Onko kenenkään muun mies tällainen???

Poikia lellitään ja kannustetaan, tyttöjä arvostellaan ja kritisoidaan herkemmin. Näin oli aiemmilla sukupolvilla joskus tapana.

Täällä samanlainen mies, josta olen juuri eroamassa. 6v alistaminen, arvostelu, lopulta kiinni käyminen. Voin sanoa, ettei tuo piirre tule muuttumaan, ei millään. Jos meillä ei olisi lapsia, olisi lähtenyt aiemmin. Minusta on tullut vain haamu entisestä ja ahdistunut, hermostunut kun kroppani jännittää seuraavaa kohtausta! Onneksi olen tavannut miehen jolta saan voimaa lähteä, vaikka en ylpeä tästä olekaan.

Jos esim valittaa, että perunoiden keitinvettä on liikaa. Kaada vesi pois, lyö kattila äijän käteen ja käske näyttämään kuinka paljon sitä pitää hänen mielestä olla.

Kaikesta mistä nalkuttaa, annat sen sit tehdä itse. Jätät kylmän viileesti kaikki sellainen tekemättä. Jos siitä alkaa nalkuttaa, sanot vaan ettet osaa tehdä sitä oikein.



Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää. Näin minä tein ja jo loppui nalkutus. Heittäydyin tyhmäksi.

Olisko mahdollista, että miehen oma elämä on jotenkin pielessä ja peilaa pahaa oloaan sinuun?

johonkin muuhun: omaan itseensä, teidän suhteeseen tms.



Olin itse ennen tuollainen nalkuttaja omalle miehelleni. Kunnes parisuhde kriisiytyi ja asioita alettiin selvitellä. Se oli kehä, jossa kumpikin oli mukana. Minä hyökkäsin, mies vetäytyi. Tajusin sitten, että tuolla hyökkäämiselläni yritin vaan saada miehen reagoimaan ja antamaan minulle huomiota. Hän taas vetäytyi yhä kauemmas. Oli todella vapauttavaa tajuta asioiden laita ja vihdoin päästä eroon ikävästä nalkuttajan roolista.



Parisuhteen roolit voivat jumahtaa paikoilleen. Mutta niitä voi muuttaa. Sinun täytyy sanoa miehellesi, että et jaksa tätä asetelmaa enää. Laita kampoihin! Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Miehen pitää puolestaan miettiä mihin hän on oikeasti tyytymätön ja kertoa se sinulle.

Taustalla on syvä tyytymättömyys johonkin muuhun: omaan itseensä, teidän suhteeseen tms.

Olin itse ennen tuollainen nalkuttaja omalle miehelleni. Kunnes parisuhde kriisiytyi ja asioita alettiin selvitellä. Se oli kehä, jossa kumpikin oli mukana. Minä hyökkäsin, mies vetäytyi. Tajusin sitten, että tuolla hyökkäämiselläni yritin vaan saada miehen reagoimaan ja antamaan minulle huomiota. Hän taas vetäytyi yhä kauemmas. Oli todella vapauttavaa tajuta asioiden laita ja vihdoin päästä eroon ikävästä nalkuttajan roolista.

Parisuhteen roolit voivat jumahtaa paikoilleen. Mutta niitä voi muuttaa. Sinun täytyy sanoa miehellesi, että et jaksa tätä asetelmaa enää. Laita kampoihin! Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Miehen pitää puolestaan miettiä mihin hän on oikeasti tyytymätön ja kertoa se sinulle.

-12

Suostuisiko miehesi lähteä pariterapiaan purkamaan solmuja?

Jos roolinne parisuhteessa ei muutu, sinä poltat itsesi loppuun olemalla koko ajan varpaillasi miehen takia ja pienentämällä itsesi - jokaisen tulisi saada olla oma itsensä kotonaan.

johonkin muuhun: omaan itseensä, teidän suhteeseen tms.

Olin itse ennen tuollainen nalkuttaja omalle miehelleni. Kunnes parisuhde kriisiytyi ja asioita alettiin selvitellä. Se oli kehä, jossa kumpikin oli mukana. Minä hyökkäsin, mies vetäytyi. Tajusin sitten, että tuolla hyökkäämiselläni yritin vaan saada miehen reagoimaan ja antamaan minulle huomiota. Hän taas vetäytyi yhä kauemmas. Oli todella vapauttavaa tajuta asioiden laita ja vihdoin päästä eroon ikävästä nalkuttajan roolista.

