Lyhyt loma, anoppilaan. En jaksa.

Mies jopa ehdotti, että hän ottaisi pojan mukaan ja jättäisi minut kotiin itsenäisyyspäiväksi.

eli he lähtevät ja sinä jäät kotiin. eikös se ole tässä tilanteessa järkevintä niin saat rauhassa levätä.

halua kaikkia lomia aina viettää anoppilassa.



Oletteko menossa sinne joulunakin? Eikö joskus pitäisi viettää aikaa myös sinun vanhempien kanssa ja joskus myös ihan oman perheen kesken?



Näytä miehellesi tuo teksti, jonka tänne kirjoitit.

ja kerro tilanne. Sano, ettet halua lähteä ja haluat luoda perheeseen omat traditiot. Hänen pitää päästää irti lapsuuden perheestään. Voihan siellä välillä käydä, mutta ei kaikkia pyhiä tarvitse heidän kanssaan viettää.



Minunkin ex-anoppini oli tuollainen (hyysäsi tyttönsä perhettä). Nyt eron jälkeen olen ikionnellinen, kun ei tarvitse pitää yhteyksiä ollenkaan. Ota etäisyyttä anoppiisi ja kieltäydy lähtemästä sinne.



Voimia lapsen odotukseen ja pidä puolesi!

Niin, en musitanut mainita, että olen siis yrittänyt todella monta kertaa sanoa miehelle, että haluaisin tosi paljon että meillä olisi omiakin tapoja viettää juhlapyhiä. En jaksa siis sitä, että olemme aina ennemmin tai myöhemmin vapailla viettämässä aikaa anoppilassa, jossa emme saa edes kauheasti apua. Minusta olemme nyt oma kolmen ihmisen yksikkö, jonka pitäisi keksiä muitakin tapoja, omia juttuja. ap

Sinä voit jäädä kotiin ja mies voi mennä pojan kanssa

ja pakkaile rauhassa ja ennen kaikkea lepää.



Tosin kuulostaa siltä että olet yksinäinen ja masentunut. Onko miehesi miten mukana huolessa vavuva terveydestä? Jos ei ole, kysy neuvolassa voisitko saada tukea asiaan jostain ja puhu vaikka terkalle huolestasi. Se auttaa, voimia sinulle.

näytä tämä kirjoitus miehellesi ja muokkaa sitä hieman ja laita se menemään myös apelle ja anopille.



Joku raja sentään.. leluilla ei saa leikkiä, ettei serkuille tule paha mieli. Voi hyvä jösses!

niin eivät he silti halua viettää kaikkia lomiaan hänen kanssaan. Se on ihan normaalia.

Kaikki ehdottivat, että laita miehes ja lapses anoppilaan. Ovatko he sitten siellä joka loma kahdestaan ja sä yksin kotona? Mun mielestä ei ollenkaan hyvä idea. Mä käsitän myös senkin, että miehes haluaa nähdä vanhempias, mutta ei sentään joka loma. Pakotat sen ukkos ymmärtämään, että te ette nyt lähde sinne ja teette jotain muuta kolmistaan kotona. Maksimissaan joka toinen loma anoppilassa ja joka toinen kotona. Mieluummin useampi loma kotona kuin anoppilassa meinaa kun sulle tulee se toinen lapsi, niin sun on vielä kurjempaa hoitaa vieraassa huushollissa yksin kahta lasta.

Olemme jouluaaton minun vanhempieni luona ja sitten _kaikki_ välipäivät anoppilassa. Viime vuonna olimme joulun JA välipäivät anoppilassa. Minusta on luonnollista, että olemme tekemisissä vanhempieni kanssa koska HE AUTTAVAT ja ovat aina sanoneet miehelleni, että apua tulee heti kun tarvitsemme. Mutta ei ole kivaa, että omat vanhemmat ovat sitten vain työvoimaa. Jos anoppi auttaisi, niin enemmän häntä ja appea luonnollisesti näkisi. Olen pyytänyt heitä käymään monta kertaa, mutta kun ei - en siis edes hoitamaan vaan todellakin lastamme katsomaan.



