Olen laihtunut, mutta tyytymättömyys.

jos se on noin kamalaa niin palaa takas entiseen ruokavalioosi. jos se syöminen on kerran se sun elmän ainoa asia mikä tekee onnelliseksi.



vai oliskos nyt aika lähteä shoppailemaan pienempiä vatteita ja lähteä salille jossa saisit kroppaasi oikeanlaisia muotoja ja kesällä et voisi olla muuta kuin tyytyväinen kun pienissä vaatteissa näyttä hyvälle eikä tursua niistä ulos :)

Siihenkö, jos sulla on vielä (paljon) matkaa tavoitteeseesi?



Siihenkö, miltä näytät nyt?



Siihenkö kuinka kauan aikaa on mennyt saavuttaa tavoite?



Siihenkö, miten vähän elämäsi on oikeastaan tullut paremmaksi laihtumisen myötä?

onnea tuo.



t. Iloinen ja onnellinen pullero

Ei se hoikkuus onnea tuo.

t. Iloinen ja onnellinen pullero

ja näyttää rumalta. Ja on hankalampi löytää kivoja vaattteita.

Ihan sama se on rahan kanssa. Ei se raha itsessään tuo onnea, mutta rahattomuus kyllä kiristää pinnaa.

Bmi ennen 28, nyt 23. Näen peilistä ja vaatteista, että olen laihtunut. Olen päässyt irti sokerin himosta ja teen terveellisiä valintoja ilman "kuuria", tästä on tullut elämäntapa.



Muistan vain aiemmasta laihdutuksesta sen onnen tunteen, kun sain kehuja ja olo oli energisempi kaikin puolin. Nytkin fyysisesti jaksan paremmin, en ole nukkunut päiväunia (ennen nukuin monta kertaa viikossa), unen määrä ja laatu parempi, liikunta maistuu ja kunto kohoaa.



Mikä tässä sitten mättää? Minun ei tarvitse laihtua enää lisää. Liikuntaa aion jatkaa vain, koska nautin siitä. En aio asettaa sille tavoitteita.



En ymmärrä itseäni.



en siis ole ap.

oletko laihduttanut lihaksesi pois ja jäljelle jäänyt ns. laiha läski? Mene kuntosalille :)

ennen / jälkeen -kuvat bikineissä, niin me kehumme sinun muutoksesi taivaisiin!

Marraskuun 7. päivä viime vuonna saavutin tavoitteeni, ja painoin tavoittelemani 53 kg. Aloittanut olin puolitoista vuotta aiemmin 74 kg painosta.



Olen tosi pettynyt tähän juttuun, koska painonpudotustavoitteen saavuttaminen ei oikeastaan ole tuonut mitään hyvää elämääni verrattuna isomman painon aikaan. En edes näytä mitenkään hyvältä, mikä ei sinänsä ole yllätys että en minä ennen lihomistanikaan hoikkana kaunotar ollut. Olo ei ole sen energisempi, jaksaminen ei parempi. Ei niin mitään iloa, paitsi abstrakti ajatus siitä että ehkä tulevaisuudessa vältän jotain sairauksia, jotka olisi hyvin voineet olla tulematta vaikka olisin ylipainoinenkin (äitini on 67, erittäin ylipainoinen eikä ole ikinä sairastanut mitään flunssaa kummempaa).

kannattaako se sit laihduttaa? Onko laihtumisen edut liioiteltuja mediassa?

kannattaako se sit laihduttaa? Onko laihtumisen edut liioiteltuja mediassa?

Ehkä se on tärkeämpää ulospäinsuuntautuneemmille ihmisille, joille on merkitystä sille, mitä ihmiset ehkä heistä ajattelee. Itse elän aika erakkomaista elämää, en etsi miesseuraa jne joten mulle ei ehkä hieman paremmalla ulkonäöllä ole riittävää palkitsevaa vaikutusta. Kun tosiaan en toki kaunottareksi muuttunut laihtumalla edes kun en sitä ole koskaan ollut ;-)

Mediassa hassua kyllä esiintyy aina kauniita laihduttajia, joista tulee aivan upeita ilmestyksiä kun laihtuvat, eikä ikinä tämmöisiä, joista tulee rumia laihoja ruman pyöreän sijaan kun laihtuvat. Ja luulen että myös ne vaikutukset hyvinvointiin on usein liioiteltuja, paitsi toki jos se ylipaino on sairaalloista laatua ollut niin varmaan siitä pääseminen oikeasti helpottaa. Mutta tuommoisen lievän ylipainon kuin mulla pudottaminen ei välttämättä vaikuta jaksamiseen ja vointiin mitään.

