Ennen rakastin talvea ylikaiken, mutta lasten saannin jälkeen
olen alkanut vihaamaan sitä! Ja ihan vain siksi, koska inhoan tuota pukemisrumbaa ja jatkuvaa kitinää, kun puetaan. Sitten ulkona kitistään ja auta armias, jos erehdytään menemään vaikka kauppaan, niin tulee hiki ja sittenkin huudetaan ja kitistään taas.
Yritän pukea sään mukaan, enkä todellakaan liikaa. Villapukua laitan toppavaatteiden alle vasta kovemmissa pakkasissa. Muutenkin olen yrittänyt hankkia mahdollisimman helposti puettavia vaatteita ja käytännöllisiä.
Tulispa jo lämpöisemmät kelit.
Kommentit (3)
Pukemisrumba on oma juttunsa, aina pitää miettiä onko vaatetta liikaa tai liian vähän, onko päällä vedenpitävät vaatteet vai kunnon pakkaskengät ja rukkaset, onko lasten huulet rasvattu, muistinko ottaa mukaan sen satatuhatta tilpehööriä mitä ehkä tarvitsee matkalla, entä onko mukana viltti ja jalkasuoja jos pienempi nukahtaa rattaisiin jne. Sitten saa puskea rattaita ja vetää pulkkaa hiki päässä auraamattomilla pyöräteillä, usein koirakin kaverina. Lasten rukkaset on aina jotenkin huonosti, peukku ei pysy peukunpaikalla, pipo on silimillä, on hiki tai kylmä.
Mutta hei, kesällä on sitten taas uudet valittamisen aiheet. ;)
mutta syksyn ja kevään märät kurakelit on minusta ihan kamalia. Pukeminen on tuolloin lähes yhtä hankalaa (toppavaatteiden sijaan välikausi), mutta sitä kuraa ja hiekkaa riittää...
kylmää, märkää keliä olen oppinut vihaamaan. Kastumista, kuraantumista.