teille, jotka ette tee hyväntekeväisyyttä

Ei kolkuta omatunto. En luota näihin keräyksiin yms. Mielummin autan apua tarvitsevaa auttamalla dementoitunutta mummoani ja ukkiani. Menen mummon seuraksi siksi aikaa että ukki saa käydä rauhassa kahvilla/kaupassa/saunassa jne.

Siis oikeasti. Suomessa on niin hyvä toimeentulotuki yms, että täällä pärjää.

Ja, kun esille on tullut yhtä ja toista järjestöistä.

Omatunto ei kolkuta.

Autan mieluummin lähipiirissä olevaa työtöntä yh-äitiä, opiskelijatyttöä jne. ihan suoraan kuin annan jotain järjestöille.

Tai annan mä järjestöillekin, en koskaan myy mitään eteenpäin eli se tavara, vaate yms., joka ei mene kenellekään tutulle, menee Pelastusarmeijalle tai jollekin eläinyhdistykselle.

en lahjoittanut kuin satunnaisesti johonkin esim. Nälkäpäiväkeräykseen pieniä summia. Joihinkin keräyksiin en nähnyt järkeä osallistua, kun lukemani perusteella monet avunsaajat olivat paremmin toimeentulevia kuin mitä itse olimme. Ei mielestäni täyttänyt keräysten ajatusta, jos tiukemmalla oleva lahjoittaa paremmin toimeentulevalle.



Nykyisin annan jonkin verran toimeentuloon, mutta koska tuolloin tiukemmalla ollessani en kokenut olevani vielä avun tarpeessa, katson yhä vähän mihin lahjoitan rahaa, jotta se menisi oikeasti apua tarvitsevalle. Toisaalta esim. vaatteet saatan lahjoittaa kenelle vaan kenelle kelpaa, mutta kiitos tiukempien aikojeni, ei minulla vieläkään ole sellaisia vaatteita pahemmin, joista olisi paljon lahjoitettavaksi.

onko hyväntekeväisyys luterilaisittain ymmärrettävä valheellinen keino varmistaa oma taivaspaikka ja asettua samalla tarvitsevien lähimmäisten yläpuolelle vai mitä tahansa apua siellä missä se on hyödyksi?



Minä en harrasta sellaista hyväntekeväisyyttä, jossa rikkaat ja paremmin tietäväiset auttavat köyhiä luusereita. Mutta toimin eräiden vammojen ja sairastavien lasten vertaistuessa voimieni mukaan.

Ap tarkoitti sellaista hyväntekeväisyyttä, jossa jollain tavalla autetaan vähempiosaisia, apua tarvitsevia. En rajaisi sitä sen kauemmas kuin ehkä että omien sukulaisten auttamista en laskisi mukaan, kaikki muut (eläimet, ihmiset) kyllä.

Ei siis tarkoita sitä että on pakko antaa rahaa jonnekin vaan että jollain tavalla auttaa muita.

varaa edes omiin tarpeisiin kunnolla, niin ei tosiaan ole varaa autella rahallisesti muita. Ja näin yksinhuoltajana on aikakin melko kortilla, kun lapset harrastaa, niin ei jaksa tehdä mitään konkreettistakaan apua. Omatunto ei kolkuta, mutta olisi mukavaa, jos voisin rahallisesti auttaa...

no parin järjestön jäsenmaksun maksan, mutta se on aika pieni satsaus. Ehkä joskus eläkepäivinä kun on aikaa niin voisin innostuakin jonkin sortin vapaaehtoistyöstä.



Läheisiä (ystävät, sukulaiset) autan toki jos tarvetta on. Onneksi meillä verotuksessa huomioidaan tuokin näkökulma ja yhteiskunnan varoin autetaan heikompiosaisia. Mulla ei olis mitään verojen korottamista vastaan jos sillä saataisiin paremmin toimivat terveys- ja sosiaalipalvelut.



Itseasiassa näkisin, että näiden ongelmien hoituminen järjestöjen kautta voi olla pitkällä tähtäimellä myös huono juttu (koska yhteiskunnalta tarvitun avun tarve vähenee kun apua saa muualtakin). Ensisijaisesti siis minusta yhteiskunnan tehtävä.

Itseasiassa näkisin, että näiden ongelmien hoituminen järjestöjen kautta voi olla pitkällä tähtäimellä myös huono juttu (koska yhteiskunnalta tarvitun avun tarve vähenee kun apua saa muualtakin). Ensisijaisesti siis minusta yhteiskunnan tehtävä.

Tämä kommentti on just sitä, kun halutaan luistaa auttamasta...