Lue keskustelun säännöt.
menetkö usein yksinäsi erilaisiin tapahtumiin vai tarvitsetko aina seuraa
27.11.2012 |
mä olen huomannut, että yksinkin on joskus mukava mennä vaikka taidenäyttelyyn. Saa ajtella omiaan ihan rauhassa, mielestäni on hyvä taito kyetä olemaan ja menemään myös yksin.
Kommentit (9)
joita pyytäisi. Olen kyllä tottunut menemään yksin leffaan tai taidenäyttelyyn enkä kaipaakaan seuraa välttämättä. Ei vaan tule sitten lähdettyä sellaisiin juttuihin, jonne olisi kiva olla jotain seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alkoi varmaan siitä, kun matkustin kuukauden interraililla yksikseni nuorempana. Sitten työmatkoja oli ulkomaille, jossa ei työnantajalla ollut varaa lähettää kuin yksi. Siellä sitten surffailin ulkomaisten pomojen joukossa small talkkia harrastaen ja hyvin meni bisnekset. Näin sitten kotimaassakin on varsin hyvä mennä ihan itsekseni.
Sitä oppi, että yksin menee hyvin ja joku perässä roikkuja on vain rasite.
yksin. Ei mulla ole ketään, jota pyytää kaveriksi.
yksin. Ei mulla ole ketään, jota pyytää kaveriksi.
tosin nykyään on aika usein pakko ottaa lapsi mukaan. Ystäviäkin on ja heidänkin kanssaan käyn mielelläni, mutta harrastan myös sellaista "jaa, keskustassa olisi tuollainen kahden tunnin päästä, taidanpa mennä" -lähtemistä. Niin lyhyellä varoitusajalla ei edes viitsi hätyyttää ketään, ellei sitten ole esim. ystävän suosikkibändin konsertti tms., että pitää varmistaa hänen olevan siitä tietoinen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan tule sitten lähdettyä sellaisiin juttuihin, jonne olisi kiva olla jotain seuraa.
Sama täällä. Joihinkin juttuihin, kuten ap:n mainitsemiin taidenäyttelyihin menen ihan mielelläni yksin, samoin kuin leffaan tai shoppailemaan, mutta jotkut jutut jäävät sitten kokonaan väliin, kun ei ole seuraa. Esimerkiksi jotkin konsertit, tapahtumat, baarit, terassit jne. Olis kiva, kun olisi joku spontaani kaveri, joka lähtisi pienellä varoitusajalla. Miehellä tällaisia tuntuu olevan runsaammin.
yksin. Ei mulla ole ketään, jota pyytää kaveriksi.
Surullista? Mutta kiva, että on kohtalotovereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koska olen vanhapiika, olen sitten kotona. Oon kyllä koittanut nuorempana käydä matkoilla, elokuvissa, teatterissa jne yksin mutta se tuntui vain surulliselta ja tylsältä yksin.
Siis kaikkialle, ravintolaan ja baariinkin. Mulla ei ole ystäviä, enkä oikein osaa kaivatakaan, olen lapsesta lähtien tehnyt kaiken itsekseni. Isäni mt-ongelman takia hän kielsi lapsena kaverit, joten sitä oppi tekemään kaiken yksin.