Lue keskustelun säännöt.
Järkeä peruskoulun päättävien vanhemmille
18.01.2013 |
Toiseen keskusteluun viitaten: antaakaa lastenne itse päättää elämästään.
Antakaa lastenne tehdä itse "virheensä", sillä vuosi tai vaikka kolme aivan väärässä koulutuksessa ei ole mitenkään suuri menetys, jos se kuuluu lapsen suureen unelmaan. Aina voi vaihtaa - ja yhä useampi tahtomattaan joutuu - ammattia, alaa ja työpaikkaa.
Tiedättähän, että nykyään pääsee ammattikoulun tutkinnollakin yliopistoon ja ammattikorkeakouluun?
Tämä on asia, jota peruskouluissa ei yleensä kerrota kahdesta syystä: yritetään turvata riittävä oppilasmäärä = valtionosuudet oman kunnan lukiolle, ja opettajat ovat itse yleensä käyneet lukion ja siksi se on heille tutumpi.
Kommentit (20)
kovin vähän tätä reittiä on käytetty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakea toki voi, mutta sisään ei pääse. Ammattikoulupohjalta ei yksinkertaisesti pärjää yliopiston pääsykokeissa. Ammattikorkeakouluun voi toki mennä ja sen jälkeen pärjää jo yliopistopuolellakin, jopa paremmin kuin lukion kautta tuleett, mutta siinä vaan menee nelisen vuotta kauemmin kuin jos kävisi lukion ja pyrkisi sitten sisään.
Kylmä tosiasia on, että peruskoulujen opettajat ja jopa opot tietävät hämmästyttävän vähän siitä, mitä eruskoulun jälkeišssä maailmassa tapahtuu.
Se toki on totta, että useimmat nykyään lisäkouluttautuvat tai vaihtavat ammattia pari kertaa työikänsä aikana. En silti sanoisi, että kannattaa aloittaa ihan pölhöistä vaihtoehdoista. Aina jokainen väärä valinta tuo lisää vuosia siihen, ennen kuin saa itsenäistyä, pääsee taloudellisesti jaloilleen ja voi perustaa perheen.
En ole ylioppilas enkä käynyt päivääkään lukiota, mutta olen valmistunut maisteriksi.
Kuinka monta turhaa oppilasta lukioissa onkaan! Koskaan eivät tule yliopistoon pääsemään, vaan jatkavat sitten ammattikouluun. Mutta se asia ei oikeastaan kuulu minulle.
Joka tapauksessa huonolla ylioppilastodistuksella ei ole yhtään enempää merkitystä kuin ammattikoulun todistuksella, jos kuitenkin sisään mennään pääsykokeilla. Ammattkorkeakoulussa ja varsinkin jälkeen työllistymisessä ammattikoulupohja on usein enemmän etu.
Olen aivan tyytyväinen omiin ammattikoululaisiini. Erityisesti siihen, että nyt ovat vasta viime keväänä valmistuneina töissä ja aivan asiallisella palkalla. Ei mikään pölhö vaihtoehto minun mielestäni. Yksi on siinä samalla myös ylioppilas, mutta ei sillä tähän mennessä ole ollut mitään merkitystä.
mutta että myös amiksesta? levyseppähitsaajamiesmäänkö heilahtaa yliopsitoon?
saa riittävästi pisteitä päästäkseen opiskelemaan. Tarkoitus on mennä ammattikouluun heti peruskoulun jälkeen, joten se linjan vaihtaminen ei todellakaan tule olemaan helppoa puhumattakaan siitä, että suoritettuaan jonkun tutkinnon voisi opiskella toisen. Se ei enää onnistu kuin poikkeustapauksissa!
Tästä eteenpäin sen toisen ammatin joutuu kustantamaan itse!
Kyllä valistan lastani erinäisistä koulutus- ja ammatinvalinta-asioista
Kerron painavan mielipiteeni, jos lapsi mielii alalle, josta jo lapseni tuntien tiedän, ettei hänestä olisi siihen. Kerron myös aloista, joissa on huono palkka ja/tai vähän töitä.
Musta on vanhempien vastuulla valistaa ja kasvattaa lapsiaan. Eikä sitä aloiteta ysiluokan keväällä vaan sitä on tehty koko lapsuus.
Eniten mua huolettaa ne jotka valitsevat opintoalansa kavereiden mukaan, mennään samaan kun kaverit. Mun lapsen rinnakkaisluokalla oli tytöillä buumi lähteä ammattikouluun keittiöalalle. Se oli varmasti osalle oikea ratkaisu, mutta kyllä säälitti ne, jotka meni sinne sen takia että kaikki kaveritkin meni ja yllättävän moni vanhempi tämän hyväksyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä eteenpäin sen toisen ammatin joutuu kustantamaan itse!
Väärin arvattu, me emme äänestä sitä samaa puoluetta kuin sinä.
