Kuinka usein teidän lapset saa uusia leluja?
Meillä on lapset 3,5v ja 5,5v. Mielestäni meillä on kohtuullisesti leluja, isommalla pojalla pääasiassa legoja ja autoja ja pienemmällä sitten erilaisia poneja, pari nukkea, barbeja, leikkikeittiö varusteineen ja lego duploja.
Olen huomannut lasten kavereiden luona vieraillessa, että monissa perheissä lelujen määrä on valtava. Monesti tuntuu, kun kutsun meille lasten kavereita, että meidän lapsilla on vähän leluja, jos vertaa muihin perheisiin. Usein vieraat lapset sanovatkit, että mulla on kotona paljon enemmän leluja.
Kuinka usein teillä lapset saa uusia leluja? Jouluna ja synttärinä varmaan toki, mutta ostatteko kauppareissuilla tai palkitsetteko lapsia lelulla jostain asiasta? Kuinka paljon teillä on leluja (tiedän, vaikea arvioida)?
Itse ostan lapsille jonkun uuden lelun ehkä pari kertaa vuodessa +joulu ja synttärit. Varsinkin tytöille on tarjolla kaikkea ihanaa joita mielelläni ostaisin (juuri ne ihanat ponit ja barbiet varusteineen), mutta en halua opettaa lasta jatkuvaan ostamiseen ja tavaran haalimiseen. Meidän lapset eivät myöskään kauppareissulla koskaan mangu uusia leluja, käymme leluosastolla vain katselemassa ja se riittää heille.
Ajatuksia?
Kommentit (12)
onkin paljon eroa, onko lapsia yksi vai enemmän. Kun ei voi ostaa vain yhdelle... Yleensä tosiaan yhden lapsen perheissä se lelujen määrä on suurempi ja se on toki ymmärrettävää.
Miksi koet, että lapsen täytyy saada lelu joka viikko? Vaatiiko lapsi uutta lelua kauppareissulla vai osaako olla leluosastolla vain katselemassa?
Jos olisin yksinhuoltaja, todennäköisesti ostaisin leluja lapsille enemmän. Mieheni ei nimittäin yhtään pidä siitä, että leluja ostetaan muuten kuin juhlapäivinä, tai kirpputorilta/huutonetistä jos tekee hyvän löydön. Olenkin itse yrittänyt käyttää nettikirpputoreja lelujen hankkimisessa myöskin.
ap
Ei juuri muulloin. Silti tavaraa on ihan liikaa, isovanhemmat ja kummit myös ostelee.
Iso määrä on.
Isommalla on laatikollinen legoja, kaksi laatikkoa brio rautatiepaloja yms. siihen liittyvää, vino pino kirjoja, beybladeja ja muuta ihme härpäkkää pikku rasiallinen, laatikollinen autoja, hot wheel rata seinällä, laatikollinen eläimiä, palapelejä yksi laatikko sekä lautapelejä ehkä 10.
Pienemmällä on laatikollinen muoviruokaa sekä sellainen keittiö, laatikollinen duploja, muumitalo, muumilaiva ja niihin hahmoja ja huonekaluja, zhu zhu petsejä ja rata, iso lelulaatikko täynnä aika isoja autoja. Lisäksi yksi laatikko yksittäisiä leluja. Pehmoja on ihan järkyttävä määrä!
Juu, pulassa ollaan tämän tavararöykkiön kanssa. Itse ostamme lapsille jotain huonekalua, dvd:tä, kirjaa tms. Isompi sai joululahjaksi esim.kännykän. Pitäisi oikeasti raivata iso osa leluista jonnekin keräykseen.
olenkin vinkannut, että jos leluja ostetaan niin kannattaa ostaa legoja. Niitä ei ole koskaan liikaa.
