Onko miehesi hyvä roolimalli pojillenne?
Minun on. Jos pojastamme tulisi tarkalleen sellainen mies kuin isästään (mitä ei tietenkään siis tapahdu), voisin olla ylpeä äiti.
Kommentit (13)
Saavat kuvan että miehen rooli perheessä on maata sohvalla ja tulla valmiiden palveluiden eteen.
Mieheni ei kuitenkaan ole niinkään huono isä kuin huono aviomies. Hän on lapsille oikein mukava.
Hän on hoitanut poikaamme syntymästä lähtien paljon, tekee kotona kaikkea oikeastaan enemmän kuin minä, ja antaa varsin tasa-arvoisen miehenmallin. Mieheni myös käyttäytyy hyvin rakastavasti ja arvostavasti minua kohtaan, ja olen onnellinen siitä, että poikamme kasvaa tällaisessa ilmapiirissä.
Selkäpiitäni karmii kun ajattelen exääni roolimallina. Hänen jälkikasvulleen tulee hyvin selväksi, että raukkamaisuus ja pelkuruus kuuluu ihan hyväksytysti miehenä olemiseen; sehän on inhimillistä. Naiset sopivat näppärästi henkisen väkivallan kohteiksi, ja tietenkin pettämiseen. On ok mennä siitä missä aita on matalin, ja kun tekee väärin muita kohtaan, tärkeintä on keskittyä antamaan tehokkaasti itselleen anteeksi.
onko sulla siis yhteisiä lapsia tämän hirviöexän kanssa vai erilliset pesueet?
Ihan kunnollinen ihminen hän on, mutta tekee pitkiä työpäiviä, työ on iso osa elämää. En välttämättä haluaisi lapsilleni sitä käsitystä, että miehen osa elämässä on tuo.
Kun jätti lapsen synnyttyä rikosten teon, alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön, eikä juo muutenkaan niin usein kun ennen ja päätti ettei enää vankilaan astu jalallakaan. :)
Hänellä oli istuttavana kerran siis 2-vuoden kakku rötöksistään.
Miehellä on todella huono tapa puristella minua (rinnoista ja takapuolesta) sekä läpsiä takapuolelle lastenkin edessä.. Olen sanonut jo tuhansia kertoja että a) en pidä noista tavoista ja b) hän näyttää käyttäytymisellään pojalleen että tuollainen käytös on ok.
Nuo ovat _minun_ mielestäni naista nöyryyttäviä tapoja, mutta mies pitää niitä "hellyydenosoituksina". Olen puhunut tuosta tosiaankin monta kertaa, mutta jotenkin asia ei vain uppoa miehen kalloon kunnolla. Ilmeisesti miehen nuoruuden kihlattu piti noista..
No pitää vain joskus sitten ottaa pojan kanssa puheeksi että nuo eivät ole hyväksyttäviä tapoja ja että niin saa tehdä vain jos se nainen/tyttö pitää siitä..
että alkoholin kanssa pitää olla tarkkana, siitä kun tulee tosi äkkiä riippuvaiseksi. Miehen suvussa on suht paljon alkoholisteja.
Miehellä on todella huono tapa puristella minua (rinnoista ja takapuolesta) sekä läpsiä takapuolelle lastenkin edessä.. Olen sanonut jo tuhansia kertoja että a) en pidä noista tavoista ja b) hän näyttää käyttäytymisellään pojalleen että tuollainen käytös on ok.
Nuo ovat _minun_ mielestäni naista nöyryyttäviä tapoja, mutta mies pitää niitä "hellyydenosoituksina". Olen puhunut tuosta tosiaankin monta kertaa, mutta jotenkin asia ei vain uppoa miehen kalloon kunnolla. Ilmeisesti miehen nuoruuden kihlattu piti noista..
No pitää vain joskus sitten ottaa pojan kanssa puheeksi että nuo eivät ole hyväksyttäviä tapoja ja että niin saa tehdä vain jos se nainen/tyttö pitää siitä..
että lääppiminen lasten nähden ärsyttää. Kyllä lähtisin itse kuitenkin siitä, että lapsen on opittava, että ihmisillä on erillaisia suhteita. On eri asia koskettaa rakastaan kuin koskettaa ketä tahansa. Kyllä meillä lapset ymmärtää jo allekouluiässä, että äiti suutelee isää suulle, lapsia poskelle ja tuntemattomilla ei ole tapana suukotella toisiaan.
Isä on kova tekemään töitä mutta muuten tunneköyhä ja naista kohtaan alentuvasti suhtautuva.
Isäpuoli asettaa minut - perheen äidin kaiken edelle, osoittaa arvostuksen joka päivä, on työteliäs, kätevä käsistään ja ehdottoman lojaali. Opetti murrosikäiselle pojallekin nokkimisjärjestyksen - sen että vanhempia pitää kunnioittaa ja arvostaa eikä kuvitella että nämä ovat olemassa vain lasten palvelijoina ja lompakkona. Heillä on erittäin hyvät välit ja pojasta on kasvanut upea mies, tekee kaikkensa oman vaimonsa hyvinvoinnin eteen.
En osaa millään lailla samaistua tilanteeseen, että lapsen isällä olisi rikollinen tausta, mutta tässä sarjassa sinun miehesi varmaan on parasta lajia.
Kun jätti lapsen synnyttyä rikosten teon, alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön, eikä juo muutenkaan niin usein kun ennen ja päätti ettei enää vankilaan astu jalallakaan. :)
Hänellä oli istuttavana kerran siis 2-vuoden kakku rötöksistään.
Minun on. Jos pojastamme tulisi tarkalleen sellainen mies kuin isästään (mitä ei tietenkään siis tapahdu), voisin olla ylpeä äiti.
Mieheni osallistuu paljon kotitöihin, on aina hoitanut lapsiaan paljon, tekee heidän kanssaan asioita, on rakastava, ymmärtävä, pitkämielinen ja hellä puoliso. Hän on ahkera ja menestynyt työelämässä hyvin. Jos poikani omaksuvat hänen ominaisuuksiaan, olen enemmän kuin tyytyväinen.
Hän on hoitanut poikaamme syntymästä lähtien paljon, tekee kotona kaikkea oikeastaan enemmän kuin minä, ja antaa varsin tasa-arvoisen miehenmallin. Mieheni myös käyttäytyy hyvin rakastavasti ja arvostavasti minua kohtaan, ja olen onnellinen siitä, että poikamme kasvaa tällaisessa ilmapiirissä.
Selkäpiitäni karmii kun ajattelen exääni roolimallina. Hänen jälkikasvulleen tulee hyvin selväksi, että raukkamaisuus ja pelkuruus kuuluu ihan hyväksytysti miehenä olemiseen; sehän on inhimillistä. Naiset sopivat näppärästi henkisen väkivallan kohteiksi, ja tietenkin pettämiseen. On ok mennä siitä missä aita on matalin, ja kun tekee väärin muita kohtaan, tärkeintä on keskittyä antamaan tehokkaasti itselleen anteeksi.