G: Tiedätkö ihmisen, jota ei tavoita puhelimella? Onko sillä edes?

on mulla, mutta se on nytkin kiinni. Enpä mä oikeastaan puhelinta tartteis, jos vaan netti toimis muuten aina.

Mulle ei soita kukaan, eikä mulla ole varaa soitella, joten netin kautta hoidan yhteydenpidon.

Kaverini ei vastaa oikeastaan ikinä puhelimeensa. Joskus soittaa sitten takaisin esimeriksi seuraavana päivänä, joskus ei koskaan. Ja aivan sama onko töissä vai vapaalla, lomalla vai vanhempainvapaalla.



VITUN ÄRSYTTÄVÄÄ! Olenkin lakannut soittelemasta kyseiselle tyypille. Hah.

Siihen voi olla ihan oikea selityskin. Mä en voi soittaa kenellekään kun mun puhelin vaan sanoo kaikista, että ei saa yhteyttä. Koskaan ei saa mitään yhteyttä ja jos joskus sattuis jonkun saamaan niin sit puhelu heti katkeaa.



Taas yksi sukulainen yritti tavoittaa ja tuli sit soittaa ovikelloa. Sillä oli monta numeroa eikä mikään toiminut. Aina vaan, että ei saa yhteyttä tai numero ei ole käytössä tai ei ota vastaan puheluita tai muuta paskaa.

Vain ystävät, sukulaiset, työkaverit ja tärkeät ihmiset - niiden joiden kuuluukin saada - saavat minut kiinni.



Ei-niin-tärkeät kuten puhelinmyyjät, haastattelijat ynnä muut eivät saa. Ehkä ihmettelevät miksen vastaa vaikka soittavat jo viidennen kerran. Minulla on konstini seuloa epätärkeät puhelut pois. Soittaa toki saa. En vastaa.

...että veisi sen luurin huoltoon tai ehkä peräti hankkisi uudenkin. Eipä ne simppeleimmät paljon maksa. Näin aikuisten maailmassa, ei tarvitse juoksuttaa muita huolestuneena.

Siihen voi olla ihan oikea selityskin. Mä en voi soittaa kenellekään kun mun puhelin vaan sanoo kaikista, että ei saa yhteyttä. Koskaan ei saa mitään yhteyttä ja jos joskus sattuis jonkun saamaan niin sit puhelu heti katkeaa.

Meille ei tule just koskaan mitään soittoja miltään puhelinmyyjiltä tms eikä myöskään vikasoittoja - ihan ihmettelen, että ihmiset osaavat aina soittaa oikeisiin numeroihin.

Mutta puhelua ei kuulunut. Oli ruvennut plärään numeroita, joita sillä oli, ja mikään ei toiminut, joten lähti liikeelle vaan. Ei mitään toisten juoksuttamista.

puhelimeen ei tarvitse vastata, jos ei halua tai ehdi tai viitsi. Eikä siitä pidä loukkaantua: kaikki eivät kuvittele, että joka hetki on oltava tavoitettavissa.

Luulin, että "ei tavoitella" ja meinasin jo vastata minä. Minut saisi kyllä kiinni jos joku vaan joskus soittaisi tai tekstaisi. Nykyään menee useita päiviä peräkkäin, ettei kukaan ota yhteyttä.



Mutta vastauksena ap:n kysymykseen: varmaan on paljonkin ihmisiä, jotka valitsevat itse hetken milloin vastaavat. Joskus voi olla ihan vaan fiiliksestä kiinni ja joskus on joku tilanne päällänsä, ettei vaan pysty vastaamaan. Tietenkin on kohteliasta soittaa takaisin niin pian kuin on mahdollista.

Puhelin on usein laukussa ja en kuule sen soivan. Töissä en voi vastata, kun on sellainen työ. Ja soitan takaisin parin päivän viiveellä jos en jaksa heti soittaa.

En suostu siihen että aina pitää olla tavoitettavissa.

Hän ei koskaan vastaa puhelimeen, ei soittoon, ei tekstiviestiin, ei sähköpostiinkaan. Häneen on tosi vaikea saada yhteyttä. Haluaisin silloin tällöin vaihtaa kuulumisia, mutta se on hankalaa, kun hän ei halua vastata. Kuitenkin kun tapaamme kerran pari vuodessa lomalla kotipuolessa (asumme aika kaukana toisistamme), hän on tosi pirteä ja vilkas ja puhelias ja vaikuttaa onnelliselta, kun olemme yhdessä. Silloin puuhaamme paljon yhdessä, käymme eri paikoissa, kokkaamme yhdessä, olemme yötä toistemme luona ja vuokraamme leffoja jne. Mutta heti kun palaan kotiin, yhteys katkeaa vuodeksi. Se harmittaa. Ihan kuin olisin jotain lomahupia vain mutta en tarpeeksi tärkeä, jotta hän haluaisi minut osaksi jokapäiväistä elämäänsä. Hänellä kuitenkaan ei ole kauhean paljon ystäviä (ja mistäköhän syystä).

tiedän yhden miehen joka ei vastaa iltaisin kännykkään, ellei soittajana ole vanhemmat tai sisarukset. Saisi paljon työpuheluita myös iltaisin, ja haluaa rauhoittaa sen perheelle.



Sen lisäksi tiedän monia jotka eivät aina vastaa, tai soita heti takaisin. Joskus voi mennä viikonloppukin kun ovat tavoittamattomissa ja tämä on minusta ok! Kännykkä on tuonut joillekin sen valitettavan odotuksen että sen luurin kuuluisi olla erottamaton osa ihmistä ja siihen pitäisi vastata aina ja kaikkialla. Ei lankapuhelinten aikaan kukaan sellaista vaatinut, enkä ymmärrä miksi kännykkäaikana vaadittaisiin kun aina voi lähettää tekstarin ja soittajakin näkyy niin voi soittaa takaisin.

Vastaan, jos on aikaa ja haluja jutella. Jotkut ihmiset lärpättävät puoli tuntia ilman mitään varsinaista asiaa.



Hyvin harvalle soitan takaisin. Kännykkäaikana uskaltaa olettaa, että jos asia oli tärkeä, jätetään joko viesti vastaajaan tai laitetaan tekstari perään.



Työn puolesta joudun olemaan jatkuvasti käytettävissä. Vapaa-ajallani saatan hyvinkin jättää kännykän vaikka koko viikonlopuksi äänettömälle. Kyllä ne, joiden on oikeasti tärkeä saada mut kiinni, tietävät mistä ja miten tavoittaa.