Mutta tärkeintä, kuten edellä joku mainisti, minulle olisi se, että MEIDÄN pienellä perheellä olisi OMAT traditiot ja omia juttuja. En halua, että olen itsenäisyyspäivän yksin kotona! Tässä tilassa haluan olla lapseni kanssa ja tarvitsen mieheni tukea, en halua istua yksin kotona, minulla on perhe.

Ukko saa mennä y ksin, ja sinä jäät pojan kanssa kotiin. Helpompi sulle on niin, että ei tarvi pakata pojan vehkeitä matkaan. pyydät omat vanhempasi viettämään itsenäisyyspäivän sinun ja pojan kanssa teille ja mies menköön omille teilleen. Totut samalla siihen, että sinä ja poika+tuleva (toivottavasti suht. terve) poika olette perhe, ukkosi kuuluu toiseen perheeseen.



Ja jos poika menee miehen vanhempien luo, niin anna miehesi pakata, mustuta vain leluista, että ottaa niitäkin mukaansa.

Mies on nähnyt, miten koville tämä raskaus ottaa ja olen hänelle puhunut erittäin selväsanaisesti siitä, miten kurjaa äitinä on nähdä se, että siskon lapsia suositaan. Silti, tässäkin tilanteessa, on väkisin lähdettävä anoppilaan. Olen tosi yksinäinen tämän asian kanssa, vaikka olen saanut todella hyvää tukea neuvolasta. Mutta olen henkisesti niin heikoilla, etten pikkuinenkin asia voi heilauttaa tasapainoa (= alan itkeä ihan missä vaan). En ole puhunut ystävilleni enkä vanhemmilleni, tuntuu, etten ole siihen vielä valmis ja tietenkin toivon parasta. En jotenkin jaksa selittää asioita yhtään.



Mutta minuai itkettää myös ajatus siitä, että mies ja lapsi sitten viettäisivät lomat anoppilassa ja minä en. Tässä tilanteessa pitäisi varmaan saada levätä, eli ehkä miehen ja pojan matka olisi hyvä ajatus juuri nyt, mutta toisaalta on kauheaa ajatella, että tästä tulee tapa ja peheemme jakaantuu lomilla. Kyllä minulla pitää olla oikeus päättää ketä haluan nähdä ja milloin ilman, että perheeni häipyy kotoa.

Sinun ei missään tapauksessa kannata mennä mukaan, jos kerran ajatuskin kyläilystä itkettää. Älä myöskään tee mitään tuon vierailun eteen miehesi puolesta. Anna miehen itse pakata kamat, pestä pyykit ja hoitaa matkavalmistelut kokonaisuudessaan. Käytä tuo viikonloppu rentoutumiseen ja itsestäsi huolehtimiseen. Varaa vaikka aika kampaajalle tai matkusta vaikka Tallinnaan ottamaan edullisia hoitoja ja rentoutumaan. Pyydä ystävää mukaan, jos et halua yksin lähteä. Noin väsyneenä, miltä kuulostat viestisi perusteella, et pysty tekemään järkeviä päätöksiä perhe-elämäänne koskien. Rentoutuminen ja lomailu on siis nyt tärkein asia, johon sinun tulee panostaa.



Viikonlopun jälkeen voit sitten ottaa uudestaan miehen kanssa puheeksi perheenne omat perinteet. Oletko ehdottanut hänelle konkreettisesti, mitä ne teidän omat juttunne voisivat olla, vai oletko puhunut asiasta vain yleisellä tasolla? Ehkä mies ei osaa innostua asiasta ennen kuin se konkretisoituu käytännön tasolla? Sen sijaan, että olet ollut reaktiivisella kannalla (= reagoit miehen kehittelemiin vierailuhankkeisiin kielteisesti), ala toimia proaktiivisesti. Eli suunnittele aktiivisesti esim. joulunviettoanne jo ennen kuin mies ehtii ottaa puheeksi vierailun anoppilassa.



