Ei ehkä ollut minun diagnoosi?

Pari vuotta sitten meni vähän liian lujaa, muutin miehen luota pois ja ostin asunnon sekä tuonne kaiken uutena velaksi.



Kohta "masennuin" (oli ehkä lievä masennus) ja sain masennuslääkityksen ja kunnon manian. En todellakaan tajunnut tilani olevan maniaa vaan menin eteenpäin kuin hullu. Unohdin olevani äiti (lapset olivat onneksi paljon isän luona) menin ja hummasin pitkin Suomea. Nostelin pikavippejä enkä miettinyt yhtään millä niitä maksellaan.



Töissä käytöseeni tai vauhtiini yritettiin puuttua, mutta mitä minä tein? Sanoin itseni irti, koska minun asoihini ei puututa.



Kohta huomasin olevani yksin, oli äärinmäisen paha olla. Lopetin vauhtia antaneen lääkityksen ja oloni romahti. Putosin helvetin esikartanoon.. ajauduin omaan maailmaani, jossa elin kuukausia. Minulle ei maistunut enää ruoka, en jaksanut mitään. itsetuntoni oli miinusmerkkinen. Ihmettelin oloani, en tiennyt mikä minulla oli.



Kun olin tarpeeksi kauan yrittänyt nousta kuopastani lähdin hakemaan apua. Apu joka ajoi vielä pahempaan jamaan. Minut diagnosoitiin bipolaarihäiriöiseksi ja lääkitys sen mukainen. Lääkitys ajoi minut maatakiertävälle radalle, nukuin 20h/vrk ja hereillä ollessani jaksoin istua vain sängynlaidalla.

Lääkärit eivät kuunnelleet olojani, he sanoivat väsymyksen kuuluvan masennukseen. Kukaan ei osannut sanoa miksi minulta meni lääkkeiden syönnin aikana muisti, toimintakyky, ajatukseni lakkasi toimimasta, liikuin kuin hidastetussa elokuvassa, ajatus tahmasi.



lopetin lääkityksen omalla luvalla, vierotusoireet olivat viedä hengen, mutta sain muistini takaisin ja pystyn tekemään asioita ajatelemmatta niitä etukäteen.



Masennus ja ahdistus jäi, bipolääkkeet ajoivat minut vielä syvemmälle painajaiseeni.



Olen nyt tutkinut asiaa ja käytökseni sopii kaksisuuntaisen käytökseen, mutta itse epäilen vain masennuslääkkeiden ajaneen minun maaniseen tilaan. Jos syy on masennuslääkkeiden eihän minun silloin pitäisi syödä bipolääkitystä? Pysyn erossa vain masennuslääkkeistä niin en saa vauhtia? jos minulla olisi puhdas bipo niin enhän minä olisi reagoinut jarrulääkitykseen tuollatavalla?



Nyt taistelen masennusta vastaan ilman lääkkeitä eikä loppua näy