Miten tukea leikkaukseen menevää ystävää?

Ystävälleni tehdään rutiinileikkaus, joka parantaa hänen elämänlaatuaan pidemmänllä aikavälillä. (En kerro tarkemmin mikä, mutta sanotaan vaikka, että vähän kuten suonikohjuleikkaus, sellainen, joka on pakko tehdä, jonkin verran sairaslomaa ja puhti poissa mutta varmasti muuttuu vielä paremmaksi).



Ystäväni on puhunut asiasta jo puoli vuotta. Hän on hysteerinen. Minua on alkanut jo kyllästyttää kuuntelu, koska kun olen esimerkiksi hänen kanssaan illan viettänyt ja koko illan asiasta puhunut, seuraavan kerran tavatessa hän ikään kuin aloittaa alusta koko vuodatuksen. Kun hän oli seurassa, jossa oli vieraita ihmisiä, kertoi heillekin. Luulee, että kaikkia kiinnostaa ja vieläpä ihan pohjattomasti. Minua kyllästyttää se, että asian vatvominen ei mene eteenpäin. Toisekseen ajattelen, että hänelle tuo leikkaus on ihan suhteettoman iso asia. Ei hän nyt sentään elämästä ja kuolemasta taistele.



Eräs toinen tuttavani taas on ollut koko syksyn sairaana ja menettänyt liikuntakykynsä, on monta kuukautta liikkunut vaivalloisesti, ennen kuin hänen sairautensa tunnistettiin ja saatiin auttavat hoidot. Minusta on sen vuoksi kohtuutonta, että ystäväni haluaa vatvoa leikkaustaan, hän on koko ajan ollut terve. Tuo hänen leikkauksensa vie hänet sairaslomalle pariksi viikoksi, josta hän toipuu. Hän ei tosiaan menetä koko terveyttään eikä ole muutenkaan kuolemanvaarassa. Leikkauksessa ei edes käytetä anestesiaa.



Haluaisin olla myönteinen, tukeva ja kannustava. En vaan kohta jaksa! Hyviä neuvoja kaipaisin.