Tällaisissa jutuissa on turha hätiköidä. Anna tuon itsenäisyyspäivävierailun nyt mennä niin kuin mies on suunnitellut, ettei mahdollinen tuleva muutos tule hänelle liian yhtäkkisenä shokkina. Mitä aiemmin alat suunnitella jonkin juhlapyhän viettämistä teillä kotona, sitä paremmin hän ehtii siihen ajatuksissaan valmistautua.

Tässä tilanteessa pitäisi varmaan saada levätä, eli ehkä miehen ja pojan matka olisi hyvä ajatus juuri nyt, mutta toisaalta on kauheaa ajatella, että tästä tulee tapa ja peheemme jakaantuu lomilla. Kyllä minulla pitää olla oikeus päättää ketä haluan nähdä ja milloin ilman, että perheeni häipyy kotoa.

Se, että miehesi ja poikasi käyvät kerran kahdestaan anoppilassa, ei merkitse mitään perheen jakaantumista lomilla siitä eteenpäin. Yritä olla suurentelematta asioita! Haluat saada muutoksen aikaan pitkällä aikavälillä. Olette vierailleet anoppilassa liikaa ja sinulla on nyt tullut mitta täyteen. Maailma ei kuitenkaan lopu siihen, että vielä pari vierailua pääsee tapahtumaan ennen kuin saat muutoksen kunnolla vauhtiin. Jäitä hattuun nyt ja ala suunnitella joko jouluanne uusiksi, tai jos tuntuu että et nyt muuton / muiden juttujen vuoksi vielä sitä jaksa tai ehdi, niin sitten uutta vuotta, pääsiäistä tai mikä ikinä nyt tuntuukaan mahdolliselta toteuttaa.

Anopin epäreilu käytös on sitten asia erikseen. Ymmärrän hyvin, että olet pahoittanut siitä mielesi, mutta neuvoisin olemaan sotkematta sitä tuohon muuhun kuvioonne. Vaikka anoppisi olisi täysin tasapuolinen lastenlapsiaan kohtaan, sinulla olisi silti täysi oikeus haluta viettää enemmän juhlapyhiä ydinperheesi kesken omassa kodissanne. Älä siis käytä sitä perusteluna muuttaa perhenne käytäntöjä.



Neuvoisin myös, että yrittäisit opetella olemaan odottamatta anopilta tasapuolisuutta. Jos odotat jotain sellaista, mitä et saa, onnistut vain pahoittamaan oman mielesi. Ota anoppisi sellaisena kuin hän on, ja keskity huolehtimaan itse omasta jaksamisestasi. Miehesi apua siihen sinulla on mielestäni oikeus odottaa, ja jos tämä ei toteudu, keskity keskustelemaan asiasta miehen kanssa.



Jos seuraava lapsenne tarvitsee erityishuomiota, olisi hyvä että saisitte vastuunjakonne selville ja perheenne toimivaksi jo ennen hänen syntymäänsä. Anoppi on tässä kuviossa sivuseikka, johon ei kannata paljon huomiota tuhlata.



Tsemppiä sinulle!

juhlapäivä että perheillä olisi siihen omia tapoja. Ymmärrän joulun ja juhannuksen jne mutta itsenäisyyspäivä on yleensä vain ylimääräinen lepopäivä vaikka aihe onkin erittäin tärkeä tuolle juhlalle.



