Miksi taapero "vihaa" isäänsä
2,5 vuotias poikamme on isälleen aivan vastenmielinen. Joka ilta kun hän tulee kotiin töistä, poika juoksee hakkaamaan häntä ja huutamaan "isi mene pois". Isä ei kelpaa yhtään mihinkään, vaikka hän on ollut kohtuullisesti läsnä hänen kasvatuksessaan. Pelkään, että jonain päivänä miestäni ei kiinnosta enää tulla kotiin, kun vastaanotto on tuollainen.
Jos minä poistun talosta, poikakin muuttuu. Silloin hän leikkii ja oleskelee isänsä kanssa mielellään.
Mitä olemme tehneet väärin kasvatuksessa. En ole koskaan kannustanut tuohon käytökseen, päinvastoin. Onko poikani mustasukkainen? Miten ihmeessä asian voi korjata... kokemuksia?
Kommentit (19)
pojan ollut ikävä, eikä oikein osaa suhtautua, kun isä on välillä poissa ja välillä kotona ja kokee siitä jonkinlaista ristiriitaa?
Taapero on saanut viettää aikaa äidin kanssa, ja nyt isä tulee viemään äidin "pois" lapselta. Sinun pitäisi heti ottaa lapsi puhutteluun hänen sanoessaan pahasti isälle ja osoittaa, että noin ei omalle isälle sanota. Ehkä olet ollut liikaa lapsen kanssa, jospa olisi aika antaa enemmän vastuuta isälle? Voisiko isä jäädä puoleksi vuodeksi vaikka hoitovapaalle?
Isän pitäisi viettää aikaa kahdestaan lapsen kanssa.
Menee ohi. Kyse on vaan yhdestä vaiheesta joka kuuluu lasten kehitykseen. Joillakin se ilmenee vahvemmin kuin toisilla. Jos mies tuosta suuttuu tai kylmenee lapselleen, hän on kyllä tosi keskenkasvuinen ääliö!
"Oidipuskompleksi on Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan 3–6-vuotiaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe, jossa tämä tuntee vetoa toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Kaksivuotiaana lapsi jo havaitsee sukupuoliset erot mutta ei vielä välitä niistä. Kolmivuotias lapsi kuitenkin alkaa kiinnostua sukupuoliasioista ja havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Raivo, kateus ja mustasukkaisuus ovat tavallisia tunnereaktioita tässä vaiheessa. Lapsi olettaa menevänsä toista sukupuolta olevan vanhempansa kanssa naimisiin ja pyrkii vanhempien väliin. Hän yrittää voittaa toisen vanhempansa toivoen toisen katoavan.Lapsi saattaa ilmaista ajatuksensa hyvinkin suorasukaisesti. Vanhempien liian ankara suhtautuminen tähän kilpailuun ja toisaalta liiallinen periksi antaminen voivat häiritä kehitystä. Lapsen on myös nähtävä vanhempiensa hellyydenosoituksia, jotta hän myöhemmin tunnistaisi nämä ominaisuudet myös itsessään."
Oidipuskompleksi selittää osan varamasti. Mutta miksi hän suhtautuu samalla tavalla myös naispuoliseen lastenvahtiin, joka käy päivittän vahtimassa häntä pari tuntia sillä aikaa kun opiskelen tietokoneella? Ilmeisesti hänkin tuli varastamaan äidin. Ai niin, vauvakin saa osakseen huudot: "Mene pois, X, sinä pieni varas."
Ensimmäinen reaktioni on, että minun pitäisi olla enemmän taaperon kanssa, koska päivittäin pari tuntia menee opinnoissa, ja vauvakin kahmaisee jonkin verran aikaa. Toisaalta ymmärrän, että pojan on oltava enemmän isän kanssa. Mutta mitä, jos hän tästä lähtien tajuaa, että isän saapuminen kotiin tarkoittaa, että isi tulee äidin tilalle. Eikös se isän ja pojan laatuaika saa negatiivisen sivumaun, jolloin hän kiukustuu enemmän.
Eli siksi en ole varma, pitäisikö minun olla hänen kanssaan enemmän vai mieheni.
isäänsä ja se purkautuu noin. Ei pieni lapsi osaa selittää ja käsitellä tunteitaan, vaan ne nousevat pintaan kun se ikävöinnin kohde tulee kotiin. Sama reaktio kuin silloin, kun toinen vanhemmista tulee kotiin pitkältä työmatkalta. Silloin tuliaiset lentelevät pitkin seiniä ja kaikki on ihan pilalla. Se on lapsen ainoa tapa kertoa ikävästään ja pettymyksestään ja siitä pelosta että isä/äiti ei ehkä tulekaan takaisin. Kypsymättömällä lapsella ei ole kapasiteettia enempään.
Ihan hirveästi en alkaisi kiinnittämään huomiota tuohon isälle kiukutteluun. Lapsi on vasta syrjäytetty ainoan lapsen osastaan, hänellä on hirveä ikävä sitä entistä asemaansa ja hänellä on ihan oikeus näyttää ikävät tunteensa. Otatte ne vastaan kuin aikuiset, paijaatte ekstrapaljon ja koetatte ottaa lapsen kanssa joka ikinen päivä molemmat kahdenkeskistä aikaa.
