tietenkään neuvoisi tekemään mitään näin moraalitonta, mutta joskus ihmisillä kuitenkin himot pääsevät moraalista voitolle ja jos tässä tapauksessa niin kävisi, niin veikkaukseni on että tämä olisi lopputulos.

Jos ap on päättänyt olla moraalinen olento ja "unohtaa" ihastuksensa, en suosittele ainakaan puhumaan sen kohteelle asiasta mitään, kuten joku esitti, tai ottamaan häneen enempää kontaktia kuin on välttämätöntä. Sillä on tietysti mahdollista, että hän on täysin välinpitämätön ap:ta kohtaan, mutta mielestäni yllättävän usein nämä jutut ovat kuitenkin molemminpuolisia, ja molemminpuolista himoa on paljon vaikeampi hillitä.

t. vähän vastaavassa tilanteessa itsekin ollut

Up

Onhan se asia hankalampi mikali on lapsia jne. jos ei suju nykyisen kanssa, oma on päätöksesi.

Mikäli ei, sitten vain turhaa luulottelee eikä ota selvää.
Jotkut yrittävät leikkiä asialla, myös naiset. Kumminkin kiinnostus ei selviä molemmilta puolin ennenkuin kohtaavat ja tapaavat. Haluaako sita oikeasti tuntea ihastustaan eteenpäin vai ryntäileekö päätä pahkaa seuraavaan? Ei oikein voisi kuvitella että matkan päästä toitottelisin ja huutamalla kyselisi.

Onpa uusi ja ennenkuulumaton tarina!! Wau!!

Et ole ensimmäinen ja viimeinen tuossa tilanteessa. Ihastumisia tulee ja menee, se on ihan normaalia. Mutta paino sanalla menee. Ruokitkohan nyt liikaa noita ajatuksiasi? Olen itsekin ollut ihastunut työkaveriini, sitä kesti nelisen kuukautta ja jossain vaiheessa olin aivan varma että toinen tuntee samoin. (Yli)analysoin hänen katseitaan, eleitään ja liikkeitään. En olisi ikimaailmassa tehnyt mitään, perhettäni en riko, mutta hyväksyin sen ihastumisen tunteen. Se ei loppujen lopuksi ollut kuin jotain tietynlaista tarvetta tulla huomatuksi, omalta puoleltani.

Päädyin myös kertomaan tästä miehelleni ja yhdessä selvitimme asiat. Ihastus oli ja meni, nyt jo huvittaa ajatuskin. Ja kävi vieläpä niin että tämä mies oli koko ajan ollut ihastunut erääseen toiseen naiseen. Että vähän noloa jopa (vaikka kukaan ei ihastuksestani tiennytkään) :D Sitä vain helposti ruokkii ja kuvittelee. Miehet saattavat vaikuttaa ihastuneelta mutta heille se on ehkä vain jotain harmitonta flirttiä kesken työpäivän, end of story. 

ihastunut pari kertaan parisuhteen aikana. Ajan myötä tuntemukset laantuivat. Olin tyytymätön silloiseen parisuhteeni tilaan.



Toista ihastustani tapailin kun olin eronnut. Siitä ei vain tullut mitään. Huomasin että hän oli ihan väärä ihminen minulle. Vaikka olin kuvitellut että tarvitsen juuri hänenlaisen ihmisen.



Siitä olen ylpeä etten tehnyt mitään sellaista mitä olisin jälkeenpäin katunut. En päästänyt tilannetta fyysiselle tasolle.



Älä elä pilvilinnoissa ja ruoki näitä tunteitasi.

koko ajan ajattelee jotain toista naista. Ei tuo ole oikea parisuhde tai rakkautta. Toki kun on lapsia on tilanne monimutkainen, mutta aviomiehellä oikeus tietää,