Olen nelikymppinen ja lintsaan töistä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Työelämää on takana runsaat 15 vuotta yliopistosta valmistumisen jälkeen ja kaikenlaista on työelämässä tullut nähtyä.



Olen tällä hetkellä hyvässä työpaikassa, arvostetussa asemassa ja saan tehdä mielenkiintoisia töitä pääasiassa kivojen, yhteistyökykyisten ihmisten kanssa. Mutta: nykyinen esimieheni on katastrofi; vailla minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja ja avoimen ärtynyt silloin harvoin, kun joutuu ottamaan kantaa muiden (=meidän alaistensa) asioihin, olipa sitten kysymys sparraamisesta työhön liittyvissä kysymyksissä taikka työsuhdeasioista, kuten palkkakeskusteluista. Mielellään korostaa olevansa johtavassa asemassa, mutta järjestelmällisesti vetäytyy kaikesta asemaan liittyvästä vastuusta.



Työni on itsenäistä ja esimiehen myötävaikutusta ei tarvita päivittäin. Silti olen kuluneen parin vuoden aikana huomannut, että tilanne on käynyt henkisesti tosi raskaaksi. Ja nyt sitten löydän itseni lintsaamasta. Olen kyllä sairastellut viime kuukausina, mutta tänään olisin ollut fyysisen voinnin puolesta työkykyinen. Ahdisti kuitenkin aamulla niin paljon, että päädyin ilmoittautumaan sairaaksi.



Nyt hävettää ja huolestuttaa. Miten tästä eteenpäin; onko joku seinä tullut vastaan? Olenko ajatumassa jonkinlaiseen loppuunpalamistilanteeseen? Olen ollut tasan tämän yhden päivän kotona, mutta tuntuu kuin olisin istunut tässä sohvalla pyjamassani jo kuukauden. Olo on jotenkin pysähtynyt ja lamaantunut.