Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisella kasvatustyylillä olette saaneet uhmakkaat toisia muksivat nelivuotiaat aisoihin?
08.01.2013 |
Minulla on juuri 4v täyttänyt poika, joka saa herkästi uhmakohtauksia, jos jokin ei mene hänen mielensä mukaisesti. Kiukutellessaan hän saattaa usein karjua itkunsekaista raakkunaa ja huitoa tai muksia pikkusiskoaan tai minua. Kiellän aina ehdottomasti sellaiset ja käsken pyytää anteeksi ja joskus, jos on ollut paha muksaisu, joku mieleinen lelu menee jäähylle. Mutta kuitenkin yritän pitää päivän kulun pojan kohtauksista huolimatta positiivisena ja yritän paremminkin suunnata pojan huomiota toisaalle kuin kiinnittää kamalasti huomiota noihin lyömisiin. Vaikka siis aina kiellän tekemästä niin, mutta en paasaa asiasta montaa minuuttia tai karju vihaisena.
Mies taas reagoi paljon tiukemmin pojan raivonpuuskiin. Tänäänkin mies tuli kotiin seitsemältä. Poika on koko päivän ollut jotenkin huonolla tuulella. Hänelle tuli riitaa pikkusiskon kanssa siitä, kumpi saa istua tietyllä tuolilla ja kun sisko ei suostunut poistumaan, poika löi siskoa tyynyllä. Sisko rupesi itkemään ja mies räjähti pojalle. Hän tempaisi tämän kädestä toiseen huoneeseen ja karjui, että toisia ei saa lyödä. Silloin poika löi miestä ja mies kaatoi pojan mahalleen maahan, piti kättä tämän niskassa niin ettei poika päässyt ylös ja karjui, että tuo oli erittäin huonoa käytöstä ja toisia ei lyödä! Sitten parin minuutin kuluttua päästi pojan ylös. Muutenkin pojalla ja isällään on tuollaista tahtojen taistelua aika paljon. Mies hoiti pojan iltapuuhat ja kuulin, miten hän kylppärissä just ennen nukkumaanmenoa vielä uhosi pojalle "nyt suihkuun! Jos et tuu hyvällä niin sitten tuut pahalla."
Lasten mentyä nukkumaan juttelin miehen kanssa meidän erilaisista kasvatustavoista. Hänen mielestään olen aivan liian lössykkä tässä suhteessa ja pojalle pitäisi asettaa tiukat rajat ja pitää kovempaa kuria. Mitä mieltä olette, kumpi on oikeassa ja miten olette itse saaneet tällaisen ongelman ratkaistua? Poika tuskin on ainoa toisinaan (no, useamman kerran päivässä kuitenkin) raivoava nelivuotias.
Kommentit (5)
olemaan muksimatta vaikka selvästi olisi tehnyt mieli. "Kiva" kuulla, että jollain muullakin on samaa ongelmaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja saattavat tehdä juurikin noin kuten kerrot.
Mielestäni toisen tahallisesta muksimisesta pitäisi seurata jotakin selkeästi epämiellyttävää. Pakottaminen anteeksi pyytämiseen ei välttämättä riitä, koska näyttää että se on vain sana joka "oikeuttaa" väärinteon, eikä suinkaan merkitse että lapsi olisi oikeasti pahoillaan. Mielilelun jäähy saattaa olla nelivuotiaalle liian irrallinen rangaistus ja maistua vain aikuisen kiusanteolta.
Sikäli lapsen fyysinen hillitseminen on ihan järkevää - jos lapsi ei itse osaa rajoittaa muksimista, on se aikuisen tehtävä. Aikuinen ei saisi kuitenkaan olla väkivaltainen ja pelottava. Lapsi itse jäähypenkille olisi ehkä parempi ratkaisu.
Sitten tilanteen rauhoituttua lapsen kanssa pitäisi puhua siitä, mitä tapahtui, ja mitä muita toimintamahdollisuuksia ihmisellä on kuin lyöminen, kannustaa itsehillintään ja kehua kovasti aina kun se onnistuu.
Olin kauan kauhuissani mieheni rajuista otteista, räjähti välillä 5-vuotiaalle joka teki tyhmyyksiä ja juuri satutti muita. Mutta...ei niillä minun sanomisillani ja lempeillä sanoilla ollut mitään vaikutusta käytökseen. Päiväkodissa poika juoksi eräässä kielletyssä paikassa, kunnes tuli vastaan toinen samanlainen uhmaaja ja löivätkin päänsä yhteen törmäyksessä. Sitten tajusi, miksi sinne ei mennä juoksemaan, ei yhtään aiemmin!
Alue: Aihe vapaa
Koska meilläkin on tuollainen äkkipikainen ja temperamenttinen 4-vuotias. Pikkuveli on 1,5-vuotias. Miehen mielestä mun pitäisi antaa pojalle luunappeja tai tukistaa, läpsiä, että lapsi oppisi. Minä taas en siihen suostu. Joskus kyllä saatan ottaa vähän kovakouraisesti pois toisen kimpusta tai pidellä aloillaan sohvalla tai sängyllä. Meilläkin menee lelut jäähylle ja kielletään voimakkaasti ja käsketään pyytää anteeksi. Mun mielestä en kuitenkaan lepsuile ja puutun samallailla myös silloin kun pienempi tukistaa tai ottaa lelun isommalta. Eli reilu pitää olla.
Kannattaa pojalle kertoa ja kysyä, että olisiko kiva jos te muut löisitte poikaa aina kun alkaa harmittaa. Selitin myös että jos alkaa harmittamaan joku asia, niin sanoo siitä, eikä lyö. Aina kun näin menettelee, olen kehunut poikaa ja mielestäni tämä ainakin on auttanut(nyt kun miettii muutamaa päivää taaksepäin). Poika saattaa pihistä kiukussaan tai karjaista, mutta ei enää lyö. Tuon ikäisillä on kuitenkin vielä uhmaikä päällä ja lapsi opettelee itsehillintää.
Tietenkään se ei helpota asiaa, että mies kohtelee kovakouraisesti. Lapsikin alkaa helpommin olemaan uhkaavampi jos aikuinenkin on. Kannattaa opettaa myös tunteiden kertomista.