Vanha nainen hunningolla?
Tapasin lomalla ulkomaisen itseäni 10 vuotta nuoremman miehen, joka halusi väkisin sänkyyni. Annoin jossain hetken heltymyksessä, ja seksi olikin tosi hyvää. Jälkikäteen oli aika puhdistautunut olo, koska oman parisuhteeni seksi on väljähtänyttä.
Olen naimisissa ja mietin, että pitääkö miehelle kertoa. En edes muista pojan nimeä, emmekä koskaan tapaa.
Olen aina ollut uskollinen, eikä nyt ole mitään morkkiksia tms. Tapahtui, mitä tapahtui ja se tuntui hyvältä, siis seksinä, en ihastunut tai mitään. Rakastan edelleen miestäni ja meillä oli poikkeuksellisen hyvää seksiä kun tulin takaisin.
Minusta kertominen vain pahoittaisi miehen mielen, eikä saa tehtyä tekemättömäksi. Ystävieni mielestä olen todella moraaliton nainen, koska en nyt ryve maailmantuskassa hairahdukseni takia.
Mitä tekisitte minun sijassani?
Kommentit (16)
Mutta eikö kertominen tuossa tapauksessa tapahdu enemmän oman omantuntosi lepyttämiseksi kuin miehesi parhaaksi?
Mitä pointtia on kertoa asia, jolle ei enää voi mitään, joka ei vaikuta elämään mitenkään ja joka vaan toisi mukanaan surua?
Että kyllä haluaisin tietää tällaisessa tapauksessa. Se sattuisi aivan helkkaristi, mutta silti miehellä on oikeus tietää, millaisen naisen kanssa on parisuhteessa. Ja kyllä, ero tulisi aivan satavarmasti.
Kunnon ihmistä tuollainen salaisuus painaa. Jos sinua ei, niin siitähän voi sitten vetää omat johtopäätöksensä.
nimittäin ehkä se on se vanha kunnon psyyken torjunta, joka yrittää estää sinua tunnistamasta ja tunnustamasta tekosi suurta merkitystä.
Omassatunnossaan ja syvällä sisimmässä moni meistä ihmisistä toki tietää, mikä on oikea valinta ja mikä ei, mutta samalla meillä on aikamoinen taipumus itsepetokseen: emme haluaisi tulla päivänvaloon niiden tekojen tai ajatusten kanssa, joiden aavistamme olevan väärin ja omaa/ rakkaittemme elämää tuhoavia. MIKÄ siis olisi ratkaisu? Miten ihmeessä voisi olla rehellinen erehdystensä tai väärien valintojensa kanssa niin, että se si olisikaan kaiken loppu vaan uuden alku! Seuraavassa on uskoakseni eräs kestävimmistä ja inhimillisimmistä vastauksista, askel askeleelta: http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
HIV näkyypi vasta veressä 9 kk jälkeen.
Palstan katkeroituneet mammat suosittelevat nyt pikaeroa miehestäsi ja vähintään kaiken paljastamista heti.
On ihan oman pään sisällöstä kiinni, miten tuohon suhtautuu. Kaiken voi pilata tai voit käyttää tuota tapahtumaa riettaana kiihottavana ajatuksena pitkän aikaa parisuhteen tavallisessa seksissä. Ainakaan minulle ei noista syrjähypyistä tule minkäänlaista katumusta. Ei siis minkäänlaista. Ei myöskään tulisi mieleen mennä niitä ihania tapahtumia puhelemaan väärässä paikassa tai väärälle ihmiselle.
hunningolla käynyt, lähes sama tarina- nuorempi mies houkutti. Toisinaan omatunto soimaa kovastikin ja toisinaan ei.Mutta en aio koskaan kertoa, koska liittoni loppuisi siihen. Rakastan miestäni yli kaiken enkä halua liiton loppuvan ja kadun syvästi ja aidosti virhettäni. Kannan syyllisyyteni urheasti hautaan saakka.
Jos miehelleni kävisi samoin,yksi hairahdus-niin olisin valmis antamaan anteeksi, suhde on eri asia.
Moikka
Minä haluaisin tietää tuollaisesta ihan sen takia että minua kiihottaisi kuulla siitä. Ja haluaisin että tekisit sen uudestaankin.
Mutta avoimuudessa suhteessa on puolensa. Sille linjalle kun lähtee niin voi sitten varautua lieve-ilmiöihin. Miehesi tulee sitten vaatimaan itselleen oikeudet nauttia hetken hekumasta samalla tavalla.
Joten jos et halua muuttaa suhdettasi uusille urille niin elä kerro. Sinä sait siitä varmasti paljon elinvoimaa ja iloa elämääsi sen vielä muuttamatta mitään. Joten nauti muistostasi, ohjaa se hyvä olo miehesi ja sinun välisiin tähtihetkiin.
Niin ja kun sitten paljastuu että miehellesi on käynyt kerran pari samalla tavalla niin ole armollinen. Se ei ole pilannut suhdettanne nytkään niin miksi sillä pitäisi se suhde sitten pilata.