Totta on, että ammattikoulun käyneet eivät pääse yhtä hyvin yliopistoon kuin ylioppilaat, mutta miksi pitäisikään päästä? Tuskin he olisivat päässeet lukiostakaan. Heillä on kuitenkin ammatti, jonka avulla voi ansaita elantoaan toisin kuin pelkällä ylioppilastodistuksella.
Toisaalta, parhaat oppilaat ja pääsykokeissa hyvin menestyvät pääsevät joka tapauksessa, olipa pohjakoulutus mikä tahansa.
valmistua samalla ylioppilaaksi JA johonkin ammattiin.
Tämä on paras vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin tarkkaan selvittää, millaisessa oppilaitoksessa ja millä aikataululla sen suorittaa.
Parhaiten onnistuu neljässä vuodessa, kun on selvästi erikseen amis- ja lukiojaksot. Silloin ei tarvitse turhaan stressata eikä tule päällekkäisyyksiä, kun lukiojaksot tulevat amiksen yleisaineiden tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmistua samalla ylioppilaaksi JA johonkin ammattiin.
Tämä on paras vaihtoehto. Kannattaa kuitenkin tarkkaan selvittää, millaisessa oppilaitoksessa ja millä aikataululla sen suorittaa. Parhaiten onnistuu neljässä vuodessa, kun on selvästi erikseen amis- ja lukiojaksot. Silloin ei tarvitse turhaan stressata eikä tule päällekkäisyyksiä, kun lukiojaksot tulevat amiksen yleisaineiden tilalle.
ja kaksoistutkintohan ei ole sekä ammattikoulu että lukio vaan ainoastaan ammattikoulu ja ylioppilastutkinto.
Tästä eteenpäin sen toisen ammatin joutuu kustantamaan itse!
Väärin arvattu, me emme äänestä sitä samaa puoluetta kuin sinä. Totta on, että ammattikoulun käyneet eivät pääse yhtä hyvin yliopistoon kuin ylioppilaat, mutta miksi pitäisikään päästä? Tuskin he olisivat päässeet lukiostakaan. Heillä on kuitenkin ammatti, jonka avulla voi ansaita elantoaan toisin kuin pelkällä ylioppilastodistuksella. Toisaalta, parhaat oppilaat ja pääsykokeissa hyvin menestyvät pääsevät joka tapauksessa, olipa pohjakoulutus mikä tahansa.
Tästä eteenpäin sen toisen ammatin joutuu kustantamaan itse!
Väärin arvattu, me emme äänestä sitä samaa puoluetta kuin sinä. Totta on, että ammattikoulun käyneet eivät pääse yhtä hyvin yliopistoon kuin ylioppilaat, mutta miksi pitäisikään päästä? Tuskin he olisivat päässeet lukiostakaan. Heillä on kuitenkin ammatti, jonka avulla voi ansaita elantoaan toisin kuin pelkällä ylioppilastodistuksella. Toisaalta, parhaat oppilaat ja pääsykokeissa hyvin menestyvät pääsevät joka tapauksessa, olipa pohjakoulutus mikä tahansa.
Jos tänä keväänä päättää peruskoulun, saa runsaasti lisäpisteitä hakiessaan ammattikouluun. Mutta jos on jo hankkinut ammatin ja haluaa vaihtaa, ei pääsekään enää ammattikouluun edes aikuislinjalle kuin siinä tapauksessa, että se katsotaan työllistymisen takian ehdottoman tarpeelliseksi. Jos haluaa vaihtaa ammattia, se pitää tehdä maksullisten kurssien avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaihtoehto ei poistu, vaan tulee lisääntymään ja helpottumaan.
Eli ei kerralla tarvitse valita loppuelämän ammattia. Mutta samalla mihinkään ihan turhaan - alaan, joka ei kiinnosta ja jolta ei työllisty tai joka ei johda mihinkään - ei myöskään kannata tuhlata kolmea neljää vuotta. Ja jos kuvittelee joskus hakeutuvansa korkeakoouluun,lukio on viisaampi valinta kuin ammattikoulu - siitä huolimatta, etttä suurin osa lukiolaisistakaan ei yliopistoihin pääse.
koska työtä ei kuitenkaan tulevaisuudessa tule olemaan. siis opintorahalla nelikymppiseksi asti...
Ekana amikseen, sieltä ammattikorkeaan ja lopuksi kuorrutetaan kakku lääkiksen 10-vuotisilla opinnoilla.
Tulevaisuudessa väki myös jakaantuu kuten oli 1950-luvulla. Tyhmät ja käsistään näppärät amikseen, fiksut ja hyvät koulussa lukioon. Duunarit vs. akateemiset. Tämä johtaa sen ilmiön uudistumiseen, että akateemisuus nousee jälleen palkkapolitiikassa kunniaansa.
Historia on kiertokulkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin oli tapana mennä lukioon, kun ei tiennyt mihin haluaa. Olisi kai selvempää, jos olisi edelleen lukioon joku raja, että sinne menisi todella korkeampiin opintoihin päätyviä.