Parisuhteen roolit voivat jumahtaa paikoilleen. Mutta niitä voi muuttaa. Sinun täytyy sanoa miehellesi, että et jaksa tätä asetelmaa enää. Laita kampoihin! Ei sun tarvitse tuollaista sietää. Miehen pitää puolestaan miettiä mihin hän on oikeasti tyytymätön ja kertoa se sinulle.

Haluatko pilata elämäsi miehen tuottamaan pelkotilan vuoksi? Voit sitten huomata yhtenä päivänä, että olet koittanut pelon vuoksi miellyttää miestäsi 45 vuotta, ja mitä olet saanut, paskaa niskaan! Koita nyt hyvä nainen antaa itsellesi arvoa ja lähteä suhteesta, antaa miehn pitää huusholli tip top kunnossa. Millasta teidän seksielämä on, pitääkö sinulla olla tietty ilme naamalla ja liikkua juurikin niinkuin miehesi sanoo? Sairasta!

Rennolta kuullostaa elämä....



Itselle miehenä naisen huomauttelu/nalkutus/jatkuva toiminnan korjailu saa jo tutustumisvaiheessa suuntaamaan kohti uusia tuulia. En voisi kuvitellakaan eläväni kodissa tai suhteessa jossa ei voisi olla rauhassa vaan aina pitäisi olla hovimestari-sisäkkö-siivooja-lastenhoitaja-alainen- tutka päällä.

Maailmassa on mukavia ihmisiä tekemässä mukavia asioita toisilleen.



Tuolla ominaisuudella näyttää olevan taipumus vain voimistua, eli tsemppiä tuleviin vuosiin ja kymmeniin...Todellisuuden- ja suhteellisuuden taju hämärtyy ja yhä pienempiin asioihin puututaan yhä voimakkaammin, ja suorittajalle käy myös näin. Jos joskus kuviosta pääsee irti, niin voi vain ihmetellä miten oikein suostui elämään niin.

Jos esim valittaa, että perunoiden keitinvettä on liikaa. Kaada vesi pois, lyö kattila äijän käteen ja käske näyttämään kuinka paljon sitä pitää hänen mielestä olla.

Kaikesta mistä nalkuttaa, annat sen sit tehdä itse. Jätät kylmän viileesti kaikki sellainen tekemättä. Jos siitä alkaa nalkuttaa, sanot vaan ettet osaa tehdä sitä oikein.

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää. Näin minä tein ja jo loppui nalkutus. Heittäydyin tyhmäksi.

Alkaaks sen etunimi P:llä? :-P Heivaa se ukko! Niin me exätkin ollaan tehty.

Meillä mies muuttuu masentuneena ja stressaantuneena tuollaiseksi. Jossain vaiheessa oli sitä ja jonkun aikaa kestin, mutta paheni vaan entisestään. Sitten kuukausien tappelut aiheesta. Ei aluksi meinannut millään myöntää mitään ja kaikkeen joku selitys. Lopulta alkoi miettimään omaa käytöstään, pyysi anteeksi ja muuttui. Ei kerralla mutta aika nopeasti.



Toisella kerralla kun tällainen alkoi puutuin siihen nopeammin eikä kestänyt kuin viikkoja, kunnes tuli pyytämään anteeksi, sitä että on ollut ihan kauhea.



Kolmannella kerralla oli jo ihan syytäkin alkaa sanomaan sotkuista yms. koska olin niin väsynyt, etten saanut mitään aikaiseksi. Otin itseäni niskasta kiinni, aloin laittamaan tiskit suoraan koneeseen ja tyhjentämään koneen heti, viikkaamaan pyykit heti yms. mitä oli jäänyt tekemättä. Sanoi myös älyttömistä asioista, mutta osa oli ihan syystä. Muuttuikin roolit niin päin, että minä jouduin alkaa nalkuttamaan, koska jouduin perässä siivoamaan miehen jälkiä. Alkuun oli sitä mieltä, että vika oli edelleen minussa, mutta tajushan se lopulta, kun siitäkin tapeltiin moneen otteeseen.