Olen onnellinen puolestasi
M37
Moikka
Minä haluaisin tietää tuollaisesta ihan sen takia että minua kiihottaisi kuulla siitä. Ja haluaisin että tekisit sen uudestaankin.
Mutta avoimuudessa suhteessa on puolensa. Sille linjalle kun lähtee niin voi sitten varautua lieve-ilmiöihin. Miehesi tulee sitten vaatimaan itselleen oikeudet nauttia hetken hekumasta samalla tavalla.
Joten jos et halua muuttaa suhdettasi uusille urille niin elä kerro. Sinä sait siitä varmasti paljon elinvoimaa ja iloa elämääsi sen vielä muuttamatta mitään. Joten nauti muistostasi, ohjaa se hyvä olo miehesi ja sinun välisiin tähtihetkiin.
Niin ja kun sitten paljastuu että miehellesi on käynyt kerran pari samalla tavalla niin ole armollinen. Se ei ole pilannut suhdettanne nytkään niin miksi sillä pitäisi se suhde sitten pilata.
Olen onnellinen puolestasi
M37
että en missään tapauksessa halua tietää, jos hän on joskus hairahtunut vieraaseen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että tunteet ovat pelissä, silloin haluan, että mies kertoo ja lähtee saman tien.
Joku pikapano jossain ilman tunteita (ja tietenkin suojautuen taudeilta ym.) ei minua kiinnosta, jos en siitä tiedä.
Miksi ihmeessä pitäisi pilata puolison elämä ja ehkä omakin tulevaisuus siinä sivussa kertomalla tuollaista?? Haluat kai vaan kertoa miehelle, että sinullakin on vielä vientiä?
voisin ihan hyvin pettää ilman tunnontuskia, en rakasta miestäni. Mutta minua estää se että olen uskovainen. Siis jos se tulisi ilmi, saisin ystävieni ja sukuni vihat päälleni. Ja vaikkei se tulisi ilmikään, niin uskon kyllä siihen että Jumala rankaisee. Voip olla tietysti että rankaisee kuitenkin, kun joka päivä ja joka hetki haaveilen pettämisestä.
Ainoa minkä teit noin inhimillisesti katsoen tyhmästi oli se että kerroit kavereille. Miksi ihmeessä? Ei toisiin ihmisiin kannata luottaa niin paljon!
Siitä ei sitten mitään seuraaja aviomies ei koskaan saa tietää yhtään mitään.
Paljonko maksaa?
Minä petin miestäni, 13 vuotta yhteiseloa takana. Mies on minulle rakas ja pieniä "vikoja" lukuunottamatta täydellinen.
Ulkopuoliselle sanoisin, että miksi kertoa ja loukata, mutta itse kerroin. Nyt ollaankin sitte käännekohdassa ja miehellä on ohjat, että mitä tehdään...
Ei ollut kyse nuoremmasta/paremmasta miehestä, jonka kanssa petin, mua vaan panetti. Ja seksi oli harmillisen hyvää (jos näin voi sanoa). Mutta minkäänlaista tunnepuolta ei ollut mukana. Fyysisten oireiden mukaan (vatsaa kourii) poden huonoa omatuntoa, mutta pää sanoo, että voi voi, tehty mikä tehty. Ja jotenkin on sellainen olo, että voisin kokeilla yksineloakin.
Mies on todella loukkaantunut (mikä on täysin ymmärrettävää)Aina on voinut luottaa minuun, koskaan en ole ennen pettänyt. Nyt epäilee ja haluaisi rajoittaa menojani, poistattaa facebook-profiilit ja kieltää työpaikkojen kokoukset ja reissut ym ym... Vielä toki niin tuore juttu, että suuttuspäissään sanoo näin. Hän myös miettii vanhoja tapauksia, että olenko silloin ja silloin myös pettänyt. Näin tekisin varmasti itsekkin.
Kerroin myös ystävälleni, mutta hän ei tuomitse. Ihminen on virheitä tekevä olento. Mielestäni väärin ystävältäsi tuomita tekosi...
En osaa sanoa, mitä sinun tulisi tehdä, mutta kuten sanoin, vieraalle on helppo sanoa, että jätä kertomatta. Jos kertomani kokemus miehen suuttumuksesta auttaisi sinua ratkaisemaan.
Parempi kun ei töppäile vaan panostaa parisuhteeseen, ei tarvitse katua mitään.
En kertoisi oma-aloitteisesti. Jos mies joskus tajuaisi kysyä asiasta, saattaisin kertoa totuuden. Saattaisin olla kertomattakin, jos siltä tuntuisi.
Usein pettäjä haluaa eroon syyllisyydentunteestaan, jota kertominen helpottaa.Tällöin hän kuitenkin myös siirtää pahan olon petetyksi tulleelle.
vaan pakko olisi kertoa ja kantaa vastuu teosta.
Jos susta on hyvä olla kertomatta, niin älä sitten kerro. Muistat vaan olla ymmärtäväinen ja unohtavainen jos miehesi sinua joskus pettää.