Olen aika varma että nuo teidän anoppilareissut vähenevät sen jälkeen kun toinen lapsi syntyy. Kahden lapsen tavaroitten pakkaaminen, lasten hoitaminen ja nukkuminen jne on paljon hankalampaa. Pistät miehen jatkossa pakkaamaan ja hoitamaan niin sen into hiipuu ihan luonnostaan.

mieshän ei näe vanhempiensa luo matkustamisessa mitään rasittavaa. Jos te lähdette kaikki koko porukalla anoppilaan, niin pakkaa vain omat tarvikkeet, sanot miehellesi, että olen niin huonossa kunnossa, että et pysty muuhun. Jos anoppilassa jotain puuttuu, niin miehes tietenkin hoitaa se. Ehkä laatisin listan mukaan otettavista tavaroista, niin edes puolet tavaroista tulee mukaan.

Jos miehes lähtee sinne lapsenne kanssa kahdestaan, niin et tee mitään sen eteen. Et pakkaa ekä käy kaupassa. Annat ihan yksin miehen selviytyä siitä, koska hän sinne haluaa lähteäkin eikä välitä yhtään sun mielipiteistä tai olostasi.

Kiitos teille, tosi fiksuja vastauksia! Olen tosiaan väsynyt ja pakaaminen ja sellainen muutaman päivän tsemppaaminen tuntuvat nyt ylivoimaisilta. Kotonakin olisi niin paljon tehtävää.



On totta, että yksi matka ei pitkällä aikavälillä merkitse mitään. Ehkä kaikille olisi helpottavaa, jos en lähtisi mukaan. Ongelma on vähän tässä se, että mies sopii anoppilaan menosta vanhempiensa kanssa aina ennen kuin puhuu minun kanssani (kuulin hänen sanovan puhelimeen, että "tottakai tullaan sitten välipäivinä, onkin tulossa tosi mukavasti lomaa"). Emme olleet puhuneet yhdessä sanaakaan joulusta vielä! Tämä on tosi loukkaavaa, olen myös ihan varma, että hän on etukäteen sopinut itsenäisyyspäivästä vanhempiensa kanssa. Ja siitä puhuminen on hankalaa, kun mies kieltää (uskon että valehtelee...). Eli minun pitää todellakin olla häntä edellä ja suunnitella lomat tosi hyvissä ajoin... Sitten kun voimia joskus taas on. Tavallaan suututtaa, että mies voi ajatella jättävänsä minut tässä kunnossa yksin, mutta ehkä ajatus oli hyvä = äidille lepoa.



Minusta oli todella viisaasti sanottu se, että anopin käytös pitää osata erottaa tästä kaikesta. Häntä ei voi muuttaa - vain minä voin muuttua. Paljon pohdittavaa. ap

Pienen pohdinnan jälkeen olen sitä mieltä, että mies voi mainiosti lähteä pojan kanssa, mutta nimenomaan niin, että hän pakkaa ja pesee ja huolehtii sekä siellä että täällä. Järkevää tämä on siksi, että mies ymmärtää, miten paljon työtä tuossa kaikessa on. Ja myös siksi, että hän saa kokeilla lomaa ilman minua lapsen ja isovanhempien kanssa. Ja erityisesti siksi, että minä olen näin hiton väsynyt ja surullinen, ja tarvitsen lepoa ja tilaa itkeä rauhassa. Levon jälkeen asiat voivat näyttäytyä selkeämmin. Huomaan omassa tekstissäni marttyyrimaisia piirteitä, uskon sen johtuvan tästä tilanteesta.

sinulle! Olet nyt kovilla joten ei mikään ihme että ajatuskin anoppilaan menosta tuntuu kauhealta.



Anna miehen mennä sinne pojan kanssa. Yksi kerta ei ole vielä tapa eikä pilaa teidän traditioitanne.



Saat levätä rauhassa, ehkä pakata ja ennenkaikkea et joudu kohtaamaan anoppia ja appea.

Muista kuitenkin että heillä ei ole aavistustakaan mitä olet juuri läpikäymässä. Jos he ovat yhtään fiksuja ihmisiä, kohtelisivat sinua paremmin tietäessään minkälaisen paineen alla olet nyt.