Harrastustoimintaan liittyvä kysymys erityislasten vanhemmille
Ohjaan liikuntaa lapsille ja ensimmäistä kertaa ryhmäni on todella haastava, ohjeiden kuunteleminen ja niiden mukaan toimiminen on monelle ylivoimaista. Pienestä ryhmäkoosta huolimatta olen lähinnä epätoivoinen tuon ryhmän kanssa, koska haastavia lapsia on useita eikä aikuiset riitä pitämään ryhmää hyvässä hallinnassa.
Kauden viimeisellä tunnilla yksi vanhempi kertoi lapsensa olevan ylivilkausdiagnoosi, mikä ei yllättänyt hänen kohdallaan, eikä olisi yllättävää muutaman muunkaan kohdalla. Perusteeksi siihen ettei hän ollut kertonut asiasta (en kysynyt perustelua häneltä) hän sanoi että kun emme olleet kyselleet, niin hyvin on varmaan mennyt. Ei ole tullut kyseltyä vanhemmilta asiaa kun olisi tehnyt mieli kysyä niin monelta samaa.
Mitä olette mieltä, olisiko ohjaajalla oikeus tietää lapsen erityisyydestä? Mietin että jos kirjallisesti kysyisi perheiltä kauden alussa yhteystietojen yhteydessä onko jotain mitä meidän olisi hyvä tietää lapsesta. Miten suhtautuisitte tähän kyselyyn? Muita ajatuksia tilanteeseemme? Ryhmäkoko voisi olla 18 ja 2 aikuista, nyt ryhmämme paljon pienempi, mutta silti mennään turvallisuuden ja mielekkyyden äärirajoilla.
Kommentit (3)
Kerroin kerran, kun haettiin temppukouluun ja ohjaaja ei halunnut enään ryhmään lastani, jos en itse avusta.
Lapseni ei ole edes hyper, mutta tarvitsee napakat käskyt, eikä liikaa lässytystä.
Jatkossa olen hiljaa asiasta.
Monet 3-4v. ottavat vastaan huonosti käskyjä ryhmässä olematta mitenkään erityisiä.
Oma lapseni on vajaa 5v. ja diagnoosia ei ole.
Naiset lässyttää liika ja puhuu liian monimutkasia lauseita.
Anna lyhyet ja napakat ohjeet ja lisää asiaan viittaava käden liike mukaan.
Jonoja ja siirtymisiä tiettyyn suntaan voi ohjata paljon käsillä.
noin pienillä ei ole diagnooseja vielä ja on todella vilkkaita lapsia joilla ei ole mitään häikkää kehityksessä. Jos samaan ryhmään osuu monta vilkasta/ylivilkasta lasta on selvää ettei siinä pärjää kovin pitkälle jos on ainoa ohjaaja. Kuvat, fyysinen ohjaaminen ja havainnollistaminen ovat hyviä keinoja kaikille lapsille joilla on virtaa. Myös se, että tekemisten väliin istutaan lattialle ja seurataan mitä seuraavaksi tehdään, rauhoittaa menoa.
Itse olen sanonut lastani ryhmään viedessä että ohjeet täytyy suunnata hänelle henkilökohtaisesti koska muuten hän ei tajua niiden koskevan itseään ja kaikki on sujunut hyvin. Kaikki vanhemmat eivät halua sanoa erityisohjeita lastensa käsittelyyn vaan uskovat että ohjaajat osaavat käsitellä myös vilkkaita lapsia siinä missä ujoja ja vetäytyviäkin.
Ja vielä, lapset ryhmässä ovat siis 3-4 vuotiaita. Harvalla siis varmaan vielä diagnoosia tuossa iässä, mutta jos on, niin eikö ole aika ilmeisestä "tapauksesta" kyse?