Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Punastuminen on alkanut häiritä jo työelämää :( apua!

Vierailija
26.01.2013 |

Mulla oli ennen ihan hirveä esiintymiskammo. Siis tarkoitan esimerkiksi kouluesitelmiä. Kädet tärisivät, kainalot ja selkä hikosivat, puhe takelteli ja naama tottakai helotti hehkuvan punaisena.



Pääsin tästä eroon korkeakoulussa, ja jotkin opettajat jopa kehuivat kuinka hyvä ja luonteva esiintyjä olen. Nyt esiin on kuitenkin noussut uusi ongelma; esitelmien ja puheiden pito englanniksi on yhtä helvettiä! Jouduin siis eilen pitämään lyhyen esitelmän yleisön edessä ja KAIKKI vanhat oireeni tulivat takaisin. En jännittänyt paljoakaan etukäteen, mutta heti ensimmäisen sanan sanottua tunsin kuinka hiki ja punotus lähestyivät. Takeltelin osuuteni loppuun, mutta fiilis oli ihan kamala. En ole hyvä ääntämään, ja ainakin luulin näkeväni kuinka muutama yleisöstä hymähteli esitykselleni :(



Ja punastumiseni ei siis tosiaankaan ole mitään söpöä punotusta poskilla; se on sitä, että koko naamani, kaulani, rintakehäni sekä käsivarteni muuttuvat tulipunaisiksi.



Näitä englanniksi esiintymisiä tulee olemaan lähiaikoina tiedossa TODELLA PALJON, ja mua ahdistaa ihan hirveästi. Neuvoja / kohtalotovereita?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ollut yhtä paha aina. Aluksi toimin itsekin tehtävissä joissa piti esiintyä. Tilanne ei parantunut eikä helpottunut yhtään. Nykyisin olen tuotekehityksessä enkä suostu enää kouluttamaan tai esittelemään asioita isolle joukolle.



Propralia käytin, se helpottaa hieman. Kannattaa kokeilla. Sitä voi hakea vaikka työterveyslääkäriltä esiintymisjännitykseen.

Vierailija
2/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

itsekin olen testannut joskus Propralia (en huomannut mitään vaikutusta) sekä Cipralexia joka auttoi kaikkeen muuhun paitsi punastumiseen, joka siis on se kamalin ongelma.



Kaikkein hulluinta on se, etten oikeasti edes jännitä esiintymisestä ja olen luonteeltani sosiaalinen hölösuu. Mistä ihmeestä tää punastuminen oikeen kumpuaa? :(



- ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovin tutulta kuullostaa.



Olen ajatellut sen liittyvän jotenkin ruusufinniini.



En usko, että punastuminen ketään paljon häiritsee, pikemminkin luulisin muiden tuntevan sympatiaa.



En osaa muuta neuvoa kuin, että ota päivä kerrallaan äläkä turhaan tuota murehdi.

Vierailija
4/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän sinua. Olin itse vuosia koulukiusattu voimakkaan punastumiseni takia. Iän myötä vaiva on hellittänyt mutta edelleen tulee tilanteita, esim. juuri töissä, jolloin punoitus iskee vahvana rintakehää myöten.



En ole itse kokeillut lääkkeitä mutta beetasalpaajista jotkut ovat kai saaneet apua. Muistaisin lukeneeni jostain, että hypnoosihoitoakin on käytetty tähän vaivaan.



Minulla ainakin joskus auttaa, kun yritän saada itseni punastumaan jo ennakkoon, esim. kotona edellisenä iltana. Ajattelen intensiivisesti kaikkea mahdollista, mikä voi mennä pieleen ja miten nolaan itseni totaalisesti. Hehkun niitä nolouksia yksin kotona kenenkään näkemättä :) Sitten itse tilanteessa se tuttu kuumotuksen tunne ei enää tulekaan tai ei ainakaan niin voimakkaana.



