oih ja voih, kyllä on elämä kamalaa
Voi hyvät immeiset kun elämä onkin kauheaa. TUrussakin, miettikää, on ollut lapsia hiihtoladulla kompuroimassa, eikä aikuiset ole saaneet HIIHTÄÄ kunnolla. JA jotkut koulut ne vasta kamalia onkin. Vievät lapset pois koulun alueelta harrastamaan jotain joka voisi olla jostakusta muusta kuin minusta mukavaa. Pitäisi tehdä jotain, mikä on kaikista 7-16 vuotiaista mukavaa, vaikkapa ynnälaskuja jumppasalissa. Kyllä on elämä kauhiaa.
Kommentit (9)
Lapset tallovat hiihtolatuja pilalle? Eihän niitä kyllä saa polkea... Latujen ylläpitäminen ei ole ilmaista. Lisäksi niiden rikkominen voi olla jopa vaarallista hiihtäjille.
Mitä teidän koulunne ovat tehneet? Millaisiin harrastuksiin siellä velvoitetaan? Vaatiiko se rahaa, jota kaikilla ei ole?
Lapset tallovat hiihtolatuja pilalle? Eihän niitä kyllä saa polkea... Latujen ylläpitäminen ei ole ilmaista. Lisäksi niiden rikkominen voi olla jopa vaarallista hiihtäjille.
Mitä teidän koulunne ovat tehneet? Millaisiin harrastuksiin siellä velvoitetaan? Vaatiiko se rahaa, jota kaikilla ei ole?
Turun tapauksessa lapset olivat oikeasti harjoittelemassa sitä hiihtämistä siellä laduilla, ei kävelemässä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288532653843.html?pos=ok-nln
Nyt kun näin uutisen, ymmärrän avauksen paremmin. Olisi ihan kiva kun olisi jokin viittaus mukana, kun herätellään keskustelua.
Aina on aikuisia, joiden mielestä maailmassa ei saa olla lapsia. Ainakaan samaan aikaan, kun he ovat uimassa, kaupassa tai kirkossa.
lapset voisivat ikinä oppia hiihtämään, jos eivät pääse sitä harjoittelemaan. Noilla laduilla vetää sellaisia verenmaku suussa idioottihiihtäjiä (aikuisia miehiä yleensä), että parin tunnin tauko ladulta tekee ainoastaan hyvää elimistölle ja hermoille.
mä erehdyin viime talvena kaupungin hiihtoladulle ja hiihdin kokemattomana ja huonokuntoisena hitaasti. Takaa tuli näitä superohjuksia hiki ja melkein veri lentäen ja painelivat tuhatta ja sataa ohi. Lopulta yksi mies karjui jo kaukaa, että LATUA, POIS ALTA SIELTÄ HITUROIMASTA!! Mä kompuroin äkkiä sivuun ja annoin tietä. Tämä herrasmies vielä kiroili mut ohittaessaan. Mä pakkasin sukset takaisin varastoon ja päätin jatkaa lenkkeilyä sitten kun lumet lähtevät....
mutta ollaan mieleltämme ahtaita. Ahdistavaa !
Miten ihmeessä ne oppii niitä mäkiä nousemaan ja laskemaan jos pääsevät hiihtämään vain tasaiselle kilometrin lenkille?
Täällä meilläpäin tuntemattomat aikuiset ladulla tsempaavat ja kannustavat kun lapseni kanssa sitkeästi kammetaan mäkeä ylös haarakäyntiä.
Sain päivän naurut. Jotenkin niin koomista.
Jos ihminen kärsii tuskaa ja kirkuu siitä, että hänen suosikkikarkkipussinsa väritystä on muutettu, sen voi tulkita niinkin, että hänellä on isot asiat sittenkin aika hyvin, kun pakollinen kiukuttelun tarve etsii näin mitättömiä purkautumisen kanavia. Oho, tulipa pitkä virke.