Useimmat tuntemani sinkkunaiset
yrittävät ihan liikaa! He yrittävät olla seksikkäitä, haluttavia, ymmärtää miehiä, olla täydellisiä, etc... mitä tahansa!
Oletteko huomanneet?
Onko tämä sinkkuuden seuraus vai kenties sen syy?
Kommentit (8)
Itse en ole huomannut samaa.
No oletkos huomannut joitakin muita piirteitä tai taipumuksia, jotka yhdistäisivät sinkkunaisia?
Miehiä olisi jonossa tulossa ihan ilman yrittämistäkin mutta kukaan ei kelpaa naisille. Vaatimukset ovat tosi korkealla.
Miehiä olisi jonossa tulossa ihan ilman yrittämistäkin mutta kukaan ei kelpaa naisille. Vaatimukset ovat tosi korkealla.
Olet varmaan mies?
Miehiä olisi jonossa tulossa ihan ilman yrittämistäkin mutta kukaan ei kelpaa naisille. Vaatimukset ovat tosi korkealla.
Olet varmaan mies?
Olen itse sinkku. Olen tapaillut muutamia miehiä, mutta ei vaan ole niin paljon kolahtanut, että omaksi ottaisin. Väkisin en lähde suhteeseen. Lapset olen jo tehnyt ja naimisissa ollut. Taso on korkealla, mutta miksi tyytyä vähempää?
En ole mies, en todellakaan.
Mut en voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että vaatimukset ovat tapissa ihan joka asiassa. Ei esimerkiksi huolita miestä joka on käynyt "vain" amiksen vaan pitää olla korkeakoulututkinto ja mieluiten kaksi ja toinen niistä pitää olla tohtorin tutkinto.
Vaatimuksia asetetaan luonteelle, ulkonäölle, painolle, kehon rakenteelle, tuloille, asumiselle, miehen kavereille ja sukutaustalle, harrastuksille ja siis ihan kaikelle. Joka vaatimuksen pitää täyttyä sataprosenttisesti tai noi mun lähipiirin sinkut eivät "koske mieheen viiden metrin kepilläkään".
Okei, ymmärrän tuonkin näkökulman että miksi tyytyä vähempään jos voi saada parhaan? Mut kun siinä on se voi, siis ehkä saattaa saada, mitään takeita ei ole!
Nyt varmaan alkaa palstajankutus siitä, että mun mieheni on kouluttamaton alkkisnarkkisluuseri ja mulla ei ole ollut mitään vaatimuksia. On ollut, tottakai, jokaisellahan niitä on niin miehillä kuin naisillakin, mutta kun suhde on hyvä ja rakkautta paljon, voi päätyä hyväksymään puolisossa asioita joihin joskus on suhtautunut kuolettavan jyrkästi. Uskon, että enemmistö parisuhteessa olevista toimiikin just noin ja pieni osa on sitten näitä vaateliaita sinkkuja joko miehiä tai naisia.
Ei se mua haittaa, mutta kunhan nyt vastasin kun asiaa kerran kysyttiin.
Itse tavallaan kunnioitan näitä kavereitani, koska heillä on pokkaa pitää päänsä eikä olla tuuliviirinä. Tietysti sitten pitäs olla pokkaa hyväksyä seurauksetkin ja sen perusteella, mitä kerroin ekassa viestissäni eli että miehiä kyllä olis vaikka kuinka, mutta eivät kelpaa, mun sinkkututtavat on seuraukset tavallaan hyväksyneetkin.
Naisten vaatimustaso nousee iän myötä. Ulkonäön merkitys on lähinnöä siinä, että sellaista nelikymppistä miestä katsellessa tulee punnituksi tämän elämäntavat. Muutoin tärkeintä on luonteenpiirteet. Nuorempanahan sitä ihastui vaikka millaiseen törppöön jos vain sattui olemaan kivannäköinen.
Itse en ole huomannut samaa.