Vaatetusta voi miettiä muutoinkin kuin että mikä näyttää hyvältä päällä. Ei isoja kaula-aukkoja. Kannattaa laittaa jotain tummaa, siinä eivät hikiläikät erotu. Pohdin joskus, miksi niin monet stand up -koomikot pukeutuvat mustiin, vaikka taustakin saattaa olla musta. Katselin kerran TV:stä yhden tunnin shown, jonka päätteeksi ko. esiintyjä kiskaisi mustan paidan päältänsä ja se oli litimärkä! Vaikka show olikin ollut myös fyysinen, uskon, että esiintymisjännityksellä oli oma osuutensa värivalintaan.

Vierailija
5/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohtui sanoa, että anna itsellesi lupa punastua. Minulla se on toiminut. Kokeile löytää joku mantra, jota toistat itsellesi. Esim. "minä olen hyvä tässä, tiedän mitä teen, äännän ihan tarpeeksi hyvin englantia, minulla ei ole mitään hätää, jos punastun niin so what? nostan pääni pystyyn enkä häpeile mitään!"



Jos se ikävä kuumotuksen tunne alkaa, niin en käännä päätäni pois tai alaspäin kätkeäkseni punoitustani vaan päin vastoin, annan sen näkyä reilusti enkä anna sen ottaa minusta yliotetta. Siten se menee nopeammin ohitse. Kun ei itse kiinnitä siihen huomiota niin eivät muutkaan. Ja jos huomaavat, niin mitä sitten? Punastuminen kertoo, että olet herkkä, hieno ja tunteva ihminen! :)



Tsemppiä!

Vierailija
6/9 |
26.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko pakko raiskata itseään, ei se ole sen arvoista..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen esitelmä jonka pidin tällä viikolla tuntuikin menevän jo paljon paremmin! Punastumista oli toki hieman, mutta ei se nyt hetkessä häviäkään. Mietin tosiaan vaatteetkin (tumma löysähkö paita ja kaulahuivi) niin että ainostaan naamasta näkyi :D

Ensi viikolla on taas kaksi esitystä tiedossa, eiköhän tää tästä ajanmyötä helpotu. Olin vaan niin "shokissa" ton ekan esityksen jälkeen kun se tuntu vaan niin kamalalta, mutta kai siinä oli ne alkupaineet niin kovat.

onko pakko raiskata itseään, ei se ole sen arvoista..

Noh, tuskin tästä pääsee ikinä yli jos vaan työntää ongelmaa sivuun koko loppuelämän :)

- ap

Vierailija
8/9 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

minullakin etenkin nuo englanninkieliset esitykset tökkii ja vaikutan todella hermostuneelta. Saatan jälkeenpäin hävetä todella pitkään noita esiintymisiä.



Olen 25-vuotias korkeakouluopiskelija ja punastelu minulle on tullut outoina ehkä vuoden kestävinä kausina. Olen aikuisiällä 2 kertaa kärsinyt tuon kauden, jolloin punastun jopa vain toiselle ihmiselle puhumisesta :( No ei auta kun totutella asiaan, jotenkin mysteerisesti tuo punastelu sitten katoaa jonkun ajan kuluttua ja ei palaa vuosiin.



Olen yrittänyt aina vain ajatella, että ei voi mitään ja yrittänyt sietää punastelua. Lohdutan myös itseäni, että en naura tai ilku jos joku toinen punastelee / takeltelee esityksessään. Kaverini myös tietävät, että en punastele nolostuessani, vaan se on osa minua välillä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
02.02.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin jos Propral ei sinulla auta, niin olet selkeästi käyttänyt sitä liian vähän! Itse otan 80 "yksikköä" sitä, joten aika paljon. Se vie multa esiintymiseen liittyvän KAUHUN.



Punastumiseen laitan paljon Joe Blascoa, se peittää jopa siniset syntymämerkit. Ja ennenkuin joku sanoo ettei se mitään peitä, niin se auttaakin psykologisesti. Kun tiedät että sinulla on ne maalit naamassa ja "lupa" punastua, niin et punastukaan :) Pelko punastumisesta aiheuttaa punastumisen.



Pidän myös hiuksia poskien päällä "Jennifen Aniston"-tyylisesti ja pooloa peittämään kaulan punastumisen.



Meikäläinen on kyllä oikein asiantuntija tässä :D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme viisi