Olenko outo ulkosuomalainen koska kaipaan Suomeen?
Ikävöin kotimaastani kieltä, koulujärjestelmää, luontoa,mutta ennenkaikkea ystäviä ja sukulaisia siis tukiverkkoja.Mieheni matkustaa työssään paljon ja olen usein lasten kanssa yksin kotona, maassa jonne en ole kunnolla integroitunut, en osaa kieltä hyvin enkä tunne systeemiä.Olen toki tutustunut paikallisiin ja muihin suomalaisiinkin mutta silti.Tuntuu ylivoimaiselle keskittyä integroitumiseen kun arjen pyöritykseen menee niin paljon energiaa.Ja masennusta vastaan taisteluun. Löytyykö kohtalotoverita? Auttaisikohan paluumuutto? Olisi ainakin "kotikenttäetu".
Kommentit (3)
ja osa tietysti sitten lopulta päätyykin takaisin Suomeen. Monella kuitenkin se on ohimenevää tuollainen kovin jatkuva ikävöinti. Jos Suomessa on ollut paljon tärkeitä ihmissuhteita niin sitten voi olla vaikeampaa pysyvä sopeutuminen uuteen paikkaan. Itse kun lähdin niin ei minulla siellä mitään tuttuja juuri ollut, joten ei ole ollut ikävä takaisin. Vanhempani on ainoat läheiset Suomessa, mutta he käyvät sitten säännöllisesti täällä Espanjassa kylässä.
ja huonot asiat unohtuu mielestä.
Ehkä olet masokisti.
Suomessa on kyllä aika negatiivinen ilmapiiri parasta aikaa. Kyllä 2000-2008 oli hyvä ilmapiiri mutta nyt on aikalailla pohjanoteraus menossa.
että muistat, millainen brezhneviläinen kehitysmaa tämä on. Siinä haihtuu turha nostalgia.