Oletko syrjäytynyt tai tunnetko sellaisia?

olen ollut niin pitkään kotiäitinä ja työttömänä, että en enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Pahin painajaiseni onkin, että jos vielä joudun töihin, niin pää varmaan sekoaisi siitä.

Ja ei, ei tämän näin pitänyt mennä. Mulla oli hyvä koulutus ja työpaikkakin mutta sitten tuli lama ja jouduin jäämään kotiin ja siitä se sitten lähti. :-(

Masennuin juuri ennen täysiikäisyyttä keksen opinahjoni. Kouluun palaaminen meni mahdottomaksi sairausloman jälkeen ja vaki töitä en ole saanut nyt vielä yli 30-vuotiaanakaan.

Niin ja vastaus siihen kuka on mielestäni syrjäytynyut on tämä;



-Työtön joka ei ole käynyt muuta kuin peruskoulun ja siksi ei saa duunia

- Päihteiden käyttäjät ja mielenterveyspotilaat joilla sairaus/riippuvuus estää normaalin työskentelyn.

- Työtön joka ei saa kuin esim. pätkätyötä ja on koulutus.



3

Olin kai viime vuonna kai syrjäytynyt. Välttelin ystäviäni ja perhettäni, en opiskellut enkä ollut töissä. Kuitenkin nyt taas opiskelen ja olen työelämässä ja uskallan lähestyä ihmisiäkin. Pitää vain sano että kaikki on hyvin pienestä kiinni. Vaikka olisi hyvät taustat ja hyvä koulutus voi kaikki mennä helposti mönkään ja sitten on vaikeampaa saada ote taas elämästä kiinni. Tärkeintä olisi saada jonkinlainen päivärutiini vaikka vaikeaa se olisikin.

Tunnen syrjäytyneen miehen, sukulaiseni.

Ikä 42, on keskeyttänyt varmaa viisi koulutusta eikä ole pysyny yhdessäkään työpaikassa muutamaa kuukautta pidempään. Lähinnä on ollut työttömänä, kavereita ei ole. Ei ole myöskään mitään käsitystä mitä maailmassa tai edes suomessa tapahtuu.

Koen olevani jollain tavalla syrjäytynyt. Nuorena jäi koulut kesken ja olin tehdastöissä. Sitten monta vuotta lapsen kanssa kotona, työkkärikoulutuksessa ja pätkätöissä. Sitten opiskelin AMK-tutkinnon, josta olen todella tyytyväinen, mutta työpaikkaa se ei ole poikinut. Tai minulla on osa-aikatyö jonka puitteissa teen töitä noin kuukauden edestä vuoden aikana.

Minulle olisi tärkeintä, että pääsisin jotenkin antamaan yhteiskunnalle takaisin siitä mitä olen saanut. Arvostan todella paljon sitä, että olen saanut koulutuksen ja jos en töitä onnistu saamaan, aion kyllä jossain vaiheessa vakavasti miettiä miten voisin käyttää osaamistani hyödyksi esim. vapaaehtoistyön kautta. Minulla on rahoitusalan koulutus ja henkilökohtainen taloudenhallinta on sijoittaminen ovat ydinosaamisalueitani, joista on koulussa opitun lisäksi pitkä henkilökohtainen kokemus ja sitä kautta jonkinlaista intohimoakin. Personal financial coach voisi olla minun juttu, jos vain löydän jostain sopivia koekaniineja :-)

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 15:50"]

Jos olet palstapersu, haluiaisin sanoa vain että karma is a bitch. Jos et, tsemppiä ja toivottavasti tilanne kehittyy suotuisaan suuntaan.

[/quote]

En ole persu (mutten liioin "suvaitsevainenkaan") ja haluaisin vain todeta että asenteesi on suorastaan ällöttävä.

Itse en ainakaan toivoisi syrjäytymistä kenellekään, edes niille jotka ovat kanssani asioista eri mieltä taikka äänestävät eri puoluetta kuin minä.

Ja kysymykseen vastatakseni, tunnen ainakin yhden syrjäytyneen, nimittäin alkoholistisetäni.

Olen ollut pahasti syrjäytynyt, luottotiedoton, koditon, masentunut ja huumeongelmainen mutten ole mitään noista enää. Tunnen syrjäytyneitä, entisiä tuttuja joita muutamaa näen silloin tällöin.

Tämä on vähän jännä asia, koska varmaan olen joillain mittareilla syrjäytynyt, koska olen yleensä työtön. Tutkintoja kyllä löytyy, mutta terveysongelmien takia työnsaanti on vaikeaa. Nyt mulla on kyllä muutamaksi kuukaudeksi työpaikka olemassa, mutta sen jälkeen taas varmaan minut lasketaan syrjäytyneeksi. Ainakaan en käytä alkoholia tai huumeita, mutta toisaalta ihan samalla tavalla ihmiset taitavat joka tapauksessa tuomita?

Olen syrjäytynyt ystävistäni. En vaan jaksa kuunnella murheita joka ikinen kerta, en siis enää pidä yhteyttä ollenkaan. Käyn töissä ja se on paljon tärkeämpää, kuin toimia murheiden paskasankona. Mulla on aina joku tekosyy keksittynä, jos joku haluaisi tulla kylään ja porata elämänsä kurjuutta!

Minä olen varmaankin syrjäytynyt. Olen keskeyttänyt opintoni. En ole ollut päivääkään töissä. En ole koskaan saanut palkkaa. Tuloni ovat aina koostuneet erilaisista tukirahoista. Minulla ei ole yhtäkään ystävää.

Jos olet palstapersu, haluiaisin sanoa vain että karma is a bitch. Jos et, tsemppiä ja toivottavasti tilanne kehittyy suotuisaan suuntaan.

Mulla on työpaikka, mutta eipä juuri mitään työpaikan ulkopuolisia sosiaalisia suhteita. En vain osaa olla muiden kanssa ja en löydä samanhenkisiä kavereita. Työpaikalla olen paljon yksin, pieni suunnittelutoimisto, ja ainoa nainen. Kyllä, olen kirjoittanut tänne ennenkin saman asian, jos joku muistelee tällaisen jutun aiemmin nähneensä. Harrastan paljon, mutta silti koen olevani jotenkin syrjätynyt. Käyn salilla, kansalaisopistossa, reissaan kotimaassa...lapset ovat viimeinenkin nyt lähdössä opiskelemaan, joten perhekin on, eli siinä mielessä en ole syrjäytynyt. Koen itseni kuitenkin aika yksinäiseksi ja en osaa small talkia. Nyt on sentään vähän helpottavampaa olla sukujuhlissa, kun on töitä, silloin kun olin työtön, ahdisti älyttömästi. Suvun kanssa en ole juurikaan tekemisissä, kun kaikki on kaukana ja puolison sukulaisten kanssa ei ole yhteisiä asioita puolison tai lasten lisäksi oikein mitään.