Olen laihtunut -16kg.

Se näkyy ja tuntuu kyllä vaatteissa.

Silti koen tyytymättömyyttä.

Järki sanoo, että hyvä juttu ja matka jatkuu kohti hoikempaa minää, mutta.

Niin siihen se sitten tyssääkin.

Olen mielessäni ajatellut montako voipakettia tuo tarkoittaa jne.

Ja ei vaan tunnu menevän ihan jakeluun.

Onko ainoa keino kerätä näkyvästi jotenkin tuo määrä? Täyttää tyhjiä kahvipaketteja soralla ja pinota pöydälle.

Jos olet kärsinyt samasta niin mikä oli sinun ratkaisusi?

hei!

Lievä ylipaino on aina ollut osa elämääni.

Avioeron jälkeen n. 10v sitten laihdutin kiloja pois liikkumalla ja syömällä oikein. Silti eräänä pvänä tajusin, etten ollut onnellinen. Joten lopetin laihduttamisen ja rupesin hoitamaan tunnepuoltani,tutustuin itseeni:kuka olen, miksi, mitä haluan ym. Olin pitkään tyytyväinen itseeni, painooni, löysin uuden parisuhteenkin.

Parisuhde kukoistaa edelleen.Toki töitä saa tehdä, että puheyhteys säilyy(ei kiukutella turhasta) ja rakkaus.Painoni nousee näköjään aina joulun korvilla;mutta sittenesim. osittain nutraan tai kirjaan kalorit ja liikun enemmän. Kyse on n. 10 kilon ylipainosta. Elämässäni on tärkeämpiäkin asioita kuin paino. Terveet elämäntavat voi omata, vaikka olisikin pyöreä.Ja iloinen elämänasenne vaikuttaa paitsi elämänlaatuun, myös elinikäennusteeseen, luin jostain. Huonoille geeneillehän kukaan ei silti voi mitään.

Onneksi olkoon;olet laihtunut jo paljon. Pitäisin itse hetken tuumaustaukoa, jos laihduttaminen ei tunnu hyvältä. Miksi pitäisi laihtua? Paljonko sinulla on ylipainoa?

Runsas ylipaino voi olla toki terveysriski, kokonaisuus vaikuttaa silti(paljonko liikkuu, tupakointi,alkon käyttö,vihannesten syönti ym.)

Olen huomannut, että minä tykkään hyvästä ruoasta ja herkuista, joten senkin uhalla, että sattuisin kuolemaan siitä syystä nuorempana;elän ja nautin nyt. Omapahan on asiani.

Kannattaa unohtaa odottamisen illuusio-sitkun elämä. Kaikki on tässä ja nyt.

Tsemppiä!

kuuluisat ja hilpeät pyöreät viihdetaiteilijat kuolevat nuorena, ja ne naama rutussa menevät laiheliinirokkistarat elävät pitkän onnellisen elämän.



Eiku...

niinkuin ei varakaskaan

taas se tuli todistettua

ugh, palsta on puhunut



parempi olla köyhä läski

eli hoikempi ei voi olla onnellinen niinkuin ei varakaskaan

taas se tuli todistettua

ugh, palsta on puhunut

parempi olla köyhä läski

Niinkuin ei rahakaan. Missään vaiheessa ei varsinkaan sanottu, ettei hoikempi voi olla onnellinen.

niinkuin ei varakaskaan

taas se tuli todistettua

ugh, palsta on puhunut

parempi olla köyhä läski

minä olen se joka kirjoitin pettymyksestäni laihtumisen vaikutuiksiin. Mutta minäkään en ole todellakaan sitä mieltä, että hoikka ei voi olla onnellinen, totta kai voi. Mutta luulen että moni voi olla ihan onnellinen myös ylipainoisena ainakin jos ylipainoa ei ole niin paljon että se haittaa jo elämistä. Itse petyin laihuuteen koska oli vähän liian kovat odotukset sitä kohtaan, mutta ei siinä itsessään mitään vikaa ole.

minä olen katsonut noita laihdutus- ja kuntoilublogeja, ja niissä minua pulleammat laihduttajat poseeraavat edestä ja takaa... minä pukeudun edelleen säkkiin, vaikka olen timmimpi.