Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä (lahja-asiaa)?
24.11.2012 |
Olen ostanut kummitytölle (miehen siskon tyttö) vuosikausia lahjan jouluksi ja synttäreiksi. Usein äidiltä on tullut narisevia kommentteja vääränlaisesta lahjasta. Tyttö itse on kerran lähettänyt kiitostekstarin. Siis yhden kerran. Äiti on joskus kiittänyt lahjasta mutta ei aina. Kummityttö on nyt 16 v. Joko voin lopettaa tämän pakkolahjomisen? Todennäköisesti johtaa siihen, että huonot välit perheiden välillä huononevat entisestään mutta oikeasti EN haluaisi enää ostaa yhtään lahjaa.
Kommentit (7)
Toinen kummilapsi on jo 20 v ja häntä lahjon edelleen mielelläni. On miehen toisen siskon tyttö eli tästä tulisi närää että miksi toista lahjotaan ja toista ei. Mutta kun itse kaipaisi jotain vastavuoroisuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti voit ja tuollainen käytös on minustakin inhottavaa. Jos mitään syytä jatkaa lahjomista ei ole, niin miksi sitten jatkaa?!
Minun kummitäti lopetti muistamisen, kun olin alle kouluiässä. Ei oltu läheisiä ja välit oli menneet kuulemma tuolloin muun perheen kanssa, eli mitä turhia edes yrittää. Ei häiritse mua ainakaan yhtään.
Aloittajan tapauksessa en jatkaisi kummitytön lahjomista. Jos tyttö ei itsekään kerran viitsi edes kiittää tms. niin miksi väkisin yrittää? Sitä paitsi, ikääkin jo 16. Meidän suvussa on ollut semmoinen "sopimus", että kun lapsi on käynyt rippikoulun, ylenmalkainen muistaminen loppuu viimeistään siinä. Yksikään lapsi ei ole vielä traumoja saanut.:D
Tosiaan, se kiittämisen puute kertoo varmaan jo jotain...
Minun kummitäti lopetti muistamisen, kun olin alle kouluiässä. Ei oltu läheisiä ja välit oli menneet kuulemma tuolloin muun perheen kanssa, eli mitä turhia edes yrittää. Ei häiritse mua ainakaan yhtään.
Aloittajan tapauksessa en jatkaisi kummitytön lahjomista. Jos tyttö ei itsekään kerran viitsi edes kiittää tms. niin miksi väkisin yrittää? Sitä paitsi, ikääkin jo 16. Meidän suvussa on ollut semmoinen "sopimus", että kun lapsi on käynyt rippikoulun, ylenmalkainen muistaminen loppuu viimeistään siinä. Yksikään lapsi ei ole vielä traumoja saanut.:D
Tosiaan, se kiittämisen puute kertoo varmaan jo jotain...
Sain tästä vähän tukea sille että lopettaisin lahjomiset. Tai hoitakoon mies jos haluaa pitää perhesuhteita yllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit sinänsä oli ok ja synttäri- ja joululahjojen lisäksi lähettelin joskus yllätysjuttuja (kirjekuoressa setelin, koulun alkaessa jonkun "muotijutskan", ennen joulua joulukalenterin jne). Mutta KERTAAKAAN ei tullut kiitosta. Mulla vaan mitta täyttyi. Pari vuotta sitten kummitytön äiti kyseli hieman ihmeissään että kun X:lle ei tule enää niitä kivoja paketteja niin vastasin suoraan että en viitsinyt enää lähetellä kun ei kiitetä. Äiti oli kovin hämmentynyt ja sanoi siinä että ei hän ole varmaan huomannut sellaista tapaa opettaa.
Tosin itse olen ajatellut, että haluan muistaa ainoaa kummilastani kyllä niin kauan kuin minussa henki pihisee. Mutta meillä on ihan hyvät välit, joten tilanne on sikäli toinen.