Lapset eivät halua nähdä isäänsä?!

Yksi yleisimmistä on se, että lapset eivät uskalla jättää äitiään yksin. Äiti on saattanut sanoa, että lapset ovat hänelle tärkeintä elämässä, hän ei voisi elää ilman lapsiaan jne, jolloin lapset ajattelevat, että pitääkseen äidin onnellisena heidän täytyy ryhmittäytyä tiukasti äidin tueksi. Isän luo meneminen olisi äidin pettämistä ja tekisi äidin surulsieksi.



Aikuisen on usein vaikea muistaa myös sitä, miten täydellisesti aikuisten armoilla lapset ovat. Lapset voivat myös pelätä, että kun he ovat jo menettäneet isänsä (äiti ei vaikuta kovin innokkaalta järjestämään tapaamisia), he menettävät myös äitinsä, jos tekevät jotakin mistä äiti ei pidä. Lapselle vanhemman tuki on elämisen edellytys. Jos hänestä pitää huolta äiti, ei hänellä ole mitään kokemusta selviytymisestä ilman äitiä.



Isän luona lapset ovat jatkuvasti lojaliteettiristiriidassa. Äiti on ehkä sanonut lasten kuullen (esim. puhelimessa kaverilleen) jotakin kielteistä isän uudesta naisesta, joten tilanne, jossa pitäisi luottaa tähän äidin inhoamaan ihmiseen, aiheuttaa hämmennystä.



Äiti on voinut manipuloida, mutta tuskin ymmärtää sitä itse. Vaihtoehtoja on toki monia muitakin, mutta lähes kaikissa tapauksissa avaimena on äidin suhtautuminen.



Äidin pitäisi antaa lapsille lupa mennä isän luo ja lupa kiintyä uuteen ihmiseen, vaikka vihaisi itse sekä isää että isän uutta. Vain sillä tavoin lapset voivat vaihtaa kotia huoletta.

Isä ei elä parisuhteessa.



Lisäksi ero ON ollut helpotus. Lapset ovat onnellisia eivätkä aidosti tunnu haluavan nähdä isää, joka on pelottava. Suhteessa oli väkivaltaa, enemmän henkistä, mutta myös tönimistä ja repimistä. Myös lapset ovat seeneet isältä tukkapöllyä ja keppiä jos eivät ole totelleet. Isä käytti myös alkoholia reilusti.



Onko niiden lasten pakko mennä isän luo, kun ne ei kerta halua?



ap.

Kuulostaa siltä, että isän käytös on sellaista, etteivät lapset siedä häntä sen takia. Soitapa lastenvalvojalle ja ehdota valvottuja tapaamisia. Väkivalta on peruste sellaiselle.

Asia etenee hiljalleen. Ollut vaikeaa, raapia kasaan se näyttö väkivallasta ja lasten ahdistuksesta.



Totta on myös se, että äiti ei uskalla. Kuinka voi luottaa lapsensa sellaisiin käsiin, jotka ovat joskus lyöneet; sekä lasta että äitiä?



ap.

..niin kyllä äiti on jo onnistunut vieroittamaan lapset isästä niin, että isän on enää vaikea luoda kunnollista suhdetta heihin ennen kuin aikuisena. Isän vanhemmmuus on jo menetetty.



Nyt olisi silti lasten tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeää saada edes jonkinlaiset suhteet säilymään. Lapset yleensä rakastavat sisimmässään myös "huonoa" vanhempaa ja kokevat kuin heistä olisi iso pala pois, jos isä katoaa kokonaan lian varhain. Näin siitä huolimatta, että he itse vastustavat tapaamisia. Lapset eivät ymmärrä omaa etuaan eikä heille saa jättää vastuuta näin isosta asiasta. Antaisin lasten ratkaista itse asian vasta murrosiässä, kun he alkavat ymmärtää ihmissuhteita aikuisen tavoin.

lasten ei tarvitse tavata isäänsä, enkä todellakaan edes antaisi heitä hänen luokseen, jos olisin tuo äiti. Kenenkään ei tarvitse pelätä vanhemmuuden säilyisen nimissä.

lasten ei tarvitse tavata isäänsä, enkä todellakaan edes antaisi heitä hänen luokseen, jos olisin tuo äiti. Kenenkään ei tarvitse pelätä vanhemmuuden säilyisen nimissä.

Mutta neuvotteluissa tunnutaan menevän silti periaattella isän sana äidin sanaa vastaan. Valvottuja tapaamisia on vaikea saada.

ap