Kaksoistutkintoa, eli amis+ylioppilas-tutkintoa suorittaville on ainakin tietämässäni ammattikoulussa eri teoriatunnit kuin pelkkää perustutkintoa suorittaville. Niillä on lukion oppimäärän mukaisia, ylioppilaskirjoituksiin tähtääviä opintoja. Ihan pelkillä amisopinnoilla voi olla kohtuullisen työlästä selvitä edes pakollisista kirjoituksista.
valmistua samalla ylioppilaaksi JA johonkin ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuen valinnassa :) Meillä vanhemmat ei meitä pakottanut, että pitää hakea tänne tai tänne. Vaan antoivat meidän ihan itse päättää, mitä me elämältämme haluamme :) Tästä olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni!
Kerron painavan mielipiteeni, jos lapsi mielii alalle, josta jo lapseni tuntien tiedän, ettei hänestä olisi siihen. Kerron myös aloista, joissa on huono palkka ja/tai vähän töitä. Olen jo kertonut kannustavani häntä käymään lukion kahdessa vuodessa ja luetellut muutaman ammattikoululinjan, jolle hänen ei todellakaan kannata hakeutua.
Antakaa lastenne itse päättää. Antakaa heille mahdollisuus toteuttaa unelmiaan.
Amiksesta ei luultavasti mennä yliopistoon vaikka teoreettinen mahdollisuus onkin, mutta onko sillä niin väliä? Akateeminen ura ei kiinnosta kaikkia, eikä kaikilla ole siihen edellytyksiä, ja se pitäisi vanhempienkin hyväksyä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Ammattikoulu ei sulje pois mitään mahdollisuuksia. Ylioppilaaksi voi kirjoittaa aikuisenakin, jos sen kokee tarpeelliseksi tai mielekkääksi. Amiksen käynyt voi osallistua kirjoituksiin ihan kylmiltäänkin.
Sinä aikana ehtii kypsyä ja miettiä mitä oikeasti elämältä haluaa. Kolme vuotta sivistykseen ei ole mikään uhraus loppuelämän kannalta. Itse kävin lukion, sitten ammatttikoulun ja nyt toinen tutkinto AMK:ssa menossa. Ei tässä ikään kiire ole. Jos imnä nelikymppisenä kerkiän funtsimaan tulevaisuutta ei niillä 16 kesäisilläkään mikään kiire työelämään ole.
peruskoulun jälkeisestä elämästä.
Tiedän tällä hetkellä kaksi vanhempaa, jotka antavat lastensa lintsata ja kuittailevat poissaoloja iloiten. Kun opettaja soittaa ja kyselee perään, sanovat ihan huoletta, ettei se jaksa nyt panostaa kouluun, mutta kyllä se sitten peruskoulun jälkeen... Ihanko oikeasti lapsi, joka saa makoilla vuoden kotona ja käydä joskus pari kertaa kuussa iltapäivätunneilla, jonne raahautuu silmät ristissä mitään osaamatta ja kirjat hukassa, pystyy yllättäen tsemppaamaan ja saamaan elämänsä hallintaan ja toteuttamaan niitä unelmiaan?
Sinä aikana ehtii kypsyä ja miettiä mitä oikeasti elämältä haluaa. Kolme vuotta sivistykseen ei ole mikään uhraus loppuelämän kannalta. Itse kävin lukion, sitten ammatttikoulun ja nyt toinen tutkinto AMK:ssa menossa. Ei tässä ikään kiire ole. Jos imnä nelikymppisenä kerkiän funtsimaan tulevaisuutta ei niillä 16 kesäisilläkään mikään kiire työelämään ole.
Entä jos siitä lukion tarjoamasta yleissivistyksestä ei jää päähän yhtään mitään?
6
Hakea toki voi, mutta sisään ei pääse. Ammattikoulupohjalta ei yksinkertaisesti pärjää yliopiston pääsykokeissa. Ammattikorkeakouluun voi toki mennä ja sen jälkeen pärjää jo yliopistopuolellakin, jopa paremmin kuin lukion kautta tuleett, mutta siinä vaan menee nelisen vuotta kauemmin kuin jos kävisi lukion ja pyrkisi sitten sisään.
Kylmä tosiasia on, että peruskoulujen opettajat ja jopa opot tietävät hämmästyttävän vähän siitä, mitä eruskoulun jälkeišssä maailmassa tapahtuu.
Se toki on totta, että useimmat nykyään lisäkouluttautuvat tai vaihtavat ammattia pari kertaa työikänsä aikana. En silti sanoisi, että kannattaa aloittaa ihan pölhöistä vaihtoehdoista. Aina jokainen väärä valinta tuo lisää vuosia siihen, ennen kuin saa itsenäistyä, pääsee taloudellisesti jaloilleen ja voi perustaa perheen.