Ja äiti on ihan tyhmä :)
Poika koki isin kilpailijana minun huomiostani, toisena lapsena tms. Ole huoleti.
"isä ei jonain päivänä tule enää kotiin, kun vastaanotto 2,5 -vuotiaan taholta on tuollainen"
2,5-vuotias ajaa isän pois perheestä ?
"Oidipuskompleksi on Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan 3–6-vuotiaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe, jossa tämä tuntee vetoa toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Kaksivuotiaana lapsi jo havaitsee sukupuoliset erot mutta ei vielä välitä niistä. Kolmivuotias lapsi kuitenkin alkaa kiinnostua sukupuoliasioista ja havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Raivo, kateus ja mustasukkaisuus ovat tavallisia tunnereaktioita tässä vaiheessa. Lapsi olettaa menevänsä toista sukupuolta olevan vanhempansa kanssa naimisiin ja pyrkii vanhempien väliin. Hän yrittää voittaa toisen vanhempansa toivoen toisen katoavan.Lapsi saattaa ilmaista ajatuksensa hyvinkin suorasukaisesti. Vanhempien liian ankara suhtautuminen tähän kilpailuun ja toisaalta liiallinen periksi antaminen voivat häiritä kehitystä. Lapsen on myös nähtävä vanhempiensa hellyydenosoituksia, jotta hän myöhemmin tunnistaisi nämä ominaisuudet myös itsessään."
oidipaalinen vaihe alkaa todellakin vasta kolmen ikävuoden paremmalla puolella.
Harvalle lapselle sensuuntaista oikeasti tulee.
"Oidipuskompleksi on Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan 3–6-vuotiaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe, jossa tämä tuntee vetoa toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Kaksivuotiaana lapsi jo havaitsee sukupuoliset erot mutta ei vielä välitä niistä. Kolmivuotias lapsi kuitenkin alkaa kiinnostua sukupuoliasioista ja havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Raivo, kateus ja mustasukkaisuus ovat tavallisia tunnereaktioita tässä vaiheessa. Lapsi olettaa menevänsä toista sukupuolta olevan vanhempansa kanssa naimisiin ja pyrkii vanhempien väliin. Hän yrittää voittaa toisen vanhempansa toivoen toisen katoavan.Lapsi saattaa ilmaista ajatuksensa hyvinkin suorasukaisesti. Vanhempien liian ankara suhtautuminen tähän kilpailuun ja toisaalta liiallinen periksi antaminen voivat häiritä kehitystä. Lapsen on myös nähtävä vanhempiensa hellyydenosoituksia, jotta hän myöhemmin tunnistaisi nämä ominaisuudet myös itsessään."
oidipaalinen vaihe alkaa todellakin vasta kolmen ikävuoden paremmalla puolella.
kuullut oidipaali- vaiheesta lapsen kehityksessä?
kuullut oidipaali- vaiheesta lapsen kehityksessä?
Puhumalla lapselle että me ollaan nyt täällä keskenään eikä isä taaskaan ehdi olla meidän kanssa kun sen pitää olla töissä.
Samalla tavalla lapsi kiukuttelee myös mummolle aina kun mennään siellä käymään. Tuskin on siis oidipuskompleksi kyseessä? Isälle kiukuttelu vielä menee, mutta hävettää välillä kun mummolaan mennessä ensimmäiseksi käsketään mummoa menemään pois ja parhaimmassa tapauksessa käydään vielä lyömässä päälle...
Ei sitä oikein tiedä miten siihen raivoon pitäisi suhtautua. Toki sanotaan aina tiukasti ettei niin saa tehdä, mutta pitäisikö rankaista kovemminkin? Olen vain itse ajatellut että on ohimenevää, enkä ole ottanut niin vakavasti, mutta kai siihenkin joku syy on miks juuri noille ihmisille kiukuttelee?
Lapsi ymmärtää, että äiti voikin lähteä pois luota eikä olekaan enää samanlainen maailmanvalloittaja kuin oppiessaan kävelemään. Lapsi takertuu siis helposti äitiin.
Varmaan tuo miehen kotiintulo merkitsee lapselle että äiti ei olekaan enäää kokonaan käytettävissä ja että on kilpailija huomiosta. Käyttäytyminen on siis ihan normaalia lapsilla ,jotka viettävät paljon aikaa äitinsä kanssa ja joille äiti on se tärkein hoitaja. Tuo vaihe menee kyllä ohitse.
poika välillä dissaa isäänsä, jos minä olen paikalla. Esimerkiksi isä ei kelpaa pyyhkimään, isä ei kelpaa antamaan juomista, isä ei kelpaa laittamaan DVD:tä jne. Mutta jos mä lähden pois, heillä menee hienosti.
suoraan asioita, kuten "en rakasta isiä" tms. Toistaiseksi mies on kestänyt ihan hyvin, ymmärtänyt lapsen kehitysvaiheeksi eikä ottanut itseensä. Jos sun mies oikeesti tohon reagoi vetäytymällä, niin voi pilata suhteen lapseen pahemminkin.