Tässä kolmannella kerralla alkoi jo korottamaan ääntään 1,5v lapselle, jos sattui jättämään jonkun lelun johonkin tai seisomaan väärässä paikassa tmv. Niistä ärähdin jo samantien ja siitä käytiinkin sellaiset tappelut, että. Uhkasin erolla, jos näen tuollaista enää kertaakaan tapahtuvan. (Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisen isän kanssa ja samaa en omille lapsilleni halua). Muutti taas tapojaan (sortui pidemmällä aikavälillä muutaman kerran huutamaan) ja loppui aikanaan. Ymmärsi vähän myöhemmin ja pyyteli anteeksi. Nyt lapsesta on tullut ihan isin lapsi, kun aiemmin ei halunnut erityisemmin olla isin kanssa.



Voi ne siitä muuttua, jos liittyy johonkin muuhun stressiin tai masennukseen. Miehellä ollut joka kerta sellaista noina kausina.



Lapsuuden kodista taas sen verran, että isä ei ikinä siitä muuttunut, vaikka äiti kerran laittoi eron vireille ja olivat asumuserossa. Palasivat yhteen ja sama paska jatkui. Mutta isä oli aina tuollainen, ei vain satunnaisesti stressin takia. 25v naimissa kunnes tajusi erota. Lapsien takia tuollaiseen suhteeseen ei kannata jäädä. Lastenki kannalta ero parempi.



Älä missään tapauksessa jää alistumaan siihen. Joko yrität saada itse keskusteltua asiasta tai sitten terapiaan. Jos ei tule muuttumaan niin ero.

Kiitos kaikista viesteistä, olen tosi otettu kun näin moni viitsi kirjottaa.

Haluaisin vastata jokaiselle mutta se nyt taitaa mennä mahdottomaksi joten kaikille yhteisesti tämä. Kyllä taidan laittaa harkintaan lähdön suhteesta,tätä on kestänyt jo ihan tarpeeksi kauan ja kun tosiaan meillä jo tullut pahempiakin ongelmia.

Onko teillä lapsia? Jollei ole, lähe vetämään niin että hippulat vinkuu.

Onko mitään pelkoa, että mies kävisi väkivaltaiseksi jos vain lataat päin naamaa miltä jäkätys tuntuu?

Onkohan kyseessä ex-mieheni, niin tutulta kuullostaa...

Niin ja siis kyse ei nyt ole mistään siivoamisesta pelkästään vaan ihan kaikesta,koko arjesta,en keksi mitään mistä mies ei olisi joskus valittanut.Ihan mikä vaan käy aiheeksi. Kaikki maan ja taivaan väliltä, koskaan ei ole hyvin.

Eihän se kenenkään arki aina ole ruusuilla tanssimista mutta käy ihan kateeks heitä joiden mies edes halaa ja sanoo jotain kivaa,en edes ymmärrä enää että sellasiakin suhteita on..en tunnista itteeni enää ollenkaan!

t.ap

miehen valituskohtauksia. Sitten kun tarpeeksi monta on kasassa, niin soitat miehelle koko setin.

Hänen käytöksensä ei ole rakkautta, vaan sinun nöyryyttämistäsi ja alistamistasi.



Suosittelen, että vaihdat miestä.

2: Olen onnellinen puolestas että on ex..

4: Kiitos ideasta mutta ukko ei ikinä suostuisi kuuntelemaan niitä,painuisi paikalta tai lentäisi nauhoitukset pellolle..

omasta mielestään ja minä huonosti / huolimattomasti, koska teen vain eri tavalla.



Ja kulkee minun perässä ja varmistelee asioita, kun ei kuulemma luota minuun ja tapoihini tehdä asioita kunnolla.



Ja juu, meillä kun mies tulee kotiin, niin ensimmäisenä alkaa tiskipöydän kiillotus tai muu siivoaminen - musta ois ihan jees, jos moikkais ja antaisi vaikka suukon ensin: "hei, miten sun päivä meni?"



Olen yrittänyt elää omaa arkeani ja olla provosoitumatta toisesta.