onkin paljon eroa, onko lapsia yksi vai enemmän. Kun ei voi ostaa vain yhdelle... Yleensä tosiaan yhden lapsen perheissä se lelujen määrä on suurempi ja se on toki ymmärrettävää. Miksi koet, että lapsen täytyy saada lelu joka viikko? Vaatiiko lapsi uutta lelua kauppareissulla vai osaako olla leluosastolla vain katselemassa? Jos olisin yksinhuoltaja, todennäköisesti ostaisin leluja lapsille enemmän. Mieheni ei nimittäin yhtään pidä siitä, että leluja ostetaan muuten kuin juhlapäivinä, tai kirpputorilta/huutonetistä jos tekee hyvän löydön. Olenkin itse yrittänyt käyttää nettikirpputoreja lelujen hankkimisessa myöskin. ap
minussa, oon himoshoppaaja ja täytän kai jotain omaa sisäistä tyhjyyden tunnetta jatkuvalla ostelulla.. Se tuo jotain ihme tyydytystä hetkeksi.
Nyt tiedostan jo, et alkuun "hyvittelin" biologisen isän puuttumista lapselleni materialla - lapseni isä lähti ollessani raskaana - vaikka se on tietysti väärä tapa.
Odotan nyt toista lastani nykyisen avomieheni kans, ja hän on sanonut suoraan,etten saa opettaa toista lasta samaan kuin ekaa.. Mamman prinsessa nyt 7v ja sillä on kyllä kaikki pelit ja vehkeet mitä toivoa saattaa, kaverit on kateellisia mutta äiti nyt ei kauhean ylpeä itsestään kuitenkaan ;( -2-
ja minsuta (ainakin siivotessa) tuntuu, että leluja on paljon, mutta tosiaan ole huomannut, että monissa perheissä leluja on vielä paljon enemmän.
En ostele leluja joka viikko. Lapsi saa niitä synttärilahjana ja jouluna, ei oikeastaan juuri koskaan muuten. Ja silti niitä on ihan riittämiin. Jouluna ja synttäreinä häntä muistavat vanhempine lisäksi kummit, isovanhemmat, tädit, sedät, kaverit... joten tavaraa kertyy.
Näiden juhlien ulkopuolella osta toki esim. piirustuspaperia, kirjoja, kyniä, jotain askartelutarvikkeita yms. mutta en siis mitään nalleja tai legoja tms.
Joskus ihan harvinaisena poikeuksena lapsi voi saada jostain lomareissulta jonkun muiston/lelun.
palkinnoksi kilttinä olosta tai urheudesta, ihan muuten vaan antamisen ilosta tai vaikka siksi, että lapsi innostuu jostakin ihan valtavasti. Tietysti syntäreille ja jouluksi myös.
Ostamme erikseen leluja ulkoöeikkeihin, vesileikkeihin, sänkyyn sopivia leluja, pöytätasoon sopivia...
Lapsilla on leluja ihan valtavasti. Osa on välillä hyllyssä koristeena, osa käytössä ja sitten taas vaihdetaan.
Arvostan ihmisiä, jotka miettivät ekologisuutta lelujen suhteen ja jotka pohtivat "lahjomisen" psykologiaa. Meillä ne ovat ennen kaikkea käyttötavaraa, joilla tuodaan lasten elämään mielekkyyttä. Jos vain löytyy toimiva lelu, hintakin jää kakkossijalle lapsen ilon rinnalla.
Ylimääräiset annan pois varsinkin sairaaloihin. En myy.
ostetaan leluja. Joulut ja synttärit toki. Aina kun siivotaan lelut perusteellisesti, niin katsotaan samalla rikkinäiset pois. Pari kertaa vuodessa tulee ehkä ostettua uusia leluja, silloinkin yleensä sitten on jotain annettu tai myyty pois (esim. dublot, kun tuli pieniä legoja tilalle).
Tuossa aiemmin tuli osteltua enemmän, mutta nyt kun "kaikki" on, niin tapauskohtaisesti mietin toiveita.
Eli taaperona tuli leikkikeittiö astioineen, myöhemmin nukke rattaineen ja vaatteineen, legoja ostelen liikaakin kun tykkään niistä itsekin, pelejä on kertynyt sopiva määrä... suurin ongelma on neuvotella ne lapsellisimmat lelut ja pelit ulos kämpästä.
Samoin hän on helposti saamut barbit ja nukkekodin sekä niitä legoja yms, mitä nyt mun lapsuudesta on jäljellä.
5-vuotiaan laitan miettimään jo itsekin: mihin uusi toive mahtuu, mitä lähtee alta pois ja jos viikko mietitään niin muuttuuko toive ja onko tämä toive nyt uusi zhuzhu-hamsteri (pakko saada ja päivääkään ei leikitä). Seuraavaksi lanseeraan viikkorahan...vähän varmaan hillitsee haluamista jos samalla jää karkit ja tussit saamatta :)
Uutta askartelutavaraa tuntuu nyt olevan ostoslistalla pari kertaa kuussa, ne on nyt in, ja kun paperit yms on kuluvaa tavaraa, niin täytyyhän niitä ostaa. Jotain tarra-arkkeja saatan kauppareissulla ostaa ihan sillä, että tiedän tytön ilahtuvan.
Jonkinlainen kylläisyyspiste on saavutettu: kämppäään ei mahdu enempää ja osa tavarasta on vuorottelussa. Ja luojan kiitos, meille ei sitä kamaa tuo mun lisäksi muut kuin veljen vaimoke. Hän onnistui ihan itse tuplaamaan meidän lapsen joululahjojen lukumäärän :(
Lisäksi tuo serkkulikan vanhoja tavaroita ja antaa meiltä kysymättä lapselle. Aarggghh. Viimeksi tuli elektroniikkapeli, serkku sanoi saaneensa uusia, _kyllä,_monikossa_. Kuinka monta sellaista lapsi voi tarvita?? Me ei oltaisi kyllä tarvittu ainottakaan, kun pelit on tabletilla.
Eli pidetään esillä niitä joita käytetään ja uuden tullessa vaihtarina lähtee jokin pois. Kavereihin verrattuna taitaa meilläkin olla aika vähän. Silti tyttö ei muista puoliakaan mitä hänellä on saati missä ne ovat.
Ostosreissuilla katsellaan leluosastoa, mutta en osta ex-temporee enää mitään, täytyy toivoa useammin ja muistaa toiveensa.
leluja. Joskus saavat jotain pientä juhlien välissä, lomamatkoilta aina.
Kirjoja, askartelutarvikkeita, ulkoleluja, pihaliikunta / urheilutavaraa yms. en laske leluiksi :) niitä ostelen, kun jotain kivaa tulee vastaan.
Lelujen määrä on meillä aika kohtuullinen, tai ainakin tilaa meillä on sen verran, ettei tavarapaljous hyökkää silmille. Ja osa leluista ja tavaroita on mökillä.
ja lapset (kaksi poikaa, 4 v ja 1,5 v) saavat valita yhden uuden osan Brion junarataan ja pari muuta, edullisempaa lelua. Lisäksi ostan nettikirppiksiltä leluja aina jos hyvä sattuu kohdalle. Jouluksi ja synttäriksi en osta koskaan leluja, koska lapset saavat niitä silloin kummeilta ja isovanhemmilta. Lapset ovat kotihoidossa ja leikkivät koko pitkän päivän koko ajan.
Minusta meillä ei silti ole liikaa leluja. On selkeät leikit; kotileikit keittiöineen ja tarvikkeineen, nukkeineen jne. Legoleikit, junarataleikit, pikkuautoleikit ja nukkekotileikit. Tavaramäärä ei ole minusta ollenkaan suuri.
Ja se tavaramäärä on aivan valtava, teinkin uudenvuoden lupauksen että petraan tässä... Eli siis ei saa enää leluja "muuten vain" jatkossa. Yksi lapsi meillä ja myönnön että on kyllä aika lellitty.